Epäkorrektin puolustuspuhe

JOURNALISTI
19.1.2018

Janne Saarikivi

janne.saarikivi@helsinki.fi

Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingin Sanomien kolumnistina.

Yhteiskunta on koulutuksella ja moraalilla rakennettava vahvaksi niin, että sitä ei horjuta yksikään netissä mesoava pölvästi. Samalla kaikkien on annettava puhua, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Mitä saa sanoa? Ja mitä ei? Kysymys on ajankohtainen.

Mielipiteiden julkaisemiseen on ennennäkemättömästi mahdollisuuksia, mutta sananvapaus voi huonosti. Sosiaalisen median yleistyessä esitettiin ruusuisia kuvitelmia siitä, miten vapaus tulee lisääntymään, mutta pieleen meni. Emme saaneet vapautta vaan vihaa.

Nyt sananvapaus ei ole suosittua. Puhutaan vihapuheesta ja valemediasta. Saksan vihapuhelaki johti satiirilehden Twitter-tilin sulkemiseen. Suomessa on iloittu valemedia MV-lehden vaikeuksista ja harmiteltu, että sen omistajaa ei ole saatu oikeuteen.

Kun olen tällä palstalla puolustanut myös fasisteiksi ja rasisteiksi koettujen oikeutta julkaista ajatuksiaan, olen havainnut kavereiden lakkaavan tervehtimästä.

 

Sananvapauden paradoksi on, että se on hyödyllisimmillään siellä, missä sanoja harkitaan. Viha ja valehtelu taas kaventavat kaikkien vapautta.

Sanat ovat tekoja. Vaikka sananvapautta pidetään tärkeänä arvona, emme hyväksy kaikkien tekojen emmekä siksi kaikkien sanojenkaan vapautta. Sananvapauden tulee kuitenkin olla paljon laajempi kuin muiden tekojen vapaus. Se käsittää paitsi järkevät ja rakentavat, myös monet inhottavat ja vaaralliset viestit, muuten kyseessä ei ole oikea vapaus.

Ratkaisu vihan ja valheen ongelmaan tulisi useimmiten olla sietäminen, ei kieltäminen. Kukaan ei nimittäin voi ennakolta päättää, mikä viesti on tärkeä. Ihmisen mielessä itävät paitsi hyvat perustelut ja kauniit argumentit, myös unet ja höpinät.

On vain tapana uskoa, että vapaus on hyvä asia. Että yhteiskunnan kehitykselle ovat moraaliset ja moraalittomat, korrektit ja epäkorrektit tekstit viime kädessä yhtä tärkeitä.

 

Helsingin Sanomat kertoi 10. tammikuuta liettualaisesta kirjailijasta Ruta Vanagaitesta. Hän ei uskalla poistua kotoaan julkaistuaan epämiellyttäviä totuuksia kansallissankariksi kohotetusta partisaanijohtajasta. Vanagaite kertoo, että nyky-Liettuassa ihmiset pelkäävät omia mielipiteitään.

Ymmärrän tämän hyvin, sillä minäkin pelkään mielipiteitäni. Harva se päivä ajattelen julkaisevani ajatukseni sosiaalisessa mediassa ja peräännyn. Ymmärrän, että mielipiteeni on vastoin yleistä makua. Että tuttuni, esimieheni ja ystäväni hämmästyisivät liikaa.

Samalla soimaan itseäni siitä, että rajoitan vapauttani.

 

Vapaus on vaikeaa, ei hauskaa. On opittava elämään vapaana toisten vapaiden maailmassa, vihan ja outojen ajatusten kanssa, sekä muiden että ennen kaikkea omien.

Yhteiskunta on koulutuksella ja moraalilla rakennettava vahvaksi niin, että sitä ei horjuta yksikään netissä mesoava pölvästi. Samalla kaikkien on annettava puhua. Kuunnella tai närkästyä ei sen sijaan ole pakko.

Sananvapaus kuuluu niillekin, joiden kanssa olen eri mieltä. Se kuuluu fasisteille ja anarkisteille. Se kuuluu niille, jotka inhoavat homoja tai naisia, tai minua. Niille, jotka haluavat kieltää toisten vapaudet. Sananvapaus kuuluu islamisteille ja evoluution kieltäjille, Laura Huhtasaarelle, Johan Bäckmanillle ja Ilja Janitskinille.

Ikävä, ikävä juttu, kuten syöpä. Mutta sen kanssa voi oppia elämään.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta