Epäkorrektin puolustuspuhe

JOURNALISTI
19.1.2018

Janne Saarikivi

janne.saarikivi@helsinki.fi

Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingin Sanomien kolumnistina.

Yhteiskunta on koulutuksella ja moraalilla rakennettava vahvaksi niin, että sitä ei horjuta yksikään netissä mesoava pölvästi. Samalla kaikkien on annettava puhua, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Mitä saa sanoa? Ja mitä ei? Kysymys on ajankohtainen.

Mielipiteiden julkaisemiseen on ennennäkemättömästi mahdollisuuksia, mutta sananvapaus voi huonosti. Sosiaalisen median yleistyessä esitettiin ruusuisia kuvitelmia siitä, miten vapaus tulee lisääntymään, mutta pieleen meni. Emme saaneet vapautta vaan vihaa.

Nyt sananvapaus ei ole suosittua. Puhutaan vihapuheesta ja valemediasta. Saksan vihapuhelaki johti satiirilehden Twitter-tilin sulkemiseen. Suomessa on iloittu valemedia MV-lehden vaikeuksista ja harmiteltu, että sen omistajaa ei ole saatu oikeuteen.

Kun olen tällä palstalla puolustanut myös fasisteiksi ja rasisteiksi koettujen oikeutta julkaista ajatuksiaan, olen havainnut kavereiden lakkaavan tervehtimästä.

 

Sananvapauden paradoksi on, että se on hyödyllisimmillään siellä, missä sanoja harkitaan. Viha ja valehtelu taas kaventavat kaikkien vapautta.

Sanat ovat tekoja. Vaikka sananvapautta pidetään tärkeänä arvona, emme hyväksy kaikkien tekojen emmekä siksi kaikkien sanojenkaan vapautta. Sananvapauden tulee kuitenkin olla paljon laajempi kuin muiden tekojen vapaus. Se käsittää paitsi järkevät ja rakentavat, myös monet inhottavat ja vaaralliset viestit, muuten kyseessä ei ole oikea vapaus.

Ratkaisu vihan ja valheen ongelmaan tulisi useimmiten olla sietäminen, ei kieltäminen. Kukaan ei nimittäin voi ennakolta päättää, mikä viesti on tärkeä. Ihmisen mielessä itävät paitsi hyvat perustelut ja kauniit argumentit, myös unet ja höpinät.

On vain tapana uskoa, että vapaus on hyvä asia. Että yhteiskunnan kehitykselle ovat moraaliset ja moraalittomat, korrektit ja epäkorrektit tekstit viime kädessä yhtä tärkeitä.

 

Helsingin Sanomat kertoi 10. tammikuuta liettualaisesta kirjailijasta Ruta Vanagaitesta. Hän ei uskalla poistua kotoaan julkaistuaan epämiellyttäviä totuuksia kansallissankariksi kohotetusta partisaanijohtajasta. Vanagaite kertoo, että nyky-Liettuassa ihmiset pelkäävät omia mielipiteitään.

Ymmärrän tämän hyvin, sillä minäkin pelkään mielipiteitäni. Harva se päivä ajattelen julkaisevani ajatukseni sosiaalisessa mediassa ja peräännyn. Ymmärrän, että mielipiteeni on vastoin yleistä makua. Että tuttuni, esimieheni ja ystäväni hämmästyisivät liikaa.

Samalla soimaan itseäni siitä, että rajoitan vapauttani.

 

Vapaus on vaikeaa, ei hauskaa. On opittava elämään vapaana toisten vapaiden maailmassa, vihan ja outojen ajatusten kanssa, sekä muiden että ennen kaikkea omien.

Yhteiskunta on koulutuksella ja moraalilla rakennettava vahvaksi niin, että sitä ei horjuta yksikään netissä mesoava pölvästi. Samalla kaikkien on annettava puhua. Kuunnella tai närkästyä ei sen sijaan ole pakko.

Sananvapaus kuuluu niillekin, joiden kanssa olen eri mieltä. Se kuuluu fasisteille ja anarkisteille. Se kuuluu niille, jotka inhoavat homoja tai naisia, tai minua. Niille, jotka haluavat kieltää toisten vapaudet. Sananvapaus kuuluu islamisteille ja evoluution kieltäjille, Laura Huhtasaarelle, Johan Bäckmanillle ja Ilja Janitskinille.

Ikävä, ikävä juttu, kuten syöpä. Mutta sen kanssa voi oppia elämään.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta