EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Tekijänoikeusuudistus tähän mennessä

Komissio antoi esityksensä direktiivistä syyskuussa 2016.

Jäsenmaiden muodostama Euroopan unionin neuvosto päätti omasta kannastaan viime toukokuussa. Se vastaa komission esitystä pienin muutoksin.

Euroopan parlamentin oikeudellinen valiokunta hyväksyi oman versionsa kesäkuussa. Parlamentille se ei kuitenkaan kelvannut, joten asian käsittely jatkuu ja siitä äänestetään 12. syyskuuta.

JOURNALISTI
7.9.2018

Marja Honkonen, teksti
Markus Pyörälä, kuvitus

Mistä on kyse?

Rahasta. EU valmistelee uutta tekijänoikeuksia koskevaa direktiiviä, joka muun muassa antaisi kustantajille oikeuden vaatia korvauksia sosiaalisessa mediassa ja hakukoneissa jaetuista uutislinkeistä. Kaupallisten toimijoiden, esimerkiksi Googlen, pitäisi maksaa, jos jaetussa linkissä näytetään vaikkapa uutisen otsikko, ingressi tai kuva eli ”snippet”. Pelkän osoiterivin eli hyperlinkin jakamisesta ei voisi vaatia rahaa.

Ihmisten jakamilla kuvilla ja videoilla tienaavat yhtiöt, kuten Youtube, joutuisivat jatkossa myös valvomaan tarkemmin niille ladattuja sisältöjä. Käytännössä yhtiöiden tulisi käyttää suodattimia, jotka nappaisivat esimerkiksi tekijänoikeuden suojaamat valokuvat tai videot jo ennen julkaisua.

Nämä artiklat 11 ja 13, lempinimiltään ”linkkivero” ja ”meemikielto” ovat esityksen kiistanalaisimmat. Tekijöiden ja esittäjien kannalta oleellisia ovat myös artiklat 14, 15 ja 16. Ne luovat pohjan sille, miten tekijät saavat tietoa ja rahaa teoksiensa hyödyntämisestä.

Direktiivistä on tällä hetkellä olemassa kolme eri versiota: komission esitys, jäsenmaiden kanta sekä EU-parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan kanta. Ne erovat muun muassa siinä, millainen ”snippet” olisi maksullinen.

 

Mitkä ovat hyödyt tekijöille?

Vakavaraisemmat työnantajat ja ehkä vähän rahaakin. Kustantajat haluavat saada osansa mainosrahoista, jotka tällä hetkellä valuvat Facebookin, Googlen, Twitterin ja uutislinkkejä kokoamalla mainosrahaa keräävien aggregointipalveluiden taskuun.

Kustantajajärjestöjen näkökulmasta kilpailua digijättiläisten kanssa pitää tasata, jotta journalismilla voisi edelleen ansaita.

”Panostukset tehdään mediapuolella, mutta rahat kerätään teknologiayrityksissä”, Medialiiton elinkeinopolitiikasta vastaava johtaja Satu Kangas sanoo.

Uusi direktiivi palauttaisi osan rahoista lisenssimaksuina kustantajille ja tekijöille. Kankaan mukaan toistaiseksi on mahdotonta arvioida, kuinka paljon rahaa somejäteiltä voitaisiin mediayhtiöille saada.

”En odota miljoonia tai kymmeniä miljoonia euroja välittömästi tekijöille ja kustantajille, vaan näen tämän strategisena kysymyksenä”, Kangas sanoo.

Journalistiliiton tekijänoikeusasioista vastaavan juristin Sanna Nikulan mukaan tässä vaiheessa ei voi arvioida, kuinka suuri tekijöiden osuus summasta olisi.

”Se on täysin neuvoteltava asia”, Nikula sanoo.

Korvauksen pitäisi kuitenkin hänen mukaansa olla kohtuullinen ja oikeudenmukainen.

 

Entä haitat?

Sananvapaus voi kaventua eivätkä omat teokset, kuten artikkelit tai videot, välttämättä leviä yhtä laajalle kuin nykyisin.

Jos yhtiöt joutuvat suodattamaan kaikki käyttäjien lataamat sisällöt, haaviin voivat jäädä tahattomasti esimerkiksi kriittiseen meemikäyttöön valjastetut uutiskuvat.

Yhtiöitä ei myöskään välttämättä kiinnosta maksaa uutislinkeistä etenkään pienille kustantajille tai pienillä kielialueilla.

Espanjassa ja Saksassa linkkiveron kaltaisia maksuja on kokeiltu heikoin tuloksin. Espanjassa Google News sulki palvelunsa, mistä kärsivät etenkin pienet kustantajat, joiden yleisö väheni.

Saksassa osa kustantajista päätti olla vaatimatta korvauksia. Maksuja vaatineiden sisällöt alettiin näyttää hakutuloksissa ilman ”snippettiä” tai ei lainkaan, ja liikenne sivustoille väheni. Lisätuloja ei juuri tullut, moniäänisyys kärsi.

Facebookin ja Googlen kaltaisten toimijoiden valta suhteessa kustantajiin on valtava, Medialiiton Satu Kangas myöntää.

”Ne säätävät itse omia algoritmejaan ja määräävät, millaista tietoa ihmiset kohtaavat: faktatarkistettua laatujournalismia vai disinformaatiota ja vihapuhetta.”

 

Ketkä kannattavat muutoksia, ketkä vastustavat?

Jakolinja on tuttu aiemmista tekijänoikeuskiistoista.

Journalistien Euroopan ja maailmanliitot EFJ ja IFJ kannattavat kustantajien uutta oikeutta, samoin eurooppalaiset kustantajajärjestöt. Kotimaiset Journalistiliitto ja Medialiitto ovat kansainvälisten liittojensa linjoilla.

”Tunnistamme kustantajien huolen ja näemme itsekin, että alalla on mennyt pitkään huonosti. Siihen on osasyynä verkkomaailma. Direktiivi on yritys ratkoa asiaa. Meidänkin leipämme on kiinni siitä, että kustantajat pärjäävät kilpailussa Googlea ja Facebookia vastaan”, Journalistiliiton juristi Nikula sanoo.

Direktiiviä vastustavat vapaan internetin kannattajat, kuten Electronic Frontier Foundation, world wide webin luoja Tim Berners-Lee ja Wikipedian perustaja Jimmy Wales. Human Rights Watch ja Toimittajat ilman rajoja ovat olleet mukana artiklan 13 vastaisessa vetoomuksessa.

Vastustajien joukossa ovat tietenkin myös Facebook ja Google, joka on jopa kannustanut mediakumppaneitaan lobbaamaan sitä vastaan.

Suomalaisten meppien enemmistö äänesti ensimmäisellä kerralla direktiiviä vastaan. Heistä osa kuitenkin kertoo kääntyvänsä direktiivin kannalle, jos vaikeista kohdista saadaan aikaan kompromissi.

 

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Jos parlamentti 12. syyskuuta hyväksyy direktiiviesityksen, eri versiot neuvotellaan yhdeksi esitykseksi jäsenmaiden, parlamentin ja komission kesken.

EU-käsittelyn jälkeen Suomessa valmistellaan kansalliset säädökset. Aikaa direktiivien toimeenpanemiselle on yleensä kaksi vuotta. Samalla arvioidaan, mikä kotimaisten tekijänoikeusrahoja jakavien järjestöjen rooli olisi esimerkiksi linkkilisenssimaksujen keräämisessä.

Tekijänoikeusuudistus tähän mennessä

Komissio antoi esityksensä direktiivistä syyskuussa 2016.

Jäsenmaiden muodostama Euroopan unionin neuvosto päätti omasta kannastaan viime toukokuussa. Se vastaa komission esitystä pienin muutoksin.

Euroopan parlamentin oikeudellinen valiokunta hyväksyi oman versionsa kesäkuussa. Parlamentille se ei kuitenkaan kelvannut, joten asian käsittely jatkuu ja siitä äänestetään 12. syyskuuta.

Suomalaismepit muuttivat mieltään: suurin osa valmis hyväksymään kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin

Suomalaiset EU-parlamentaarikot ovat muuttamassa mieltään EU:n kiistellystä tekijänoikeusdirektiivistä. 

(Lue myös: Näin tekijänoikeusäänestyksessä kävi - suomalaismepeistä seitsemän äänesti puolesta ja viisi vastaan)

Parlamentti äänestää 12. syyskuuta jo toistamiseen uudistuksesta, jonka seurauksista internetin vapaudelle on riidelty julkisuudessa repivästi. Aiemmassa äänestyksessä Suomen 13 europarlamentaarikosta vain kolme keskustan meppiä näytti sen jatkokäsittelylle vihreää valoa.

Nyt parlamentti työstää direktiiviin muutoksia, joiden toteutuessa miltei kaikki Journalistin haastattelemat suomalaismepit uskovat voivansa hyväksyä sen.

Esimerkiksi Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Henna Virkkunen (kok.) sanovat olevansa valmiit hyväksymään direktiivin muutamien täsmennysten jälkeen.

Pietikäinen korostaa pitävänsä tärkeänä, että tekijänoikeudet säilyvät nimenomaan kirjailijoiden, journalistien, kuvaajien, muusikoiden ja muiden luovan työ ammattilaisten oikeuksina. Kustantajien uusi oikeus ei kuitenkaan ole niistä pois.

”Se, että kustantajat lisätään tekijäoikeuksien ’toiseen kerrokseen’ ei ole mielestäni ongelmallinen”, Pietikäinen sanoo.

Virkkunen puolestaan kertoo pääosin tukevansa aiemmin äänestyksessä ollutta oikeudellisten asioiden valiokunnan (JURI) esitystä, mutta sanoo toivovansa joitain täsmennyksiä tekijänoikeuksien piirissä olevan materiaalien ennakkosuodatukseen.

SDP:n mepeistä Miapetra Kumpula-Natri kertoo äänestävänsä direktiivin puolesta.

”Uskon, että pieniä viime tingan viilauksia tehdään vielä ennen saliäänestystä”, Kumpula-Natri sanoo.

Hän toivoo, että direktiivissä täsmennetään vielä, että vastuu laillisen sisällön jakamisesta tulee alustoille, ei käyttäjien jakamalle materiaalille. Hän myös tarkentaisi esimerkiksi sitä, ettei kaikkea ladattua sisältöä tule valvoa saati sensuroida.

”Jos parlamentilla ei olisi mitään kantaa, suuret monopolit olisivat voittaneet tekijät, digisisältöjen tuottajat”, Kumpula-Natri sanoo.

SDP:n toinen meppi, Liisa Jaakonsaari on skeptisempi. Hän on ollut käsittelemässä asiaa myös sisämarkkinavaliokunnan jäsenenä ja moittii, ettei aiempi esitys ottanut huomioon sen kantoja. Hänen kantansa ratkeaa neuvottelujen kuluessa.

 

Niin ikään RKP:n Nils Torvalds ja perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner odottavat kompromissiratkaisua. Ruohonen-Lerner sanoo pitävänsä JURI-valiokunnan esityksen nykymuotoa ongelmallisena, vaikka sen pyrkimykset ovatkin kannatettavia.

”Kannatan tekijänoikeuksia, mutta yhtä lailla kannatan vapaata internetiä ja sananvapautta”, Ruohonen-Lerner toteaa.

Vasemmistoliiton Merja Kyllönen puolestaan sanoo kelpuuttavansa kustantajien uuden oikeuden korvauksiin, mutta olevansa edelleen kriittinen suodatusvelvollisuuden suhteen.

Direktiiviä vastaan äänestäneistä Heidi Hautala (vihr.) on sitä kohtaan edelleen kriittisin. Hänen mielestään valiokunnan kertaalleen äänestetty muotoilu ei ratkaise tekijöiden verkkoansaintapulmia, vaan vain monimutkaistaisi tilannetta.

Hautalakin haluaa silti olla uuden äänestyksen alla sovinnollinen.

”Huutelun ja syyttelyn sijasta nyt on aika katsoa direktiivin sanamuodot vielä rauhassa läpi. Toivon että täysistuntoon saadaan toimiva, tasapainoinen ja perusoikeudet oikein huomioiva direktiiviteksti, jonka puolesta voin äänestää”, Hautala sanoo.

 

Keskustan kolme meppiä aikovat pysyä kannassaan ja äänestää direktiivin puolesta.

”Mikäli syyskuussa äänestettävä teksti takaa tekijöiden, toimittajien ja muiden sisällöntuottajien oikeuden heille kuuluvaan korvaukseen, äänestän direktiivin puolesta”, Elsi Katainen (kesk.) vastaa.

Myös Anneli Jäätteenmäki (kesk.) painottaa tekijöiden saaman korvauksen tärkeyttä.

”Netti tarvitsee pelisäännöt. Se ei voi olla villi länsi, jossa sisältö on vapaata riistaa.”

Mirja Vehkaperä (kesk.) korostaa, että yhteiselle säätelylle on suuri tarve.

”EU-direktiivi koskee nyt kaupallisesti digitaalisena alustana toimivia palveluita. Se on tarkkaan rajattu. Nyt lisätään vastuullisuutta, kitketään luvattomia aineistoja ja torjutaan piratismia”, Vehkaperä sanoo.

 

Journalistin kysymykseen vastasi Suomen 13 euroedustajasta 11.

Jussi Halla-aho (ps.) ja Petri Sarvamaa (kok.) eivät vastanneet kyselyyn. Heistä Halla-aho äänesti aiemmassa äänestyksessä direktiiviä vastaan. Sarvamaa oli poissa.

Muutosesitykset direktiiviä varten piti jättää kääntämistä varten keskiviikkona 5. syyskuuta. Senkin jälkeen esityksiä on periaatteessa vielä mahdollista tehdä. Direktiivistä äänestetään keskiviikkona 12. syyskuuta.

Direktiivi hylättiin viime kerralla vain niukalla äänten enemmistöllä. 318 meppiä äänesti vastaan, 278 puolesta ja 31 tyhjää.

Marja Honkonen



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta