Vapauden ytimessä

JOURNALISTI
19.1.2018

Manu Marttinen,

manu.marttinen@journalisti.fi

Kirjoittaja on Journalistin toimitussihteeri

Tuomio HS-gatessa antaisi hyvin synkän viestin niin medialle kuin tietojen luovuttamista harkitsevalle kansalaiselle, kirjoittaa Journalistin toimitussihteeri Manu Marttinen.

Lähes päivälleen 20 vuotta sitten STT julkaisi uutissähkeen: ”Suomalaista maajoukkuetason mieshiihtäjää epäillään dopingista.” (STT 21.1.1998).

Uutisesta alkoi tapahtumien vyöry, joka ei suomalaista yhteiskuntaa mairittele.

Uutisen tehnyt toimittaja Johanna Aatsalo ja STT:n silloinen päätoimittaja Kari Väisänen joutuivat julkisen lynkkauksen kohteiksi. Entisen pääministerin, Hiihtoliiton sen aikaisen puheenjohtajan Esko Ahon (kesk.) johdolla vyörytetyt julkiset syytökset sinkoilivat pyhäinhäväistyksestä maanpetokseen.

Kansa lateli tappouhkauksia.

Myös osa toimittajakollegoista tuomitsi kaksikon. Uutista pidettiin huonosti kirjoitettuna, epämääräisenä ja valheellisenakin. STT:n toimitusosasto paheksui julkisesti uutisen julkaisun tapaa.

Myös oikeusjärjestelmä tuomitsi. Aatsalo sai vuonna 1999 julkisesta herjauksesta 30 vuorokautta ehdollista vankeutta, Väisänen 45 vuorokautta. Päälle tulivat sakot ja valtavat vahingonkorvaukset.

Jo vuonna 2000 hovioikeus lievensi tuomioita, ja vyyhti alkoi purkautua 2001 Lahden doping-käryjen myötä. Silloin moni havahtui siihen, että STT:n uutinen piti paikkaansa.

Kaksikon piina päättyi kuitenkin vasta vuonna 2013, jolloin hovioikeus antoi monivaiheisen oikeusprosessin viimeisen tuomion – tällä kertaa ex-hiihtäjä Jari Räsäselle ja ex-lajipäällikkö Pekka Vähäsöyringille, jotka olivat valehdelleet dopingin käytöstä STT-oikeudenkäynnissä vuonna 1999.

 

Samantapaisen vyöryn kohteena on ollut Helsingin Sanomat, jonka joulukuussa julkaiseman kirjoituksen lähteenä oli käytetty Puolustusvoimien salaisiksi luokittelemia asiakirjoja. Puolustusvoimat teki julkaisusta 16. joulukuuta 2017 tutkintapyynnön poliisille.

Keskusrikospoliisi tekee tapauksesta esitutkintaa. Rikosnimikkeet ovat turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen.

Olemmeko samantapaisen oikeusprosessin alkumetreillä kuin STT doping-uutisensa takia vuonna 1998?

Sitä ei vielä tiedetä, sillä syytteiden nostamisesta ei ole tätä kirjoittaessa päätetty.

Epäviralliset syytökset eri tahoilta ovat kuitenkin jo sinkoilleet samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten.

Sosiaalinen media kihisee Hesari-vihasta. Kollegat ovat leimanneet jutun punaleimapornoksi, turhaksi salaisten paperien heilutteluksi ja sensaatiojournalismiksi.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) piti juttua lähes ”epäisänmaallisena sananvapauden väärinkäyttämisenä”.

Presidentin kanslia arvioi, että ”korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”.

Kaikki tämä vain yhden artikkelin takia, joka ei edes sisältänyt varsinaista uutista – toisin kuin STT:n doping-uutinen aikanaan.

Myöhemmin on selvinnyt, että HS:n artikkeli ei myöskään paljastanut Suomen turvallisuutta heikentävää tietoa tai ole vaikuttanut Suomen kansainvälisiin suhteisiin.

”Ehkä niissä ei ole ollut mitään, joka olisi palohälytystä aiheuttanut missään”, tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Helsingin Sanomissa 19. joulukuuta 2017.

 

Suomessa toimittajia vastaan nostetaan hyvin harvoin syytteitä työhön liittyvistä rikoksista. Rikosepäilyjäkin on harvoin.

Yksi tuomion saaneista on Yleisradion julkaisujohtaja Ismo Silvo, joka sai tuomion vuonna 2004 esitetystä MOT:n Lääkärit tuomareina -ohjelmasta. Silvo toimi tuolloin MOT:n vastaavana toimittajana. Ohjelmanteossa käytettiin salaisiksi julistettuja tietoja.

Korkein oikeus tuomitsi Silvon ja jutun tehneen toimittajan vuonna 2009 sakkorangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Tuomioon sisältyi myös yllytys ja avunanto salassapitorikokseen.

Rikos oli toimituksen journalistiseen harkintaan perustunut tietoinen valinta. Silvo korostaa, että toimittajan pitää noudattaa lakia, mutta journalistinen harkinta voi johtaa tilanteeseen, jossa salaista tietoa on käytettävä yleisen edun takia.

”Ei ole mitään sellaista rajaa, josta kaikki olisivat aina yhtä mieltä: eivät journalistit keskuudessaan, eivät tuomioistuimet, puhumattakaan viranomaisista. Näissä tapauksissa sitä rajaa koetellaan”, Silvo muistuttaa.

Silvo arvioi, että Viestikoelaitos-jutussa Helsingin Sanomat on hoitanut tehtäväänsä, kuten tiedotusvälineen pitääkin.

”Media ei voi toimia niin, etteikö viranomaisen salaiseksi julistamaa rajaa koetella ja kritisoida. Niin pitää tehdä, ja näin Hesari on tehnytkin. Toimitus on arvioinut, että asian merkitys on isompi kuin se salassapitoleima.”

 

Lakikirjaa lukemalla maallikko voi saada käsityksen, että Helsingin Sanomat olisi syyllistynyt turvallisuussalaisuuden paljastamiseen.

Lakikirjaa lukemalla ei kuitenkaan voi päätellä sitä, että lain tulkintaan vaikuttavat myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukset, joiden perusteella tiedotusvälineet voivat julkaista myös salaiseksi määriteltyä tietoa. Näihin linjauksiin Suomikin on sitoutunut.

Jos lakia tulkittaisiin aina kirjaimellisesti, media voitaisiin tuomita usein rikoksista, kuten yksityiselämän loukkaamisesta, salassapitorikoksista tai avunannosta salassapitorikoksiin.

Esimerkiksi poliisin esitutkintapöytäkirjat ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä ennen syytteiden nostamista. Silti näistä tapauksista uutisoidaan laajasti.

Sananvapaus-termi on valitettavan väärinkäytetty viime aikoina. Nyt ollaan kuitenkin oikeasti sanan merkityksen ytimessä, ja on toivottavaa, että oikeusjärjestelmämme pohtii tapausta nimenomaan tästä näkökulmasta.

Mahdollinen tuomio antaisi hyvin synkän viestin niin medialle kuin tietojen luovuttamista harkitsevalle kansalaisellekin.

 

Helsingin Sanomien jutussa oli puutteensa, minkä lehti on lukijoilleen kertonut. Puutteita oli myös STT:n ensimmäisessä doping-uutisessa.

Puutteistaan huolimatta jutut ovat tehneet Suomelle palveluksen. STT paljasti Suomen hiihdon vakavan doping-ongelman. HS:n juttu nosti yleiseen tietoisuuteen tärkeitä asioita, kuten Puolustusvoimien heikkoudet salaisten asiakirjojen hallinnassa ja tiedotuksessa sekä toi tiedustelulainsäädännön julkisen keskustelun aiheeksi. Tai kuinka moni mahtoi edes tietää ennen HS:n juttua, että Suomessa toimii signaalitiedustelua harjoittava Viestikoekeskus-niminen organisaatio?

Journalismin laatua saa ja pitääkin kritisoida, mutta ei rohkeiden juttujen tekijöitä ja julkaisijoita pidä tuomita rikoksesta, vaan päinvastoin kiittää.



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta