Sisällä ja ulkona. Tuomas Karemo kuunteli Mika Vainio -juttua tehdessään paljon tämän levyjä. Toisaalta se, ettei Karemo ollut täydellinen Vainio-hifistelijä, helpotti tämän tarinan avaamista muillekin kuin elektronisen musiikin faneille. ”Kulttuuritoimittajan työhän on nimenomaan avata taiteen sisäpiirejä.”

Kuolleen taiteilijan tarina

Tuomas Karemo, 37

Työskennellyt toimittajana Ylen Kulttuuricocktailissa sen alusta lähtien eli reilu pari vuotta.

Toimittanut aiemmin Yle Radio 1:n Kultakuumetta ja Radio Suomen Ajantasaa (aiemmin Tänään iltapäivällä).

Työskennellyt Ylessä vakituisesti vuodesta 2006. Teki ensimmäisen Yle-juttunsa Oulussa vuonna 1999.

JOURNALISTI
19.10.2018

Nina Erho, teksti
Emilia Kangasluoma, kuva

Elektronisen musiikin pioneeri Mika Vainio ehti kuolla ennen kuin Tuomas Karemo teki haastattelun. Lopulta juttu syntyi, kun Karemo uskalsi antaa Vainion läheisten, työtoverien ja ystävien olla jutussa äänessä.

”Ehdotin tuottajalleni Mika Vainion haastattelua, koska tämä vaikutti tärkeältä taiteilijalta, josta ei ollut tehty paljon juttuja. Halusin tehdä jutun, vaikka Vainio asui Oslossa ja minua oli varoitettu, että hän saattaa olla haastatteluissa ihan hiljaa. Sitten Vainio yllättäen kuoli”, kertoo Ylen Kulttuuricocktailin toimittaja Tuomas Karemo. Hänen juttunsa Mika Vainio – A Quiet Life julkaistiin Ylen verkkosivuilla 18. 12. 2017.

”Elektronisen musiikin pioneeriksi kutsuttua Vainiota muisteltiin ulkomaisissa medioissa, mutta Suomessa ei ilmestynyt isoja juttuja. Päätin itse kertoa hänen tarinansa, ja haastattelin kahtatoista ihmistä, joilta ajattelin käyttää sitaatteja. Kirjoittamisesta ei tullut mitään: tarinaan jäi isoja aukkoja, enkä saanut sitä toimimaan. Lopulta heitin jutun roskiin kuukausiksi.

Sitten vastaan tuli paperi, johon olin listannut haastateltavien nimiä ja sain ajatuksen: annankin heidän kertoa. Kronologia syntyi, kun järjestin kertomukset tietyllä tavalla. Silti epäilin, onko tämä superlaiska tapa tehdä juttu.

Toisaalta haastateltavien äänen löytäminen oli työlästä, koska tein osan haastatteluista maantieteellisistä syistä sähköpostilla ja puhelimessa. Tapaamatta oli vaikea rakentaa luottamusta, ja kirjoittaessa sanavalintojen ja nyanssien kanssa piti olla tarkkana.

Kuolleista puhuminen vaatii hienotunteisuutta, mutta Vainion kohdalla vaikeaa oli myös se, että hänellä oli alkoholiongelma. Se vaikutti kaikkeen, joten sen oli oltava jutussa, mutta ilman tirkistelyn tai mässäilyn tuntua. Osa haastateltavista varoi puhumasta asiasta, mutta Vainion isän ja veljen avoimuus rohkaisi minua ja ehkä lopulta myös muita haastateltavia.

Juttua tehdessäni hermoilin, saanko avattua marginaalisen tekijän merkityksen ja taiteilijuuden haastateltavien avulla, jotka ovat hänen tarinassaan niin sisällä. Jos se ei onnistuisi, kukaan ei lukisi näin pitkää juttua.

Kaiken rimakauhun jälkeen yleisön palaute oli hyvää, juttu on koskettanut ihmisiä. Se ilahduttaa minua, koska mietin aina paljon, millaisen tunnereaktion haluan jutuillani herättää.”

Tuomas Karemo, 37

Työskennellyt toimittajana Ylen Kulttuuricocktailissa sen alusta lähtien eli reilu pari vuotta.

Toimittanut aiemmin Yle Radio 1:n Kultakuumetta ja Radio Suomen Ajantasaa (aiemmin Tänään iltapäivällä).

Työskennellyt Ylessä vakituisesti vuodesta 2006. Teki ensimmäisen Yle-juttunsa Oulussa vuonna 1999.

Kalle Kinnusen valinta

Freelancetoimittaja Kalle Kinnunen valitsi esiteltäväksi Tuomas Karemon jutun Mika Vainio – A Quiet Life, joka julkaistiin Ylen verkkosivuilla 18. 12. 2017:

”Tuomas Karemo on Ylen toimittaja, joka on käsitellyt Kulttuuricocktailissa monenlaisia aiheita ja kokeillut epätavallisia lähestymistapoja. Edesmenneen muusikon Mika Vainion muotokuva koostuu ainoastaan Vainion kollegojen, ystävien ja sukulaisten sitaateista. Siinä on hämmentävää rehellisyyttä, erikoisia yksityiskohtia ja tulkinnanvaraisia tunteita.

Ensisilmäyksellä teksti on raskas, mutta siitä muodostuu eheä kuva ihmisestä. Teksti olisi ehkä liian rosoinen ja pitkä painettuun suomalaiseen mediaan. Muoto on kuitenkin aiheelle juuri sopiva.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta