Järjestölehden toimittaja voi joutua taiteilemaan

JOURNALISTI
28.9.2018

Maria Pettersson

Twitter: @mariapetterss0n

maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Pääkirjoitus.

Suomessa toimii runsaasti laadukkaita järjestö-, ammatti- ja yhdistyslehtiä, jotka ovat sitoutuneet Journalistin ohjeisiin – mutta joiden taustayhteisöt eivät ohjeita tunne. Monissa lehdissä taiteilu journalismin, viestinnän ja tiedottamisen rajalla on arkipäivää, ja toimittajat joutuvat työssään pohtimaan, mitä ja milloin voivat julkaista noudattaakseen sekä Journalistin ohjeita että kustantajan toiveita.

Monet järjestöt ymmärtävät, että journalistisin perustein toimitettu lehti on lukijoiden eli jäsenten etu. Toisinaan toimituksissa ollaan kuitenkin ahtaalla. Kaikki kustantajat eivät ymmärrä eroa viestinnän ja journalismin välillä, eivätkä tiedä, mitä tarkoittaa aiheiden tai näkökulmien valinta journalistisin perustein. Lehdet maksetaan usein viestintäbudjetista, ja järjestöjen johto saattaa ihmetellä, miksi isolla rahalla painettava lehti ei viesti asioista niin kuin johto toivoisi.

Usein lehden ja järjestön tavoite on sama – jäsenten etu. Ongelmia tulee, jos jäsenten edusta on ristiriitaisia näkemyksiä. Otetaan esimerkki: järjestö on sijoittanut epäeettisesti toimivan yrityksen osakkeisiin ja johto ajattelee, että asian pöyhiminen on järjestölle ja sitä kautta jäsenille haitallista. Lehti sen sijaan voi katsoa, että jäsenten etu on tietää, miten heidän rahansa on sijoitettu.

Aikakausmedian selvityksessä ammatti- ja järjestölehtien tekijöiltä kysyttiin, millaisia muutoksia he arvelevat painetussa lehdessä lähivuosina tapahtuvan. 66 prosenttia vastaajista arveli, että journalistinen ote korostuu. Tekijöillä on siis vahva luottamus siihen, että järjestöt arvostavat journalistisesti tuotettua lehteä. Viidennes vastaajista kuitenkin arveli, että tiedotuksellinen ote korostuu. Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että hienoista lehdistä tulee kuivia mainoslehdyköitä.

Journalistin ohjeiden valossa toimituksilla on vain yksi vaihtoehto: lehti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen – ei kustantajalle. Onneksi lukijat kertovat kyselystä toiseen selvin numeroin, mitä toivovat järjestöltä: hyvää, ammattimaisesti toimitettua lehteä. Monille lehti on yksi tärkeimmistä syistä kuulua järjestöön ja sen suosituin jäsenpalvelu. Tämä muistetaan toivottavasti myös järjestöissä, joissa kasataan parhaillaan ensi vuoden viestintäbudjettia.

Kollegat hädässä Valko-Venäjällä

Minskiin on Helsingistä yhtä pitkä matka kuin Rovaniemelle. Sen kauempana ei ole Euroopan lehdistönvapauden pahnanpohjimmainen. Viime vuonna yli sata journalistia pidätettiin työnsä takia. Elokuussa poliisi tunkeutui yhden ainoan päivän aikana kolmeen eri toimitukseen ja pidätti 17 toimittajaa.

Miten suomalainen journalisti voi tukea toimittajia Valko-Venäjällä? Kysymykseen vastasi viime vuonna Suomessa vieraillut valkovenäläinen kollega.

”Tehkää sitä, missä olette parhaita: välittäkää tietoa, älkää vaietko.”

Tukalan tilanteen esillä pitäminen ja solidaarisuuden osoitukset saattavat vaikuttaa vähäisiltä, mutta ahdistetut toimittajat toisensa jälkeen kertovat, kuinka tärkeältä tuki ulkomailta tuntuu. Viimeksi kollegoita asettuivat puolustamaan Pohjoismaiden freeyhdistykset, jotka viime viikolla vaativat Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan freelance-journalistien häiritsemisen. Se oli tärkeä viesti: Olette meikäläisiä, me emme unohda teitä.



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta