Kiltit kärpäset

JOURNALISTI
28.9.2018

Vesa Heikkinen

Twitter: @tosentti

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Uutisessa on siis ihan ookoo väittää, että hirvikärpäset ovat kilttejä tai äkäisiä, vaikka oikeastaan ne käyttäytyvät tylsästi: lajilleen tyypillisesti, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

”Hirvikärpänen on Ruotsissa kiltti, Suomessa äkäinen”, uutisoi Helsingin Sanomat äskettäin. Uutinen tempaa mukaansa ja lennättää tuhansien vuosien päähän sumerien seuraan Mesopotamiaan.

Sumerit tiemmä ovat nuolenpääkirjoituksellaan merkinneet muistiin eläinsatuja, faabeleita. Faabelin perusidea on yksinkertainen: eläimet pannaan esittämään ihmisiä. Faabeli onkin ollut oiva genre, kun kansa on halunnut arvostella diktaattoreita tai diktaattori on halunnut opettaa kansaa nöyryyteen.

Vuosituhansien ajan ihminen on säälimättä käyttänyt elämiä hyväkseen tarinoissaan. Ihmisen tarkoituksiin on sopinut esittää kettu ovelana, susi luihuna, käärme katalana ja niin edelleen. Pikkiriikkisinkin ötö on kelvannut tarinan ainekseksi. Ihminen on ryhtynyt kärpästenkin herraksi.

Nykyjournalismissa törmää harvoin eläinsatuihin. Toisenlaisiin satuihin eläimistä sen sijaan törmää taajaan. Eläintä ei aina pueta ihmisen vaatteisiin ja aatteisiin, kuten faabeleissa, mutta eläimiin ympätään joitakin ihmisten ominaisuuksia, mielellään tunteisiin vetoavia. Eläin voidaan näyttää vaikkapa söpönä tai rikollisena.

Uutisessa on siis ihan ookoo väittää, että hirvikärpäset ovat kilttejä tai äkäisiä, vaikka oikeastaan ne käyttäytyvät tylsästi: lajilleen tyypillisesti. Kiltteys ja vihaisuus ovat tarinan kuorrutetta, sepitettä, satua.

Nykyteksteissä kalatkin saattavat olla loistavia ongelmanratkaisijoita ja niiden sosiaaliset suhteet monisyisiä. Ylipäätään eläinten sosiaalisuudesta puhuminen on esimerkki vähittäisestä merkitysten laajentumisesta ja ajattelukaavojemme laventumisesta: ihmisten tapaan eläimet ovat yksilöitä, joilla on suhteita keskenään, yhteisöjä, yhdyskuntia, ehkä yhteiskuntakin.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta