Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.
JOURNALISTI
7.9.2018

Janne Saarikivi

janne.saarikivi@helsinki.fi

Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingon Sanomien kolumnistina.

Lapsuuteni lehtikioskeista löytyivät Nykyposti ja Se!-lehti. Niiden kannessa kiilteli paljastuksia julkkiksista. Kotonamme ei moisia lehtiä näkynyt. Ympäristöni pikkuporvaristo tuhisi, että lehdet ovat “roskaa” ja niiden sisältö “yksityisasioita”.

Ajat ovat muuttuneet. Entisen Nykypostin sisältö on nykyisin laatumedian heiniä. Yleisradio ruoti pääuutisenaan Aku Louhimiehen brutaaleja ohjaustapoja. Helsingin Sanomat julkaisi joulupukkina esiintyvän Ari Koposen yksityisviestintää. Iskelmälaulaja Jari Sillanpään huumeidenaneluviestit ja tieto puoluejohtaja Li Anderssonin humaloinnista uutisoitiin monissa medioissa.

Erilaisia juttuja yhdistää, että niiden aiheena on julkisuuden henkilöiden käytös suljetuissa yhteisöissä kuten työpaikalla tai yksityiselämässä. Mutta kovin kaukana menneisyydessä ei ole aika, jolloin Hesarin ja Yleisradion toimittajat eivät kumihansikkaillakaan olisi tarttuneet viihde-elokuvien ohjaajan työtapoihin, iskelmälaulajan päihteidenkäyttöön tai poliitikon vapaa-ajan viettoon.

 

Nyt tartutaan, ja mistä se kertoo? Muutosta perustellaan esimerkiksi taistelulla seksuaalista ahdistelua tai vallan väärinkäyttöä vastaan. Mutta vaikka julkisuuden henkilöiden väärinkäytöksiä käsitellään yksityiskohtaisesti, jää valtava määrä työyhteisöjen rumaa vallankäyttöä ja ahdistelutapauksia pimentoon. Keskustelu ei helposti nouse yleiselle tasolle, vaan jää julkkisten tirkistelyksi.

Ei tarvitse olla moraalifilosofian professori ymmärtääkseen, että ahdistelu tai aseman väärinkäyttö ovat ikäviä ilmiöitä. Eri kysymys sitten on, kuinka paljon meidän tulee tietää yksittäisten ihmisten kärsimyksestä ja pahoista teoista. Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia.

Journalismin lähtökohdan tulisi olla, että on asioita, joita kaikkien ei tarvitse tietää. En esimerkiksi usko, että meidän täytyy tietää, mitä yksityiskohtaisesti tapahtui, kun Yhdysvaltain presidentti tapasi pornotähden hotellihuoneessa. Mielestäni myös yhden ohjaajan työtavoilla tai vaikkapa Julkisen sanan neuvoston kahvinkeittimen käytöllä on hyvin vähäinen yhteiskunnallinen merkitys.

 

Kun yksityisyyden piiri joskus menneisyydessä oli laaja, varjoissa piili sovinismia, väkivaltaa ja kiristämistä. Asian toinen puoli oli, että kuka tahansa saattoi hakeutua julkisiin tehtäviin ja luottaa siihen, että yksityinen pysyy yksityisenä kun julkisivu on erikseen.

Tämä maailma on mennyttä. Julkisuuden henkilön vuosien takaiset hairahdukset, noloimmat vonkaukset ja rumat sanat voidaan kaivaa esiin ja käsitellä studiolamppujen loisteessa. Voikin syystä kysyä, että kuka hullu haluaa julkiseen tehtävään.

Journalistilla on tässä suuri vastuu. Hän voi esimerkiksi hankkia Kiinan tiedustelupalvelun käyttämiä kyyhkysenmallisia drooneja, jotka näkevät ihmisen kaikki liikkeet. Tai hän voi kysyä itseltään, miksi kaikkien todella tulisi tietää jonkun ihmisen liikkeet.



15 2018
Arkisto

Sanan saattajat

Kristillinen media on huono bisnes, jota tehdään kutsumuksen voimalla. Aivan erityisen hankala sitä on tehdä niin, että se kelpaisi kaikille, sanoo alan konkari Kirsi Rostamo.

Elämäntapajohtaja

Journalistiliiton puheenjohtajaksi uudelleen valittu Hanne Aho uskoo liiton jäsenmäärän kääntyvän nousuun.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

KSF Medias fjolårsresultat, ett minus på 4,2 miljoner euro, var bättre än på många år. Nya vd:n Anna Hellersedt litar på att det nu är en bra tidpunkt för bolaget att införa en ny betallösning för digital journalistik.

Efter stormen

KSF Medias nya vd Anna Hellerstedt betonar öppen kommunikation inom bolaget och vill förankra stora linjer hos personalen. Främsta löfte hittills: mer fokus på journalistiken – hur det ska förverkligas har vi inte ännu sett.

Tv-ohjaaja ja toimittaja Marja Jaakola on halunnut olla työvuosien jälkeen kuin kuka tahansa. Hän ei ole työskennellyt eläkkeellä. Kuva: Liisa Huima

Ei ole valtaa loistoa

Eläkkeellä identiteetti on rakennettava uudelleen. Toimittajalle se voi olla vaikeaa.

Liikaa keskustelua

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Älä soita sille enää koskaan!

Mediayhtiö harkitsi kieltävänsä tuurajia käyttämästä lähdesuojan alaisia tietoja muissa töissä. Ajatus lähteiden ”omistamisesta” on omituinen, kokenut oikeustoimittaja sanoo.

Jouluihminen. A-lehtien tuottaja Elisa Miinin aloittaa jouluvalmistelut jo elokuussa ja lopettaa joulunvieton tapaninpäivänä. ”Ajatukseni kääntyvät välipäivinä jo pois joulusta ja kohti uutta vuotta, kun olen jo joulua pitkään siinä vaiheessa viettänyt.”

Glögiä jo elokuussa

A-lehtien tuottaja Elisa Miininin kotona on kaksi joulukuusta. Toiseen niistä saa koskea vain hän.

Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -kirja on saanut kehuja siitä, että ’joku on tätä järjettömyyttä vastaan’. Toisaalta se on kirvoittanut kritiikkiä etenkin teknologiapiireistä. ”Uskon, että kun tunnepitoista kritiikkiä saa, on osunut johonkin oikeaan kohtaan.”

Kadonneen onnen jäljillä

Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Milloin freelancer on jäävi?

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Edellistä työtä jatkamaan

Tiina Ojutkangas aloittaa tammikuussa Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.

Dags att tända lyset

På redaktionerna i Finland finns en hel del att lära av Demokratijouren, om hur man bygger upp konkreta rutiner som förebygger hot och hat, skriver Johan Svenlin.

Perehdy tietoturvaan tänään

Vaikka et työskentelisi erityistä tietoturvaa vaativien lähteiden ja aiheiden parissa, ala perehtyä niiden suojaamiseen nyt. Toimittajan salausopas kertoo, miksi se kannattaa.

75 prosenttia

Mistä tietää, että vaalit ovat lähestymässä? Yksi varma merkki on numerohokemien vyöry journalistisiin teksteihin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liftaamalla ehtii paremmin

Kirjaan uppoutunut Juha Mäkinen ei huomannut nousta bussiin, mutta onneksi juttukeikalle ehtii toisellakin tavalla.

Otavamedia jatkaa yt-kierrosta ensi vuonna

Otavamedia aloittaa yt-neuvottelut kuvaryhmässään 2. tammikuuta 2019. Yt-neuvotteluja on viime viikkona päättynyt Otavamediassa, Sanoma Media Finlandissa, Aamulehdessä ja A-lehdissä.

Färre fotografer på Hufvudstadsbladet

”Jag är övertygad om att läsarna inte kommer att uppleva någon försämring av bildjournalistiken i HBL framöver”, säger chefredaktör Susanna Landor.

Håkans leder Studentbladet

Som chefredaktör vill Håkans bland annat närma sig studentkårer som tidigare lämnat Svenska studerandes intresseorganisation.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta