Villin pohjolan arvoitus

Kittilä

Lapin maakunnan länsiosassa sijaitseva kunta, jonka asukasluku on noin 6 500.

Muuttovoittoinen kunta, jonka talous on tasapainossa.

Vaurautta tuo Levin laskettelukeskuksen lisäksi muun muassa Suurkuusikon kultakaivos.

Ollut otsikoissa lähinnä kunnan päätöksiin liittyvien epäselvyyksien vuoksi.

Valtaosa kunnan päättäjistä on ollut epäiltyinä rikoksista. Rikosnimikkeitä ovat virka-aseman väärinkäyttäminen, työturvallisuusrikos ja työsyrjintä.

JOURNALISTI
19.1.2018

Manu Haapalainen, teksti
Tuomas Kärkkäinen, kuvitus ja grafiikka

Kittilän kuntapolitiikassa on viime vuodet tehtailtu lainvastaisia päätöksiä toisensa perään. Journalisti selvitti, miten sotkua on seurattu eri tiedotusvälineissä.

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa puhuu Kittilän kuntapolitiikan tuulisista viime vuosista. Hän puhuu myös lakipykälästä, jonka voimaantulosta voidaan ainakin osittain kiittää Kuvalehden sitkeää työtä Kittilän kunta-asioiden perkaamisessa.

”Lex Kittilä on rautaisin osoitus siitä, että tämä on iso valtakunnallinen asia”, Pernaa sanoo.

”Kittilä on pitkään ollut keskustan hallitsema kunta. Silti Suomen keskustajohtoinen hallitus päätti vuonna 2016 pikaisesti muuttaa kuntalakia lisäämällä lakiin mekanismin, jolla tämä ja vastaavat tapaukset pystytään hoitamaan.”

Mutta miten isosta asiasta Kittilän kriisissä on kysymys? Onko Kittilässä nähty ”normaalia” suomalaisen kunnallispolitiikan veivausta, vai onko kyse jotakin täysin poikkeavaa?

”Kävi ilmi, että valtiolla ei ollut työkaluja puuttua kunnan hallinnossa tapahtuviin jatkuviin ja tahallisiin laittomuuksiin. Siinä mielessä Kittilä on mitä suurimmassa määrin valtakunnallinen uutinen. Samat asiat olisivat saattaneet tapahtua missä päin Suomea tahansa”, Pernaa sanoo.

 

Loppuvuodesta 2013 kukaan tuskin aavisti, millainen soppa Kittilässä oli syntymässä.

Kunnan matkailuvaltin Levin laskettelukeskuksen etelärinteeseen oltiin hankkimassa tarjouskilpailulla hiihtohissejä. Hissiyhtiön, kunnan enemmistöomistaman Levi Ski Resortin toimitusjohtaja Jouni Palosaari oli sooloillut tarjouskilpailun kulisseissa. Palosaari oli vuotanut kilpaan osallistuneen firman tarjouksesta tietoja toiselle yhtiölle.

Kunnanjohtaja Anna Mäkelä ja hissiyhtiön vähemmistömistaja Levin matkailukeskus tekivät Palosaaren toiminnasta tutkintapyynnön. Hissiyhtiön hallitus erotti Palosaaren toimitusjohtajan paikalta.

Pian Lapin matkailukuningatar Päivikki Palosaaren veli oli kuitenkin takaisin toimessaan. Kittilän kunta nimittäin syrjäytti hissiyhtiön hallituksen. Yhtiön uusi hallitus palautti Jouni Palosaaren toimitusjohtajaksi.

Tämän jälkeen tapahtumat ovat vyöryneet kiihtyvällä tahdilla. Kunnanhallitus irtisanoi marraskuussa 2014 kunnanjohtaja Mäkelän tämän Palosaaresta tekemän tutkintapyynnön vuoksi. Mäkelän potkut on sittemmin todettu laittomiksi.

Tämä ja muutkaan oikeusprosessien vaiheet eivät ole Kittilässä vaikuttaneet mihinkään. Laittomien päätösten tehtailu on jatkunut näihin päiviin asti.

Miten tarkasti lukijoille siis on syytä kertoa Kittilän tapahtumista?

Vuosi 2017 toi vastauksia. Tätä kirjoitettaessa 27 Kittilän viime vuosien kuntapäättäjää on jo syytteessä törkeistä virkarikoksista. Näistä suuri osa jatkaa luottamustoimessaan edelleen.

Lex Kittilä on voimassa, ja myös käytännössä: Kuntaan on asetettu valtiovarainministeriön selvitysryhmä. Kuntalaki antaa nyt valtiolle mahdollisuuden puuttua laittomia päätöksiä tehtailevan kunnan asioihin.

Yhä useamman tiedotusvälineen vastaus on, että Kittilästä pitää kertoa.

Seuraavalla aukeamalla oleva taulukko osoittaa, että vuosien 2014 ja 2017 välillä Kittilän tapahtumia käsittelivät juttumäärällisesti eniten Yleisradio, Lapin Kansa ja Suomen Kuvalehti. Huomionarvoista on, että molemmat iltapäivälehdet ja Helsingin Sanomat ovat uhranneet Kittilälle suhteellisen vähän palstatilaa.

Monet tätä juttua varten haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että laadullisesti ja sisällöllisesti yksi lehti on tässä kisassa omilla metriluvuillaan.

 

Suomen Kuvalehdelle kirjoittava Eeva-Liisa Hynynen on seurannut Kittilän tilannetta tarkasti laajoissa jutuissaan, joita on jo toista sataa.

Hynynen kertoo erään julkishallinnon asiantuntijan tammikuussa 2014 rohkaisseen häntä lukemaan Kittilän kunnanhallituksen pöytäkirjoja.

”Pian ymmärsin, että kyse ei ole normaalista kunnallisesta päätöksenteosta”, Hynynen kertoo.

”En tuntenut entuudestaan ketään Kittilän päättäjistä, en myöskään kunnanjohtaja Mäkelää. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on esitetty väitteitä ystävyyssuhteestani häneen. Väitteistä osa on ollut huomattavasti epäasiallisempiakin.”

Hynynen on kirjoittanut juttunsa pöytäkirjojen ja muiden virallisten asiakirjojen pohjalta, käymättä Kittilässä.

”Pyrin kirjoittaessani tarkastelemaan kunnan päätöksentekoa ja välttämään suuria tunteita”, Hynynen sanoo.

”Jokainen päätöspykälä on pieni kertomus. Hallinnon kuivan kielen taakse on kätketty ihmisten tärkeimmät päivittäiset palvelut ja myös se, millaisilla motiiveilla valtaa käytetään. Kittilän asiakirjoista on luettavissa kostoa ja simputusta, toisaalta myös joidenkin tahojen epäasiallista suosimista.”

Kuvalehti oli pitkään ainoa Kittilän kriisiä perusteellisesti seuraava tiedotusväline. Tämä sai monet tuhahtelemaan koko asialle, suhtautumaan vyyhteen lehden syystä tai toisesta masinoimana ajojahtina. Tätä tarinaa ovat ylläpitäneet niin syytteeseen joutuneet kuntapäättäjät kuin somehuutelijatkin.

Kunnanjohtaja Mäkelä sai potkunsa marraskuussa 2014 ja hallinto-oikeus totesi ne laittomiksi keväällä 2016. Kuvalehden juttuja jo vuoden 2014 aikana lukemalla syntyi vakaa kuva kunnan luisusta lain tuolle puolen.

Usein mediat syöksyvät tällaisten uutisaiheiden kimppuun. Lehden päätoimittajana vuodesta 2014 toiminut Ville Pernaa toteaa lakonisesti Kuvalehden saaneen Eeva-Liisa Hynysen jutuilla Kittilästä ”toista sataa” uutisvoittoa.

”Ehkä muille syntyi meihin nähden tässä asiassa liikaa takamatkaa. Tämähän on sekava ja vaikeasti hahmottuva kokonaisuus. Enkä ala tässä jeesustelemaan. Toiset mediat ovat varmasti seuranneet jotain toista asiaa meitä tiiviimmin”, Pernaa sanoo.

Kittilä ja Levi ovat tärkeä osa Lapin matkailubisnestä. Tämänkään merkitystä uutisoinnin suhteellisessa vähyydessä on vaikea sivuuttaa, Pernaa sanoo.

”Levin menestystarina on saatu puffattua läpi mediassa erittäin hyvin. Ehkä on mietitty sitäkin, tietoisesti tai alitajuisesti.”

Pernaa kertoo, että Kuvalehden lukijat ovat kiittäneet Kittilä-sarjan juttuja. Kipakampaa palautetta on tullut jutuissa kritisoiduilta kuntapäättäjiltä.

Palaute on tullut kahdessa muodossa. Tutkinnan kohteeksi joutuneet Kittilän päättäjät ja heidän edustajansa ovat tehneet tutkintapyyntöjä lehden jutuista. Yksikään näistä ei ole johtanut mihinkään.

”Lisäksi juttuja on toistuvasti väitetty virheellisiksi, mutta yhtään virhettä ei ole pystytty osoittamaan. Emme ole joutuneet tekemään Kittilä-juttuihin ainuttakaan oikaisua.”

 

Myös Yle Rovaniemen Jyri Tynkkynen on raportoinut Kittilän asioista tiiviisti. Kuten useimmat, hän oletti aluksi, että Kittilä kyllä normalisoituu, kun kuntapäättäjille osoitetaan heidän virheellinen menettelynsä.

”Sitä hetkeä ei vain ikinä tullut”, hän naurahtaa.

Tynkkynen kertoo havahtuneensa tilanteen vakavuuteen vuodenvaihteessa 2015. Ensin marraskuussa 2014 vt. kunnanjohtaja Esa Mäkinen esitti kunnanhallitukselle, että Anna Mäkelän irtisanomista ei panna täytäntöön, koska se on lainvastainen. Mäkinen esitti samaa parin kuukauden päästä. Kummallakaan kerralla kunnanhallitus ei edes käsitellyt Mäkisen esitystä.

Tynkkynen sanoo tajunneensa, että kyse on järjestelmällisestä laittomuudesta.

”Se oli minulle käännekohta”, Tynkkynen sanoo.

”Koin epäoikeudenmukaisena Eeva-Liisa Hynystä kohtaan, että muut mediat jäivät hänen selkänsä taakse. Myös me. Annetaan Suomen Kuvalehden olla eturintamassa, ja tullaan me muut kilometrien päässä perässä. Koin, että muut pettivät yleisönsä.”

Pohjois-Suomen maakuntalehti Lapin Kansa on sekin seurannut Kittilän kriisiytymistä vuoden 2013 lopulta saakka.

Maaliskuussa 2014 lehti vielä toivoo pääkirjoituksessaan Kittilään lähinnä työrauhaa. Vuonna 2017 lehden juttujen sävy on hieman toinen. Kriittinen uutisointi tuo esiin kuntapäättäjien toiminnan kyseenalaisuuden.

Päätoimittaja Antti Kokkonen sanoo lehden suoriutuneen Kittilä-uutisoinnista pääasiassa hyvin.

”Se on suuri uutisaihe, ja olemme myös pitäneet sitä säännöllisesti esillä. Jälkikäteen on toki helppo sanoa, että jos kaikki käänteet olisi ollut tiedossa etukäteen, olisimme olleet alussa vielä kriittisempiä.”

Kokkonen nostaa esiin konkreettisen, Kittilän tapahtumien seuraamista hankaloittaneen asian. Tapahtumien eskaloituminen alkoi koko lailla samaan aikaan kun Lapin Kansa joutui luopumaan Kittilän yhden hengen aluetoimituksestaan.

”Uutistappioitakin on tullut, vaikka meidän maakuntalehtenä tavallaan pitäisi tietää ensimmäisenä.”

Kokkonen huomauttaa, että Levin matkailubisneksen vaikutuksesta lehden uutisointiin on älytöntä edes keskustella.

”Ensinnäkään nämä suuret matkailukeskukset eivät ilmoita meillä käytännössä ollenkaan. Ja tietenkään meidän uutiskriteereissämme ei muutenkaan tällaisia oteta huomioon. Teemme kriittistä journalismia, jos aihetta on. Meille on tullut kovaa arvostelua Kittilä-kiistan molemmista leireistä. Se kertoo tasapuolisesta uutisoinnista.”

 

Helsingin Sanomat uutisoi Kittilästä vuonna 2014, ja palasi aiheeseen laajemmin vuonna 2017.

”Aiheessa on ennakkotapauksenomaisuutta, mutta toki Kittilä on aika kaukana ydinlevikkialueestamme. Seuraisimme varmasti vielä isommin, jos vastaavaa tapahtuisi pääkaupunkiseudulla”, päätoimittaja Antero Mukka linjaa.

”Nytkin lisäpanostusta olisi voinut olla aiheellista tehdä, jos olisimme koko ajan olleet liikkeellä tämän päivän tiedoilla.”

Mukka sanoo pitävänsä luonnollisena, että Kittilä on jäänyt suomalaismediassa suhteellisen pimentoon. Isoista uutisaiheista ei ole pulaa.

”Viime vuosina on ollut pinnalla esimerkiksi turvapaikanhakijakysymys. Tällaisiin verrattuna Kittilä on lähinnä käväissyt välillä uutisaiheena.”

Omanlaisensa äänensävyn Kittilä-journalismiin on tuonut Iltalehden politiikan tuottaja Juha Ristamäki.

Ristamäki sanoo, että hänestä Kittilän tapahtumat ovat saaneet painoarvoonsa nähden liikaakin mediahuomiota. Iltalehdelle tekemissään IL-analyyseissä Ristamäki on eri linjoilla kuin Suomen Kuvalehti, Yle tai Lapin Kansa.

”En usko muutaman miljoonan hissihankinnasta lähteneen syyttelyn olevan kovin ainutlaatuinen tapahtumasarja suomalaisessa kunnallishallinnossa”, Ristamäki toteaa.

Ristamäki sanoo Kittilän merkityksen kasvaneen asian saaman julkisuuden, ei niinkään itsepäisten, syytteet saatuaankin toimintansa oikeellisuuteen uskovien kuntapäättäjien vuoksi. Ristamäki näkee asian mahdollisen valtakunnallisen uutisarvon olevan aivan muualla.

”Minua on valtakunnallisena ulottuvuutena kiinnostanut Antti Rinteen (sd.) osuus.”

Ammattiliitto Pron kautta aikanaan Levin matkailukeskuksen hallituksessa istuneen Rinteen toimista Jouni Palosaaren erottamisessa tehtiin aikanaan tutkintapyyntö. Pyyntö ei johtanut mihinkään.

Ristamäki uskoo, että Palosaaren tulevassa oikeudenkäynnissä tästäkin ”tutkintalinjasta” voi tulla julki kiinnostavaa tietoa.

”Se tarina on osittain kertomatta, joka olisi voinut oikeuttaakin ison julkisuuden. En halua vähätellä nyt epäiltyjä rikoksia, mutta aika pieniä ne ovat massiiviseen julkisuuteen nähden. Ei kai jokaisesta kunnanjohtajan erottamisesta näin iso messu tule!”

 

Eeva-Liisa Hynysen Suomen Kuvalehteen kirjoittamissa jutuissa on vakituisena asiantuntijana kuultu rikos-ja prosessioikeuden emeritusprofessori Pekka Viljasta. Viljanen vaati jutuissa vuosien ajan valtiolle mahdollisuutta puuttua lain ulkopuolelle ajautuneen kunnan asioihin, siis muutosta kuntien itsehallintoa koskevaan lakiin.

Lex Kittilä tuli voimaan vuonna 2017 ja sitä sovelletaan nyt Kittilään.

Kuvalehden Kittilä-journalismilla on siis ollut konkreettinen vaikutus suomalaisen kuntahallinnon tulevaisuuteen. Se on harvinaislaatuista.

”Lex Kittilää ehdotettuani sain pitkään osakseni naureskelua. Vuoden 2016 alussa valtiovarainministeriön kuntaosasto viimein aktivoitui ja laki saatiin aikaan”, Viljanen kertoo.

”Kittilä on iso ja merkittävä uutisaihe. Se koskee koko suomalaista kunnallishallintoa.”

Kittilä

Lapin maakunnan länsiosassa sijaitseva kunta, jonka asukasluku on noin 6 500.

Muuttovoittoinen kunta, jonka talous on tasapainossa.

Vaurautta tuo Levin laskettelukeskuksen lisäksi muun muassa Suurkuusikon kultakaivos.

Ollut otsikoissa lähinnä kunnan päätöksiin liittyvien epäselvyyksien vuoksi.

Valtaosa kunnan päättäjistä on ollut epäiltyinä rikoksista. Rikosnimikkeitä ovat virka-aseman väärinkäyttäminen, työturvallisuusrikos ja työsyrjintä.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta