Koneet rivissä. Somerolaisilla on tapana kerätä kaikenlaista, sanoo toimittaja Armas Töykkälä, joka on hurahtanut kirjoituskoneiden keräämiseen.

Hamstraaja pelasti kirjoituskoneet

Armas Töykkälä

32-vuotias freelancetoimittaja. Syntynyt Hyvinkäällä, asunut Somerolla 12 vuotta.

Kirjoitti 17-vuotiaana ylioppilaaksi, minkä jälkeen oppinut ammattinsa töitä tekemällä.

Työskennellyt freelancerina nelisen vuotta. Asiakkaina muun muassa Somero-lehti, Forssan Lehti ja Salon Seudun Sanomat.

Keräilee esineitä, kuten kirjoituskoneita. Säveltää musiikkia, laulaa ja soittaa kitaraa. Rakentaa kartanoa ja omistaa Someron vanhan adventtikirkon, jossa on järjestänyt musiikkitapahtumia ja näyttelyitä.

JOURNALISTI
28.9.2018

Minttu-Maaria Partanen, teksti
Katri Lehtola, kuva

Somerolaisessa navetassa lojui linnunkakan alla tuhat kirjoituskonetta. Armas Töykkälän oli pakko puuttua asiaan.

”Someron juttu on, että ihmiset keräilevät kaikkea outoa ja esittelevät niitä toisilleen. Minä olen ihan samanlainen”, sanoo Armas Töykkälä.

32-vuotiaan somerolaisen keräilyharrastus alkoi jo lapsena. Töykkälä on kerännyt kaikkea: rahoja, postimerkkejä, karttoja, lp-levyjä. Pienenä hän päätti, että pullonkorkit ovat ainoa asia, jota hän ei keräisi.

”Päädyin keräämään niitä vain vähäksi aikaa.”

Tammikuussa 2017 Töykkälä lähti juttuaiheiden toivossa katsomaan, mitä Somero-Seura puuhaa. Seura oli ostanut joitakin vuosia aiemmin Harjun kartanon navetan, jonne se hamstraa muun muassa vanhoja koneita, esineitä ja tilataideteoksia. Töykkälä oli kuullut, että seura oli saanut lahjoituksena vanhoja kirjoituskoneita.

“Kun kävelin navettaan sisälle, olin lentää perseelleni. Näky oli järkyttävä.”

Vetoisessa navetassa makasi röykkiöittäin vanhoja kirjoituskoneita pölyn ja linnunkakan kuorruttamana. Vesi ja villat tippuivat katosta.

“Ajattelin, että eihän näin voi olla.”

 

Kukaan ei tiennyt, paljonko kirjoituskoneita oli paikallisen eläkeläisen jäämistössä. Töykkälä alkoi luetteloida ja järjestellä koneita seuran aktiivien kanssa. Aluksi hyllyille ja luetteloon luokiteltiin 500 vanhempaa, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjoituskonetta. Homma oli vasta puolivälissä, kun muut kyllästyivät työhön. Loput koneet olivat matkakirjoituskoneita, joihin Töykkälä viehättyi. Hän alkoi tuoda 1950 – 70-lukujen koneita autotalliinsa ja puhdistaa niitä.

”Ne ovat designaikakauden hienoja, värikkäitä erimerkkejä. Osa ei edes näytä kirjoituskoneilta vaan ne muistuttavat esimerkiksi lentokoneen mustaa laatikkoa.”

Koneiden mekaniikka ei Töykkälää kiinnosta, ainoastaan ulkonäkö. Tähän mennessä hän on puhdistanut joitakin kymmeniä koneita. Kaikkiaan niitä on arviolta 500.

Töykkälä myöntää, ettei ole edes varsinaisesti keräilijä vaan ennemminkin hamstraaja. Hän ei etsi tiettyä esinettä vaan häntä kiinnostaa omistaa isoja määriä samanlaisia tavaroita.

”Kirjoituskoneissakin minua kiinnostaa se, että ne ovat kaikki niin samanlaisia, mutta silti erilaisia.”

 

Pienen kaupungin kulttuuriaktiivina Töykkälälle on tyypillistä, että harrastuksista tulee työ ja töistä harrastuksia. Hän miettii kirjoituskoneillekin hyötykäyttöä. Kesällä hän järjesti kirjoituskoneista näyttelyn omistamassaan Someron entisessä adventtikirkossa.

Seuraava näyttely on suunnitteilla talvelle, kun “yliaktiivisen kesän jälkeen pienen paikkakunnan ihmiset ryömivät koloihinsa eikä mitään tapahdu”. Työtä matkakirjoituskoneiden puhdistamisessa ja luetteloinnissa riittää useammaksi vuodeksi.

”Jossain vaiheessa tila loppuu kesken. Pitää miettiä, mitä koneille sitten teen.”

Armas Töykkälä

32-vuotias freelancetoimittaja. Syntynyt Hyvinkäällä, asunut Somerolla 12 vuotta.

Kirjoitti 17-vuotiaana ylioppilaaksi, minkä jälkeen oppinut ammattinsa töitä tekemällä.

Työskennellyt freelancerina nelisen vuotta. Asiakkaina muun muassa Somero-lehti, Forssan Lehti ja Salon Seudun Sanomat.

Keräilee esineitä, kuten kirjoituskoneita. Säveltää musiikkia, laulaa ja soittaa kitaraa. Rakentaa kartanoa ja omistaa Someron vanhan adventtikirkon, jossa on järjestänyt musiikkitapahtumia ja näyttelyitä.



7 2020
Arkisto

Tuot Milttoniin raikasta kokoomuslaista ajattelua, Katri Makkonen

Tasavallan presidentin kabinetista Ylelle vain vuodeksi palannut Katri Makkonen lähtee konsulttiyhtiö Milttonin varatoimitusjohtaksi oppimaan, miten liike-elämä toimii.

Mitä jos ihmiset eivät ole koskaan halunneet puolueetonta journalismia?

”Ehkä yleisölle vain viimein tarjotaan somessa jotain, mitä se todella haluaa, eikä tämä jokin yksinkertaisesti ole puolueeton ammattijournalismi”, kirjoittaa Janne Zareff.

Aikkarit on pidettävä mukana

Aikkarisisältö on valtavan tärkeää, sillä Suomessa halutaan ja tarvitaan erikoistunutta laatujournalismia, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Vuosien 2021 – 2022 pressikortti on Journalistiliiton vuodenvaihteessa uudistuvan ilmeen mukainen. Kuvan kortti on testikortti, jonka ulkoasu poikkeaa jonkin verran oikean pressikortin ulkoasusta.

Perinteinen pressikortti muuttuu tilattavaksi – digitaalinen kortti päivittyy automaattisesti

Digitaalista korttia käyttää jo melkein 12 000 jäsentä. Kortin ulkoasu muuttuu vuodenvaihteessa Journalistiliiton uudistuvan ilmeen mukaiseksi.

Nyhetsmedier som lägereldar

”Vi konsumerar nyheter på var sitt håll, inte tillsammans. Vägledning behövs”, skriver Dan Lolax.

Tiekartta johtaa turhan usein umpikujaan

Joukkoviestimet saisivat herkeämättä pohtia, mitä jargonia ne omaksuvat, kirjoittaa Ville Eloranta.

Näin tehdään puoli yhdeksän uutislähetys

Ylen pääuutislähetys syntyy Pasilassa ja etänä. Koronavirusepidemia on tuonut lähetyksen tekemiseen kiirettä ja uusia käytäntöjä.

Työehtosopimus pätee myös etätyössä

Esimiesten vastuulla on huolehtia siitä, että työntekijä pystyy suoriutumaan työstään, eikä kukaan kuormitu liikaa. Työaikaa säännellään myös etätyössä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tytti Oras.

Korona-ajan paikallinen sopimus

Työntekijät ovat Ylessä erittäin sitoutuneita työhönsä ja ymmärsivät, että kaikkien panosta tarvitaan, joten joustoa riitti, kirjoittaa Ylen ohjelmatyöntekijöiden pääluottamushenkilö Anu Kähkönen.

Sähkömies dosentin virassa

Anna Gustafssonin Itämeri-haastattelu kesätoimittajana sujui hienosti. Mutta mikäs se haastateltavan titteli olikaan?

Kutsumuksena toimittajan työ

Kuolleita: Toimittaja Anja Manninen 27. 5. 1954 Tyrnävä − 12. 6. 2020 Oulu

Pystykorva ei enää haukahtele

Kuolleita: Toimittaja Veikko Huttunen 31. 10. 1954 Vieremä – heinäkuu 2020 Iisalmi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta