Lupa kieltäytyä työstä?

Journalistin ohje 5

JO 5: Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.

JOURNALISTI
19.1.2018

Janne Salomaa, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Jos työtehtävä hiertää omaatuntoa, kannattaa ottaa puheeksi viides Journalistin ohje.

Osa Journalistin ohjeista on Julkisen sanan neuvostossa jatkuvasti esillä, osa ei käytännössä koskaan.

Jälkimmäisiin kuuluu ohje numero 5, jonka mukaan journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.

2000-luvulla JSN ei ole suoraan käsitellyt kohtaa yhdessäkään tapauksessa.

”Periaatteellisesti se on silti hyvin tärkeä”, sanoo JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström.

Grundströmin mielestä kohta tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että toimittajaa ei saa pakottaa rikkomaan Journalistin ohjeita.

”Esimerkiksi julkaisemaan virheellistä tietoa tai edellyttää piilomainonnan tekemistä.”

Ohjetta 5 ei ole Grundströmin mukaan kuitenkaan tarkoitettu toimittajien ja päätoimittajien vastakkainasetteluun.

”Kannustan ennemmin käymään sen pohjalta rakentavaa keskustelua. Jos vaikkapa mediayhtiön johto on kokematon sisältömarkkinoinnin merkitsemisessä, toimittajat voivat tuoda esiin, miten mainonta pitäisi Journalistin ohjeiden perusteella merkitä.”

 

Grundström epäilee sen, että ohjeesta 5 ei tule kanteluita, kertovan ainakin osittain siitä, että ongelmia sen noudattamisessa ei juuri ole.

”Tutkimusten perusteella toimittajat tuntevat Journalistin ohjeet hyvin ja niiden noudattamista pidetään toimituksissa yhteisenä asiana.”

”Toisaalta niissä toimituksissa, joissa ongelmia saattaisi olla, kynnys ottaa asia puheeksi voi olla korkea – saati kannella JSN:lle työnantajasta. Näin toimituksestaan kertoo Journalistin Facebook-sivuilla yhteyttä ottanut toimittaja.

”Kulttuuri on sellainen, ettei kieltäytyminen ole vaihtoehto. Suuren kuolinuutisen kohdalla sitä vain toivoo, ettei pyyntö soittaa leskelle tai muulle läheiselle osu omalle kohdalle. Koen, että jos itse kieltäydyn tehtävästä, se lävähtää jonkun muun tuulettimeen.”

Toimittaja on itse kieltäytynyt kerran soittamasta mahdolliselle rikoksen uhrille. Esimies kyseenalaisti alkuun kieltäytymisen, mutta lopulta juttua ei tehty eikä toimittajalle seurannut vaikeuksia.

 

Myös lehdistön työehtosopimuksessa lukee, ettei journalisteja saa ”velvoittaa hyvää lehtimiestapaa tai heidän ammattikunniaansa loukkaaviin tehtäviin tai kirjoittamaan vastoin vakaumustaan”.

Liiton tes-neuvontaan asiasta ei tule juuri yhteydenottoja. Journalistiliiton lakimies Tytti Oras tietää yhden varsinaisen kiistatilanteen. Paikallislehden päätoimittaja oli vuonna 2015 lähettänyt toimittajan tekemään juttua siitä, kuinka ”kuntalaiset pelkäävät turvapaikanhakijoiden tuloa”. Haastateltavat eivät kuitenkaan pelänneet turvapaikanhakijoita, joten toimittaja vaihtoi näkökulmaa, mikä sai päätoimittajan suuttumaan.

Pyyntö julkaista perätöntä tietoa on Oraksen mielestä selkein tapaus, jossa toimittajan voi ja hänen tuleekin kieltäytyä. Yleensä ristiriitatilanteet ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia.

”Työstä kieltäytyminen on aina iso asia, joten jos asia ei keskustelulla selviä, kannattaa ottaa yhteyttä tes-neuvontaan.”

 

Työnantaja halusi kevään 2013 tes-neuvotteluissa kielto-oikeuden pois työehtosopimuksesta. Toimittajakunnassa tämä tulkittiin, että mediatalot halusivat journalistien alkavan tehdä sisältömarkkinointia.

Alun perin kieltäytymisoikeus on koskenut vain piilomainontaa. Jo vuonna 1945 Suomen Sanomalehtimiesten liiton ensimmäisessä normaalivälikirjassa luki, että ”toimittajan on vältettävä ilmaisen reklaamin tekoa”.

Maininta vastoin vakaumusta kirjoittamisesta tuli ensin Lehtimiehen ohjeisiin vuonna 1968 ja sitten työehtosopimukseen vuonna 1975. Taustalla oli ajan poliittinen ilmapiiri.

”Hieman kärjistetysti sanottuna vasemmalla olevat toimittajat pelkäsivät, että kustantaja prässää kirjoittamaan kapitalismin ylistystä”, kertoo Journalistiliiton pääsihteerinä vuosina 1972 – 2010 työskennellyt Eila Hyppönen.

Nykyisessä mediamaailmassa vakaumuksen pohjalta kieltäytymistä on hankalampi perusteella, jos työtehtävä ei riko hyvää journalistista tapaa.

”Työnantaja voi päättää lehden linjan ja jos oma ajatusmaailma sotii lehden linjaa vastaan, voi joutua miettimään, onko oikeassa mediassa töissä”, Tytti Oras sanoo.

Journalistin ohje 5

JO 5: Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta