Häirintää kokenut ei ole sirkuseläin

JOURNALISTI
19.10.2018

Johanna Vehkoo

Twitter: @vehkoo

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Häirintää kokeneiden pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan traumaattisista kokemuksistaan, jotta yleisö saisi kauhistella ja moralisoida kyllikseen, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Julkinen keskustelu, ainakin jos sitä perinteisen median kautta seuraa, tuntuu junnaavan pahasti paikallaan. Joku päästää tuhnun, ekspertit kutsutaan paikalle toteamaan, että tuhnu tuli, mutta sitten kaikki jää kesken, kun media jo juoksee seuraavan tuhnun perään. Keskustelu alkaa uudelleen aivan alusta ja päättyy ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään uutta ja oivaltavaa.

Verkkovihasta on tehty samaa kaavaa toistavia juttuja jo vuosien ajan. Häirintätapauksista halutaan kertoa tunteisiin vetoavia yksilötarinoita. Tv-studioihin ja lehtien palstoille maanitellaan ihmisiä, joille on tehty kamalia asioita internetin välityksellä.

Media tekee verkkohäirintää kokeneista sirkuseläimiä, sanoo aihepiiriin omakohtaisesti perehtynyt kaverini. Heidän pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan traumaattisista kokemuksistaan, jotta yleisö saisi kauhistella ja moralisoida kyllikseen.

Moni verkkovihan kohde kieltäytyy nykyisin haastatteluista. Sirkuseläimenä esiintyminen kun ei auta häntä mitenkään. Se ei vie keskustelua eteenpäin. Pahimmillaan se aiheuttaa uuden vihaviestien ja uhkailujen aallon.

Haastattelun antaminen voi olla kohteelle – ja yhteiskunnalle – hyödyllistä, jos jutulle on mietitty näkökulma, joka ei jää vellomaan pelkkään kokemusten kertaamiseen.

Nyt nimittäin tiedetään jo varsin hyvin, ketkä Suomessa saavat tappouhkauksia. Tiedetään, että verkkovihan määrä on kasvanut niin mittavaksi, ettei poliisilla ole mahdollisuuksia käsitellä likimainkaan kaikkia tapauksia. Tästä johtuen pitäisi myös tietää, että uhrin oikeusturva ei kaikkialla toteudu.

Seuraavaksi pitäisi selvittää, miksi näin tapahtuu ja mitä tästä seuraa.

 

Data & Society -tutkimuskeskuksen tuore raportti antaa toimittajille erinomaisia käytännön neuvoja verkkovihasta uutisointiin. Sen mukaan tulee ensinnäkin ymmärtää, että verkon vihakampanjat leviävät herkästi, kun niille antaa happea. Niistä uutisoitaessa on syytä noudattaa samankaltaista varovaisuutta kuin esimerkiksi itsemurhista kerrottaessa.

Missään nimessä ei pidä vähätellä uhrien kokemuksia ja antaa kuvaa, että verkossa tapahtuva väkivalta on vähäpätöisempää kuin muu väkivalta.

Lisäksi olisi hyvä käyttää mahdollisimman täsmällistä kieltä, mikä toki on journalismissa muutoinkin hyve. Epämääräisen trollaamisen sijaan voi puhua siitä, mistä kulloinkin on kyse, kuten häiriköinnistä, stalkkaamisesta, yksityisten tietojen levittelystä, rasismista tai naisvihasta.

Vihakampanjaan osallistuneiden määrästä tulisi puhua sillä tarkkuudella kuin mahdollista. Jos hyökkääjistä puhuu vaikkapa hähmäisenä ”alt-rightina”, tulee helposti antaneeksi kuvan isostakin porukasta, mikä taas voi inspiroida muita liittymään joukon jatkoksi. Viharyhmistä pitää puhua, mutta niistä ei pidä kasvattaa todellista kokoaan suurempia.

Someako tästäkin saa syyttää vai median murrosta, mutta puheenaiheissa ei päästä eteenpäin, sinne johtopäätösten, tekojen ja toimenpiteiden tasolle. Tämä ymmärrettävästi turhauttaa niitä, jotka ovat pitkään seuranneet jotakin aihealuetta ja tietävät siitä enemmän kuin mitä milloinkin haistelemaan lähetetyt toimittajat.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta