Digiennustaja

Sosiaalinen media muutti journalismin läpikotaisin, mutta tekoäly mullistaa media-alan, sanoo professori Emily Bell.

Emily Bell

53-vuotias yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston professori ja journalisti.

Johtaa digitaalisen journalismin tutkimukseen keskittyvää Tow-keskusta, jota oli myös perustamassa.

Brittiläisen The Guardianin entinen digisisältöjen johtaja.

Syntynyt Isossa-Britanniassa. Asuu New Yorkissa.

JOURNALISTI
19.10.2018

Marja Honkonen, teksti
Meeri Utti, kuva

Vuonna 2005 Emily Bell teki hurjan ennustuksen median tulevaisuudesta: vuorovaikutteinen ”web 2.0” muuttaisi journalismia radikaalimmin kuin internet sinänsä.

Se oli yksi The Guardianin digisisältöjen johtajana työskennelleen Bellin ”hulluista julistuksista”, joita lehden entinen päätoimittaja Alan Rusbridger muistelee juuri ilmestyneessä kirjassaan.

Kirjan lopussa Rusbridger kutsuu julistuksia jo mahtaviksi. Päätoimittaja sai usein huomata Bellin olleen oivalluksissaan edellä muita.

Bell kiittelee ex-pomoaan esimerkilliseksi, sillä tämä aina kuunteli. Hän ei koe olleensa visionääri – vain journalisti, jonka tunsi alansa.

”Olin myös väärässä monesta. En ollut mikään ennustuksia suoltava sekopäinen oraakkeli”, Bell nauraa.

Nykyisin Bell johtaa Columbian yliopiston digitaalisen journalismin tutkimuskeskusta. Hän oli pääpuhujana Euroopan medianeuvostojen konferenssissa Helsingissä 11. lokakuuta.

 

Vuonna 2018 on selvää, että sosiaalinen media on muuttanut journalistisen työprosessin kaikkia vaiheita.

Kyse ei ole vain siitä, että joka jutussa on oltava verkkojakoihin sopiva kuva tai että otsikot pitenevät. Kyse on Bellin mukaan myös siitä, millaisiin aiheisiin toimittajat tarttuvat, millä tavoin jutut rakennetaan ja millaisen yleisön ne saavat.

Bell kärjistää ja kysyy, onko enää väliä, minkä aiheen päätoimittajat nostavat ykkösuutiseksi. Viime kädessä somejätit päättävät, leviääkö se laajasti. Toki Google ja Facebook mielellään kertovat, millaiset sisällöt palveluissa voisivat menestyä.

Nämä asiat Bell toivoisi journalistien tiedostavan.

”Toimittajakoulutuksessa journalistit oppivat ymmärtämään tavallisen lähteen ja pr-henkilön eron. Samoin toimittajien pitää ymmärtää, miten ja miksi some vaikuttaa heidän työhönsä”, Bell sanoo.

Tuore yhdysvaltalaistutkimus esimerkiksi kertoo, että osa journalisteista pitää twiittejä lähes yhtä uutisarvoisina kuin uutistoimisto AP:n otsikoita.

”Tiedämme kuitenkin, että Twitteriä on helppo manipuloida”, Bell sanoo.

 

Bellin ”hullu” julistus tulevalle on, että tekoäly muuttaa journalismia vielä somea enemmän. Äänilaitteet tekevät näytöt turhiksi. Yhä useammista laitteista voi kerätä dataa, joka muuntuu myös jutuiksi.

Älylaitteilta kulutettu journalismi muuttuu entistä yksityisemmäksi ja häviää julkisesta tilasta. Yleisön side tekijöihin hiutuu, jolloin luottamus rakoilee.

Siksi Bell patistelee journalisteja ulos toimituksista ja povaa median leipäpuuksi tapahtumien järjestämistä.

”Jos tapahtumat toimivat, ne luovat hyvää tahtoa – ja rahaa.”

Emily Bell

53-vuotias yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston professori ja journalisti.

Johtaa digitaalisen journalismin tutkimukseen keskittyvää Tow-keskusta, jota oli myös perustamassa.

Brittiläisen The Guardianin entinen digisisältöjen johtaja.

Syntynyt Isossa-Britanniassa. Asuu New Yorkissa.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta