Vapauden ytimessä

Tuomio HS-gatessa antaisi hyvin synkän viestin niin medialle kuin tietojen luovuttamista harkitsevalle kansalaiselle, kirjoittaa Journalistin toimitussihteeri Manu Marttinen.
JOURNALISTI
19.1.2018

Manu Marttinen,

manu.marttinen@journalisti.fi

Kirjoittaja on Journalistin toimitussihteeri

Lähes päivälleen 20 vuotta sitten STT julkaisi uutissähkeen: ”Suomalaista maajoukkuetason mieshiihtäjää epäillään dopingista.” (STT 21.1.1998).

Uutisesta alkoi tapahtumien vyöry, joka ei suomalaista yhteiskuntaa mairittele.

Uutisen tehnyt toimittaja Johanna Aatsalo ja STT:n silloinen päätoimittaja Kari Väisänen joutuivat julkisen lynkkauksen kohteiksi. Entisen pääministerin, Hiihtoliiton sen aikaisen puheenjohtajan Esko Ahon (kesk.) johdolla vyörytetyt julkiset syytökset sinkoilivat pyhäinhäväistyksestä maanpetokseen.

Kansa lateli tappouhkauksia.

Myös osa toimittajakollegoista tuomitsi kaksikon. Uutista pidettiin huonosti kirjoitettuna, epämääräisenä ja valheellisenakin. STT:n toimitusosasto paheksui julkisesti uutisen julkaisun tapaa.

Myös oikeusjärjestelmä tuomitsi. Aatsalo sai vuonna 1999 julkisesta herjauksesta 30 vuorokautta ehdollista vankeutta, Väisänen 45 vuorokautta. Päälle tulivat sakot ja valtavat vahingonkorvaukset.

Jo vuonna 2000 hovioikeus lievensi tuomioita, ja vyyhti alkoi purkautua 2001 Lahden doping-käryjen myötä. Silloin moni havahtui siihen, että STT:n uutinen piti paikkaansa.

Kaksikon piina päättyi kuitenkin vasta vuonna 2013, jolloin hovioikeus antoi monivaiheisen oikeusprosessin viimeisen tuomion – tällä kertaa ex-hiihtäjä Jari Räsäselle ja ex-lajipäällikkö Pekka Vähäsöyringille, jotka olivat valehdelleet dopingin käytöstä STT-oikeudenkäynnissä vuonna 1999.

 

Samantapaisen vyöryn kohteena on ollut Helsingin Sanomat, jonka joulukuussa julkaiseman kirjoituksen lähteenä oli käytetty Puolustusvoimien salaisiksi luokittelemia asiakirjoja. Puolustusvoimat teki julkaisusta 16. joulukuuta 2017 tutkintapyynnön poliisille.

Keskusrikospoliisi tekee tapauksesta esitutkintaa. Rikosnimikkeet ovat turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen.

Olemmeko samantapaisen oikeusprosessin alkumetreillä kuin STT doping-uutisensa takia vuonna 1998?

Sitä ei vielä tiedetä, sillä syytteiden nostamisesta ei ole tätä kirjoittaessa päätetty.

Epäviralliset syytökset eri tahoilta ovat kuitenkin jo sinkoilleet samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten.

Sosiaalinen media kihisee Hesari-vihasta. Kollegat ovat leimanneet jutun punaleimapornoksi, turhaksi salaisten paperien heilutteluksi ja sensaatiojournalismiksi.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) piti juttua lähes ”epäisänmaallisena sananvapauden väärinkäyttämisenä”.

Presidentin kanslia arvioi, että ”korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”.

Kaikki tämä vain yhden artikkelin takia, joka ei edes sisältänyt varsinaista uutista – toisin kuin STT:n doping-uutinen aikanaan.

Myöhemmin on selvinnyt, että HS:n artikkeli ei myöskään paljastanut Suomen turvallisuutta heikentävää tietoa tai ole vaikuttanut Suomen kansainvälisiin suhteisiin.

”Ehkä niissä ei ole ollut mitään, joka olisi palohälytystä aiheuttanut missään”, tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Helsingin Sanomissa 19. joulukuuta 2017.

 

Suomessa toimittajia vastaan nostetaan hyvin harvoin syytteitä työhön liittyvistä rikoksista. Rikosepäilyjäkin on harvoin.

Yksi tuomion saaneista on Yleisradion julkaisujohtaja Ismo Silvo, joka sai tuomion vuonna 2004 esitetystä MOT:n Lääkärit tuomareina -ohjelmasta. Silvo toimi tuolloin MOT:n vastaavana toimittajana. Ohjelmanteossa käytettiin salaisiksi julistettuja tietoja.

Korkein oikeus tuomitsi Silvon ja jutun tehneen toimittajan vuonna 2009 sakkorangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Tuomioon sisältyi myös yllytys ja avunanto salassapitorikokseen.

Rikos oli toimituksen journalistiseen harkintaan perustunut tietoinen valinta. Silvo korostaa, että toimittajan pitää noudattaa lakia, mutta journalistinen harkinta voi johtaa tilanteeseen, jossa salaista tietoa on käytettävä yleisen edun takia.

”Ei ole mitään sellaista rajaa, josta kaikki olisivat aina yhtä mieltä: eivät journalistit keskuudessaan, eivät tuomioistuimet, puhumattakaan viranomaisista. Näissä tapauksissa sitä rajaa koetellaan”, Silvo muistuttaa.

Silvo arvioi, että Viestikoelaitos-jutussa Helsingin Sanomat on hoitanut tehtäväänsä, kuten tiedotusvälineen pitääkin.

”Media ei voi toimia niin, etteikö viranomaisen salaiseksi julistamaa rajaa koetella ja kritisoida. Niin pitää tehdä, ja näin Hesari on tehnytkin. Toimitus on arvioinut, että asian merkitys on isompi kuin se salassapitoleima.”

 

Lakikirjaa lukemalla maallikko voi saada käsityksen, että Helsingin Sanomat olisi syyllistynyt turvallisuussalaisuuden paljastamiseen.

Lakikirjaa lukemalla ei kuitenkaan voi päätellä sitä, että lain tulkintaan vaikuttavat myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukset, joiden perusteella tiedotusvälineet voivat julkaista myös salaiseksi määriteltyä tietoa. Näihin linjauksiin Suomikin on sitoutunut.

Jos lakia tulkittaisiin aina kirjaimellisesti, media voitaisiin tuomita usein rikoksista, kuten yksityiselämän loukkaamisesta, salassapitorikoksista tai avunannosta salassapitorikoksiin.

Esimerkiksi poliisin esitutkintapöytäkirjat ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä ennen syytteiden nostamista. Silti näistä tapauksista uutisoidaan laajasti.

Sananvapaus-termi on valitettavan väärinkäytetty viime aikoina. Nyt ollaan kuitenkin oikeasti sanan merkityksen ytimessä, ja on toivottavaa, että oikeusjärjestelmämme pohtii tapausta nimenomaan tästä näkökulmasta.

Mahdollinen tuomio antaisi hyvin synkän viestin niin medialle kuin tietojen luovuttamista harkitsevalle kansalaisellekin.

 

Helsingin Sanomien jutussa oli puutteensa, minkä lehti on lukijoilleen kertonut. Puutteita oli myös STT:n ensimmäisessä doping-uutisessa.

Puutteistaan huolimatta jutut ovat tehneet Suomelle palveluksen. STT paljasti Suomen hiihdon vakavan doping-ongelman. HS:n juttu nosti yleiseen tietoisuuteen tärkeitä asioita, kuten Puolustusvoimien heikkoudet salaisten asiakirjojen hallinnassa ja tiedotuksessa sekä toi tiedustelulainsäädännön julkisen keskustelun aiheeksi. Tai kuinka moni mahtoi edes tietää ennen HS:n juttua, että Suomessa toimii signaalitiedustelua harjoittava Viestikoekeskus-niminen organisaatio?

Journalismin laatua saa ja pitääkin kritisoida, mutta ei rohkeiden juttujen tekijöitä ja julkaisijoita pidä tuomita rikoksesta, vaan päinvastoin kiittää.



1 2019
Arkisto

Kasvukipuja

Voimisteluvalmentamista käsitelleestä Urheilulehden jutusta syntyi jälkipyykki, jonka takia Urheilutoimittajain liitosta erosi jäseniä. Se kertoo urheilujournalismin muutoksesta, joka on ollut tuloillaan pitkään.

Vihaviestien vyörytyksessä

Oikeustoimittaja Päivi Happonen ihmetteli Ylen blogissa Oulun poliisin tiedotuslinjaa. Poliisi kritisoi Happosta Twitterissä ja se aiheutti vihaviestien tulvan.

IS:ssa uutisia tekevät kaikki osastot. ”Sanoisin, että osastojen välillä on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua. Yleensä IS:n saamasta uutisesta iloitaan osastorajojen yli”, sanoo Ilta-Sanomien uutispäällikkö Elina Koivisto (toinen oikealta). Kuvassa myös politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala, Uutis- ja yhteiskuntatoimituksen esimies Miia Honkanen, rikostoimittaja Niko Ranta, urheilun esimies Vesa Rantanen ja toimittaja Miikka Hujanen.

STT:n siteerausmäärät romahtivat

STT:n eniten siteeraamien viestimien kärkikymmenikkö pysyi lähes ennallaan, mutta siteerausten määrä laski yli kolmanneksen. Kärjessä jatkavat Yle ja HS. Ilta-Sanomat kipusi neljänneksi, ja Maaseudun Tulevaisuus nousi ensi kertaa kymmenen joukkoon.

Uudelleenjärjestelyjen jälkeen pääkirjoituksia kirjoittavat Aamulehdessä toimituksen johtoryhmä, uutispäälliköt ja osa toimittajista, sanoo päätoimittaja Jussi Tuulensuu. ”Linjan noudattamisesta vastaa päätoimittaja, joka myös muodostaa tarvittaessa lehden kannan merkittävimpiin aiheisiin.” Kuvassa Yleisradio haastattelee Tuulensuuta Aamulehden yt-neuvottelujen seurauksista 29. marraskuuta.

Kuka päättää lehden linjan?

Aamulehti lakkautti pääkirjoituksista huolehtineen artikkelitoimituksensa ja vähensi pääkirjoitusten määrää. Satakunnan Kansa luopui erityisistä pääkirjoittajista jo vuonna 2015. Mitä tekevät muut maakuntalehdet?

Uutiset vaikuttavat vaaleihin

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät, kirjoittaa Elina Grundström.

För tio år sedan var Jannike Store planeringschef på Radio Vega. I dag är hon teatertekniker på Unga Teatern och elektriker med det egna bolaget ”Käringen med strömmen”. På teatern gör hon allt från scenografier till kluriga tekniska lösningar. Hon har bland annat konstruerat radiostyrda höns (Pettson och Findus) och självlysande äpplen (Mio min Mio).

”De mest givande kaffepauserna finns på raksan”

De bytte bransch, men har haft stor nytta av sin journalistiska bakgrund. Möt Jannike Store, Eva Hagman och Sanne Wikström som alla valde ”Plan B”.

Jussi Turunen valmistui Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta teologian maisteriksi neljä vuotta sitten, mutta palasi tekemään ylioppilaslehti Uljasta. Vaikka lehden äkillinen lakkauttaminen oli erikoinen kokemus, Turusen paloa journalistin työhön se ei sammuttanut.

Ei niin uljas loppu

Ylioppilaslehti Uljas lakkautettiin vain 34 päivää uuden päätoimittajan palkkaamisen jälkeen. Turun ja Tampereen ylioppilaslehdissä tilanne elää, mutta Oulun lehti sai rehtorista ystävän.

Valtaa vain muiden myöntyessä

Kun tietokirjailija väittää omiaan, kustannustoimittaja korjaa keskustellen. Antti Heikkilän kohukirjan kaltaisen teoksen kustannuspäätöstä hänen on kuitenkin vaikea muuttaa muuksi.

Tuija Siltamäki saatteli Aviisin määrittelemättömän mittaiselle ilmestymistauolle. Hänet kuvattiin tammikuussa Tampereen ylioppilaskunnan toimistossa, josta melkein koko henkilökunta on muuttanut korkeakoulujen yhdistyessä syntyneen uuden ylioppilaskunnan tiloihin Hervantaan.

Kuin viimeistä Aviisia

Tuija Siltamäki päätoimitti mahdollisesti maailmanhistorian viimeisen Aviisin. ”Ylioppilaslehtien tulevaisuudessa huolettaa halu sitoutua yhteisiin asioihin, jotka eivät ole joka hetki mieluisia.”

Airin Bahmani kirjoitti Syyrian sota -kirjaa Kansalliskirjaston rauhassa.

Kenttätöissä Irakissa

Toimittaja Airin Bahmani haastattelee Lähi-idässä Syyrian sodan uhreja, poliitikkoja ja feministejä.

Av-kääntäjä Jukka Sorsa pelkää, että av-kääntämisestä on tulossa matalapalkka-ala, jolle ei kannata kouluttautua. Hänen työnsä Pre-Textin työsuhteisena freelancerina ovat vähentyneet viime vuosina.

Kolmen kastin kääntäjät

Av-kääntäjä Jukka Sorsa haluaa tes-neuvotteluissa kohentaa erityisesti ei-työsuhteisten freelancereiden asemaa. He ovat kääntäjistä heikoimmassa asemassa.

Kuvat kätevästi Etuovesta tai Oikotieltä

Moni toimitus poimii ilmaiskuvia juttuihinsa asunnonvälityssivustoilta. Käyttöehdot antavat konserneille oikeuden kuvien julkaisuun ilman eri korvausta.

Cheerleadingissä ei ole pakollisia liikkeitä, vaan jokainen esitys on erilainen. Tämä tekee arvostelusta haastavaa. Cheerleading-tuomari Anne Achtén kanssa harjoittelemassa oli helsinkiläisen Funky Team Gorillaz -joukkueen jäseniä.

Tyylipisteiden jakaja

Radiotuottaja Anne Achté arvioi olevansa Euroopan ahkerin cheerleading-tuomari.

Palvelujournalismia aikuistuville

Säde Mäkipää, 26, on aloittanut Improbatur-lehden päätoimittajana.

Ormen äter sin svans

Varför väcker Liike Nyt intresse? För att nyhetsmedierna bevakar den. Vi är en orm som äter sin egen svans, skriver Dan Lolax.

Ihan vain eduskuntavaalit

Kun me toimittajat nimeämme vaalit, kyse on tarinan käännekohdan etsimisestä. Mutta tiedättekö mitä? Vallankumousta ei ole tulossa, Janne Zareff kirjoittaa.

Gallupin aika

Kapeneeko puolueen etumatka toiseen tai hiipuuko puolueen kannatus vielä silläkin hetkellä, kun lukija lukee gallup-uutista, kysyy Vesa Heikkinen.

Tyhmänä uskaltaa

Kun Teollisuusneuvos ehdotti löylyjen jälkeen, että myös Aamulehti kutsuisi koripallojoukkuetta Nansoksi, Matti Mörttinen ei epäillyt vastata suorasukaisesti.

Tärkeä, mutta aina epävarma näyttö

Kari Raivion Näytön paikka -kirja korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan, kirjoittaa Marja Honkonen.

Linda Pelkonen voitti hovissa

Helsingin hovioikeus on tuominnut toimittaja Linda Pelkoselle lukuisia kertoja soitelleen miehen laittomasta uhkauksesta sakkoihin.

Psykologiliitto antoi potkut päätoimittajalleen

Hannele Peltosen potkujen taustalla ovat päätoimittajan ja lehteä kustantavan Psykologiliiton johdon väliset jännitteet, joista Journalisti kertoi viime syksynä.

Ommöblering i HSS-toppen

HSS Media byter vd. Under rekryteringsprocessen sköts jobbet av Vasabladets chefredaktör Niklas Nyberg.

Gardberg: Viktigt ha stöd då det stormar

Yle Spotlights Annvi Gardberg har tilldelats Topeliuspriset. Journalisten bad Gardberg om tre tips på hur en journalist klarar sig då det stormar som hårdast.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta