Moskovan ääni. Ylen freelancetoimittaja Erkka Mikkonen tarkastelee näköalapaikaltaan koko Venäjää. Taustan tornitalot ovat Moskovan bisneskeskus, Moscow City.

Karhun hampaissa

Erkka Mikkonen

 

Syntynyt 1982 Elimäellä.

Suomen Pietarin pääkonsulaatin tiedottaja 2010 – 2012.

Ylen Moskovan-toimittaja vuodesta 2012 alkaen.

Harrastaa muun muassa matkailua, valokuvausta ja urheilua.

JOURNALISTI
18.8.2017

Manu Haapalainen, teksti
Arthur Bondar, kuvat

Ylen Moskovan-toimittaja Erkka Mikkonen sanoo arvostavansa venäläistä suoruutta, vaikka joutuikin maan ulkoministeriön riepoteltavaksi.

”Arvoisa presidentti Kadyrov. Täällä on Suomen Yleisradion toimittaja Erkka Mikkonen. Häntä kiinnostaa Tšetšenian homoseksuaalien olemassaolo. Kysymys kuuluu teidän vastattavaksenne. Tämä ei kuulu ulkoministeriölle. Voisitteko järjestää hänelle matkan Tšetšeniaan?”

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova tunnetaan kansanomaisesta, usein hyökkäävästäkin esiintymistavastaan. Nyt hän on kuitenkin silmin nähden kiihtynyt, Zaharovaksikin. On toukokuun viimeinen päivä, meneillään ulkoministeriön viikoittainen tiedotustilaisuus. Ylen Moskovan-toimittaja Erkka Mikkonen on yllättänyt Zaharovan esittämällä kiusallisen kysymyksen seksuaalivähemmistöjen Tšetšeniassa kohtaamasta vainosta.

Mikkonen tuntee aiheen. Hän on tehnyt Ylen verkkosivuille haastattelunkin Tšetšeniasta paenneista, siellä vainotuista miehistä. Nyt hän haluaa tietää, miten Moskovassa suhtaudutaan Tšetšenian viranomaisten absurdiin näkemykseen, että homoseksuaaleja ei Tšetšeniassa ole, eikä heitä siten myöskään siellä kiduteta.

Mikkonen kysyy, miten tilanne ulkoministeriön näkökulmasta vaikuttaa Venäjän ja EU:n suhteisiin. Asia on noussut esiin viimeksi kaksi päivää aiemmin Pariisissa Vladimir Putinin ja Emmanuel Macronin välisessä keskustelussa.

Zaharovan verhotusti uhkaava matkatarjous ei suuremmin hätkäytä jatkokysymyksiä sitkeästi tenttaavaa Mikkosta. Erikoinen sananvaihto nousee maailmanlaajuiseksi uutiseksi. Venäjän televisiokanavat palaavat siihen pitkin kesää.

 

Mikkonen on työskennellyt viisi vuotta Moskovassa ja asunut Venäjällä kaikkiaan jo kahdeksan vuotta. Hän tuntee itänaapurin median ja ulkoministeriön tiedotustilaisuuden käytännöt, myös Zaharovan maineen. Höykytys ja sitä seurannut mediahuomio videoklippien miljoonine katselukertoineen tulivat kuitenkin yllätyksenä, hän kertoo Journalistille.

”Osuin tilaisuuteen hiukan sattumalta, enkä ollut edes suunnitellut kysyväni aiheesta. Hetken mielijohteesta kuitenkin kysyin. Tiesin, että aihe on Zaharovalle vaikea, koska olin kuullut hänen aiemman, kiertelevän vastauksensa samaan kysymykseen Yahoo Newsin studiossa”, Mikkonen muistelee.

Mikkonen sanoo tajunneensa jo tilanteen aikana, että Zaharovan hyökkäävästä esiintymisestä tulee uutinen, esitetäänhän tiedotustilaisuus suorana lähetyksenä muun muassa isojen Russia Today- ja NTV-kanavien verkkosivuilla.

Harva toimittaja pääsee tällä tavalla Putinin valtakoneiston hampaisiin. Jännittikö tai pelottiko Mikkosta Zaharovan esittäessä sarkastista matkatarjoustaan?

”Toki hän on siellä riepotellut muitakin toimittajia”, Mikkonen naurahtaa.

”Seuraavalla viikolla, kun CNN:n toimittaja kyseli Alepposta, Zaharova oli lähettämässä tämän toimittajan Syyriaan! Tilanne oli aika jännittävä, vaikka sitä ei täysin käsittänytkään. Tajusin kokonaisuuden vasta jälkeenpäin sitä katsoessani. Tilaisuuden jälkeen muutama kollega tuli heti osoittamaan tukeaan, Viron ja Bulgarian kirjeenvaihtajat ja paikallisen talouslehti RBK:n toimittaja ainakin. Se tuntui kivalta.”

 

Venäjän vankasti Putin-mieliset pääkanavat käsittelivät tapausta hyvin toisesta näkökulmasta kuin länsimedia. Esimerkiksi Rossija24-uutiskanavan jutussa oli Mikkosen mukaan aivan kaikki pielessä.

”Koko kuva tilanteesta oli totuudenvastainen. Keskiössä piti olla Tšetšenian seksuaalivähemmistöjen tilanne, mutta sitä ei selvitetty heidän jutussaan mitenkään. Puhuttiin taas kerran länsimaiden Venäjän-vastaisesta informaatio-operaatiosta, joka on muka alkanut jo Sotšin olympialaisista. Näin tarkoitushakuista informaatio isoilla televisiokanavilla täällä on.”

Mikkonen kuitenkin muistuttaa saaneensa Zaharovan haastamisesta voittopuolisesti kiittävää palautetta, myös venäläisyleisöltä. Tuntemattomat ovat tulleet kiittelemään Moskovan kaduillakin.

”Ihmiset siis tosiaan ovat noteeranneet tämän tapauksen. Osaksi minut on toki tunnistettu siksi, että olen ollut duunissa ja Ylen mikki kädessä.”

 

Lähes koko tähänastisen työuransa Erkka Mikkonen on työskennellyt Venäjällä. Hän opiskeli Tampereen yliopistossa venäjän kieltä ja kulttuuria sekä sivuaineena tiedotusoppia. Opinnot johtivat ensin työharjoitteluun Ylen radiopuolelle.

”Kun valmistuin, oli jo fiilis, että haluaisin päästä Venäjälle. Olin kirjoittanut gradun venäjäksi ja osasin periaatteessa venäjän kieliopin, mutta puhe oli takkuista. Halusin päästä opettelemaan sitä sujuvammaksi.”

Mikkonen työskenteli Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa kolmen vuoden ajan. Sitten korviin kantautui tieto, että Ylellä olisi Moskovassa tarjolla työtä freelancetoimittajalle. Syksyllä 2012 Mikkonen aloitti Ylen silloisen Moskovan-kirjeenvaihtajan Marja Mannisen freelancesuhteisena kakkosmiehenä.

”Pidän paljon venäläisestä kulttuurista ja siitä, miten ihmiset kommunikoivat keskenään, välittömyydestä, spontaaniudesta ja vieraanvaraisuudesta. Täkäläinen kanssakäymisen tapa sopii luonteelleni”, Mikkonen sanoo.

”Ja tietysti Pietari ja Moskova ovat kiehtovia suurkaupunkeja. Täällä sattuu ja tapahtuu, koskaan ei ole tylsää.”

Mikkonen sanoo kasvaneensa viiden Moskovan-vuotensa aikana. Erityisesti säännöllinen Ukrainan konfliktista raportoiminen vuoden 2014 aikana opetti paljon sekä toimittajana että ihmisenä olemisesta, vaikka raadollista ja raskasta olikin, Mikkonen kertoo.

Ennen kaikkea mieleen on painunut Suomessa vähälle huomiolle jäänyt ammattiliittojen talon palo Odessassa. Talon mukana paloi Venäjän-mielisiä kapinallisia. Palon syttymissyystä kiistellään yhä.

”Saavuin Odessaan paloa seuraavana päivänä”, Mikkonen muistaa.

”Olin käynyt siellä aiemminkin. Siellä jos jossain on sanottu kulttuurien eläneen sovussa ja tulleen keskenään toimeen. Tunnelma palon jälkeen olikin sitten käsinkosketeltavan lohduton.”

Paikallisten oli vaikea puhua toimittajille, ja avointa vihamielisyyttäkin mediaa kohtaan esiintyi.

”Siinä kun toimittajana työnsi ihmisille mikkiä naaman eteen, ei heti edes ymmärtänyt, miten vaikea paikka se paikallisille oli. Jälkikäteen sen ymmärtää, etenkin tuolloin oli mediassa liikkeellä niin paljon disinformaatiota ja propagandaakin.”

 

Tuoreista jutuistaan Mikkonen nostaa mielenjäävimpien joukkoon viimevuotisen keikan Hanti-Mansiaan, Länsi-Siperian pohjoisosaan. Ylen nettisivujen juttusarjassa Mustan kullan loppu käytiin eri puolilla maailmaa tutkimassa, miten öljyteollisuus vaikuttaa luontoon ja ihmisiin.

”Pääsimme öljynporausalueelle hantiperheen luokse. Sinne ei ollut teitäkään, viimeinen tunti mentiin moottorikelkalla. Se oli avartava kokemus. Hantit puhuvat omaa kieltään, venäjää vähäsen, mutta elävät aivan eri maailmassa”, Mikkonen kertoo.

Tällaisina hetkinä tajuaa, miten median Venäjä on eri asia kuin Venäjä koko laajuudessaan.

”On eri kansoja ja erilaisia ihmisiä erilaisissa paikoissa. Meidän Venäjä-kuvamme keskittyy Putiniin, Moskovaan ja Pietariin, mutta on ollut hurjaa kokea, kuinka laaja tämä maa on, ja kuinka paljon on erilaisia mielenkiintoisia juttuja.”

Erkka Mikkonen

 

Syntynyt 1982 Elimäellä.

Suomen Pietarin pääkonsulaatin tiedottaja 2010 – 2012.

Ylen Moskovan-toimittaja vuodesta 2012 alkaen.

Harrastaa muun muassa matkailua, valokuvausta ja urheilua.

Propagandaa ja laatua

Ylen Erkka Mikkosen mukaan länsimainen käsitys venäläisen median tilasta on pääosin aivan oikea. Isot tiedotusvälineet on valjastettu propagandan palvelukseen.

”Televisiossa on vain yksi tai kaksi kanavaa jotka eivät ole valtion hallussa. Laadukas DozhdTV ei edes näy keskivertokatsojalle, ja pääkanavilla propagandan määrä on tosi iso.”

Jos televisio unohdetaan, tilanne ei sentään ole aivan näin lohduton, Mikkonen sanoo.

”Netissä on useita laadukkaita riippumattomia toimijoita ja iso kirjo venäjänkielistä, laadukasta mediaa, esimerkiksi Riiasta käsin toimiva Meduza.”

Mikkonen huomauttaa, että Suomessa on totuttu siihen, että tiedotusvälineiden näkökulma tiettyyn uutiseen on melkein poikkeuksetta kaikilla sama tai ainakin samansuuntainen.

”Kaikilla on ikään kuin sama sapluuna, jonka avulla uutinen kirjoitetaan. Kun katsoo Venäjän nettimediaa, se on monipuolisempi. Sieltä niitä vaihtoehtoja löytyy jos on aikaa ja halua etsiä.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta