Työn julkisuus on kiusallista

JOURNALISTI
7.9.2018

Anna-Sofia Nieminen

Twitter: @SofiaNieminen

Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja.

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Törmäsin hiljattain artikkeliin, jossa toimittaja Donna Minkowitz analysoi yli 20 vuoden takaista juttuaan ja on pahoillaan tekemästään isosta virheestä. Vuonna 1994 julkaistu juttu kertoi Brandon Teenasta, transsukupuolisesta nuoresta miehestä, joka raiskattiin ja murhattiin. Jutussa annettiin ymmärtää, että Teena oli lesbo nainen, joka vihasi naisen vartaloaan.

At the time, I was extremely ignorant about trans people, Minkowitz kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan.

On ymmärrettävää, että toimittaja epäonnistui transsukupuolisuuden käsittelyssä 1990-luvulla. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO poisti vasta tänä vuonna transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden joukosta.Transsukupuolisuudesta liikkuu vieläkin paljon väärää tietoa ja ennakkoluuloja. Voin kuvitella, että toimittajasta virhe tuntuu silti kamalalta.

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita.

On tietenkin ehdottoman hyvä asia, että oma ajattelu ja maailmankuva kehittyvät. Samoin on hyvä, että tietomme maailmasta tarkentuvat esimerkiksi tutkimuksen avulla. Isossa kuvassa onkin mitätön sivuseikka, että kehitys voi asettaa omia vanhoja artikkeleita kyseenalaiseen valoon. Ehkä sen muistaminen auttaa olemaan armollinen itseään kohtaan – yhtään väheksymättä sitä, että eniten vääristä tiedoista kärsivät jutuissa esiintyvät henkilöt, ei toimittaja.

Toimittaja on tietysti myös reaaliajassa altis arvostelulle. Jos tekee virheen ja saa siitä ryöpytystä, ei ole helppoa suhtautua tilanteeseen niin, että virheet ovat inhimillisiä ja niitä sattuu väkisinkin joskus.

Työn julkisuuteen olisikin hyvä saada valmennusta. Opinnoissa ja toimituksissa kyllä käsitellään julkisuutta, mutta pohdinnoissa julkinen on usein toisella puolella: saatetaan pohtia vaikkapa sitä, mitä tietoja jutun kohteesta voidaan julkaista. Yhtä lailla voisi käsitellä sitä, mitä keinoja toimittaja voi käyttää esimerkiksi julkisuuden tuoman paineen hallintaan.

Minkowitz teki rohkean teon, kun nosti juttunsa uudelleen esiin ja analysoi virhettään. Tällaisen avoimuuden voi nähdä myös yhtenä keinona hallita julkisuutta.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta