Toimittaja saa rikkoa lakia

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
7.9.2018

Maria Pettersson

maria.pettersson@journalistiliito.fi

Twitter: @mariapetterss0n

Julkisen sanan neuvoston viime kuun kannanotto on radikaali. Neuvoston mukaan journalistit voivat rikkoa lakia, mikäli tilanne sitä vaatii. Kannanotto oli yleisluontoinen, mutta linkittyy Helsingin Sanomien Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsitelleeseen artikkeliin (HS 16.12.2017), joka herätti paljon keskustelua myös ammattikunnan sisällä.

Sananvapaus taataan perustuslaissa. Siitä puhuttaessa keskitytään useimmiten siihen, mitä saa sanoa. Sananvapauteen kuuluu kuitenkin lain mukaan myös oikeus saada vastaanottaa tietoja, ja tähän myös JSN viittaa. Neuvoston kannanoton näkökulma ei ole se, että journalistien pitäisi saada sananvapauden nimissä levittää esimerkiksi salaiseksi luokiteltua tietoa. Sen sijaan kansalaisten on joskus saatava sananvapauden nimissä vastaanottaa tietoa, joka on syystä tai toisesta luokiteltu salaiseksi.

Nostaako JSN nyt Journalistin ohjeet lakia ylemmäksi? Ohjeet ovat tiukemmat kuin laki, joten ristiriitaa syntyy harvoin. On jo yleisesti hyväksyttyä, että journalisti toimii joskus lain edessä toisin kuin muut. Esimerkiksi lähdesuojan arvon ymmärtävät lähes kaikki.

Kun katsomme esimerkiksi Kiinaa, Venäjää tai demokratiasta pois lipuvaa Unkaria, meille on itsestään selvää, että journalistien velvollisuus on paljastaa tietoa, jota päättäjät eivät halua julki – vaikka tietojen paljastaminen olisi laitonta. Suomen sananvapaustilanne on täysin toinen, mutta sama periaate pätee täälläkin: joskus tietoja on julkaistava, vaikka se olisi vastoin lakia.

Toimittajien ja vallankäyttäjien välillä on väistämättä jännite. Tehtävämme ei ole ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Jos toimitus arvioi tärkeän tiedon paljastamisen olevan yleisölle olennaista sekä edistävän demokratiaa, sen on paljastettava tieto silläkin uhalla, että tieto uhkaa vaikkapa Suomen sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Jokainen tapaus on harkittava erikseen: onko kansalaisen todella välttämätöntä saada tulenarka tieto, jotta hänen perustuslain takaama sananvapautensa toteutuisi?

Vapaudu vankilasta -kortti neuvoston lausuma ei tietenkään ole. Journalisti vastaa teoistaan samalla tavalla kuin kuka tahansa. Mikäli oikeus toteaa teon laittomaksi, toimitus kantaa siitä seuraukset. Neuvoston kannanotto kertookin, että vaikka toimittaja toimisi laittomasti, hän saattaa silti toimia oikein.

Onko JSN toimintakykyinen?

Kysymys Julkisen sanan neuvoston toimintakyvystä on noussut esiin muun muassa Suomen Kuvalehden käsiteltyä kriittisesti neuvostoa ja neuvoston toimistoa johtavaa Elina Grundströmiä. Ongelmat johtamisessa on otettava erittäin vakavasti ja selvitettävä perin pohjin. Puheenjohtajan saama negatiivinen julkisuus vaikuttaa väistämättä neuvoston julkikuvaan ja sitä kautta uskottavuuteen. Se on kuitenkin eri asia kuin toimintakyky. Toimintakykyä mitataan toisella tavalla: tarkastelemalla päätöksiä ja päätöksentekoprosessia. Käsitelläänkö kantelut ripeästi? Ovatko ne oikeudenmukaisia? Yleisön ja alan on koettava, että päätökset ovat reiluja ja linjakkaita.

Entä mitä asiasta ajattelee neuvosto itse? Kysyimme kaikilta jäseniltä, millaista työskentely JSN:ssä on Grundströmin aikana ollut. Tulokset löytyvät Journalistin verkkosivuilta sekä tästä lehdestä.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta