Karhun hampaissa

Ylen Moskovan-toimittaja Erkka Mikkonen sanoo arvostavansa venäläistä suoruutta, vaikka joutuikin maan ulkoministeriön riepoteltavaksi.

Moskovan ääni. Ylen freelancetoimittaja Erkka Mikkonen tarkastelee näköalapaikaltaan koko Venäjää. Taustan tornitalot ovat Moskovan bisneskeskus, Moscow City.

JOURNALISTI
18.8.2017

Manu Haapalainen, teksti
Arthur Bondar, kuvat

”Arvoisa presidentti Kadyrov. Täällä on Suomen Yleisradion toimittaja Erkka Mikkonen. Häntä kiinnostaa Tšetšenian homoseksuaalien olemassaolo. Kysymys kuuluu teidän vastattavaksenne. Tämä ei kuulu ulkoministeriölle. Voisitteko järjestää hänelle matkan Tšetšeniaan?”

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova tunnetaan kansanomaisesta, usein hyökkäävästäkin esiintymistavastaan. Nyt hän on kuitenkin silmin nähden kiihtynyt, Zaharovaksikin. On toukokuun viimeinen päivä, meneillään ulkoministeriön viikoittainen tiedotustilaisuus. Ylen Moskovan-toimittaja Erkka Mikkonen on yllättänyt Zaharovan esittämällä kiusallisen kysymyksen seksuaalivähemmistöjen Tšetšeniassa kohtaamasta vainosta.

Mikkonen tuntee aiheen. Hän on tehnyt Ylen verkkosivuille haastattelunkin Tšetšeniasta paenneista, siellä vainotuista miehistä. Nyt hän haluaa tietää, miten Moskovassa suhtaudutaan Tšetšenian viranomaisten absurdiin näkemykseen, että homoseksuaaleja ei Tšetšeniassa ole, eikä heitä siten myöskään siellä kiduteta.

Mikkonen kysyy, miten tilanne ulkoministeriön näkökulmasta vaikuttaa Venäjän ja EU:n suhteisiin. Asia on noussut esiin viimeksi kaksi päivää aiemmin Pariisissa Vladimir Putinin ja Emmanuel Macronin välisessä keskustelussa.

Zaharovan verhotusti uhkaava matkatarjous ei suuremmin hätkäytä jatkokysymyksiä sitkeästi tenttaavaa Mikkosta. Erikoinen sananvaihto nousee maailmanlaajuiseksi uutiseksi. Venäjän televisiokanavat palaavat siihen pitkin kesää.

 

Mikkonen on työskennellyt viisi vuotta Moskovassa ja asunut Venäjällä kaikkiaan jo kahdeksan vuotta. Hän tuntee itänaapurin median ja ulkoministeriön tiedotustilaisuuden käytännöt, myös Zaharovan maineen. Höykytys ja sitä seurannut mediahuomio videoklippien miljoonine katselukertoineen tulivat kuitenkin yllätyksenä, hän kertoo Journalistille.

”Osuin tilaisuuteen hiukan sattumalta, enkä ollut edes suunnitellut kysyväni aiheesta. Hetken mielijohteesta kuitenkin kysyin. Tiesin, että aihe on Zaharovalle vaikea, koska olin kuullut hänen aiemman, kiertelevän vastauksensa samaan kysymykseen Yahoo Newsin studiossa”, Mikkonen muistelee.

Mikkonen sanoo tajunneensa jo tilanteen aikana, että Zaharovan hyökkäävästä esiintymisestä tulee uutinen, esitetäänhän tiedotustilaisuus suorana lähetyksenä muun muassa isojen Russia Today- ja NTV-kanavien verkkosivuilla.

Harva toimittaja pääsee tällä tavalla Putinin valtakoneiston hampaisiin. Jännittikö tai pelottiko Mikkosta Zaharovan esittäessä sarkastista matkatarjoustaan?

”Toki hän on siellä riepotellut muitakin toimittajia”, Mikkonen naurahtaa.

”Seuraavalla viikolla, kun CNN:n toimittaja kyseli Alepposta, Zaharova oli lähettämässä tämän toimittajan Syyriaan! Tilanne oli aika jännittävä, vaikka sitä ei täysin käsittänytkään. Tajusin kokonaisuuden vasta jälkeenpäin sitä katsoessani. Tilaisuuden jälkeen muutama kollega tuli heti osoittamaan tukeaan, Viron ja Bulgarian kirjeenvaihtajat ja paikallisen talouslehti RBK:n toimittaja ainakin. Se tuntui kivalta.”

 

Venäjän vankasti Putin-mieliset pääkanavat käsittelivät tapausta hyvin toisesta näkökulmasta kuin länsimedia. Esimerkiksi Rossija24-uutiskanavan jutussa oli Mikkosen mukaan aivan kaikki pielessä.

”Koko kuva tilanteesta oli totuudenvastainen. Keskiössä piti olla Tšetšenian seksuaalivähemmistöjen tilanne, mutta sitä ei selvitetty heidän jutussaan mitenkään. Puhuttiin taas kerran länsimaiden Venäjän-vastaisesta informaatio-operaatiosta, joka on muka alkanut jo Sotšin olympialaisista. Näin tarkoitushakuista informaatio isoilla televisiokanavilla täällä on.”

Mikkonen kuitenkin muistuttaa saaneensa Zaharovan haastamisesta voittopuolisesti kiittävää palautetta, myös venäläisyleisöltä. Tuntemattomat ovat tulleet kiittelemään Moskovan kaduillakin.

”Ihmiset siis tosiaan ovat noteeranneet tämän tapauksen. Osaksi minut on toki tunnistettu siksi, että olen ollut duunissa ja Ylen mikki kädessä.”

 

Lähes koko tähänastisen työuransa Erkka Mikkonen on työskennellyt Venäjällä. Hän opiskeli Tampereen yliopistossa venäjän kieltä ja kulttuuria sekä sivuaineena tiedotusoppia. Opinnot johtivat ensin työharjoitteluun Ylen radiopuolelle.

”Kun valmistuin, oli jo fiilis, että haluaisin päästä Venäjälle. Olin kirjoittanut gradun venäjäksi ja osasin periaatteessa venäjän kieliopin, mutta puhe oli takkuista. Halusin päästä opettelemaan sitä sujuvammaksi.”

Mikkonen työskenteli Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa kolmen vuoden ajan. Sitten korviin kantautui tieto, että Ylellä olisi Moskovassa tarjolla työtä freelancetoimittajalle. Syksyllä 2012 Mikkonen aloitti Ylen silloisen Moskovan-kirjeenvaihtajan Marja Mannisen freelancesuhteisena kakkosmiehenä.

”Pidän paljon venäläisestä kulttuurista ja siitä, miten ihmiset kommunikoivat keskenään, välittömyydestä, spontaaniudesta ja vieraanvaraisuudesta. Täkäläinen kanssakäymisen tapa sopii luonteelleni”, Mikkonen sanoo.

”Ja tietysti Pietari ja Moskova ovat kiehtovia suurkaupunkeja. Täällä sattuu ja tapahtuu, koskaan ei ole tylsää.”

Mikkonen sanoo kasvaneensa viiden Moskovan-vuotensa aikana. Erityisesti säännöllinen Ukrainan konfliktista raportoiminen vuoden 2014 aikana opetti paljon sekä toimittajana että ihmisenä olemisesta, vaikka raadollista ja raskasta olikin, Mikkonen kertoo.

Ennen kaikkea mieleen on painunut Suomessa vähälle huomiolle jäänyt ammattiliittojen talon palo Odessassa. Talon mukana paloi Venäjän-mielisiä kapinallisia. Palon syttymissyystä kiistellään yhä.

”Saavuin Odessaan paloa seuraavana päivänä”, Mikkonen muistaa.

”Olin käynyt siellä aiemminkin. Siellä jos jossain on sanottu kulttuurien eläneen sovussa ja tulleen keskenään toimeen. Tunnelma palon jälkeen olikin sitten käsinkosketeltavan lohduton.”

Paikallisten oli vaikea puhua toimittajille, ja avointa vihamielisyyttäkin mediaa kohtaan esiintyi.

”Siinä kun toimittajana työnsi ihmisille mikkiä naaman eteen, ei heti edes ymmärtänyt, miten vaikea paikka se paikallisille oli. Jälkikäteen sen ymmärtää, etenkin tuolloin oli mediassa liikkeellä niin paljon disinformaatiota ja propagandaakin.”

 

Tuoreista jutuistaan Mikkonen nostaa mielenjäävimpien joukkoon viimevuotisen keikan Hanti-Mansiaan, Länsi-Siperian pohjoisosaan. Ylen nettisivujen juttusarjassa Mustan kullan loppu käytiin eri puolilla maailmaa tutkimassa, miten öljyteollisuus vaikuttaa luontoon ja ihmisiin.

”Pääsimme öljynporausalueelle hantiperheen luokse. Sinne ei ollut teitäkään, viimeinen tunti mentiin moottorikelkalla. Se oli avartava kokemus. Hantit puhuvat omaa kieltään, venäjää vähäsen, mutta elävät aivan eri maailmassa”, Mikkonen kertoo.

Tällaisina hetkinä tajuaa, miten median Venäjä on eri asia kuin Venäjä koko laajuudessaan.

”On eri kansoja ja erilaisia ihmisiä erilaisissa paikoissa. Meidän Venäjä-kuvamme keskittyy Putiniin, Moskovaan ja Pietariin, mutta on ollut hurjaa kokea, kuinka laaja tämä maa on, ja kuinka paljon on erilaisia mielenkiintoisia juttuja.”

Erkka Mikkonen

 

Syntynyt 1982 Elimäellä.

Suomen Pietarin pääkonsulaatin tiedottaja 2010 – 2012.

Ylen Moskovan-toimittaja vuodesta 2012 alkaen.

Harrastaa muun muassa matkailua, valokuvausta ja urheilua.

Propagandaa ja laatua

Ylen Erkka Mikkosen mukaan länsimainen käsitys venäläisen median tilasta on pääosin aivan oikea. Isot tiedotusvälineet on valjastettu propagandan palvelukseen.

”Televisiossa on vain yksi tai kaksi kanavaa jotka eivät ole valtion hallussa. Laadukas DozhdTV ei edes näy keskivertokatsojalle, ja pääkanavilla propagandan määrä on tosi iso.”

Jos televisio unohdetaan, tilanne ei sentään ole aivan näin lohduton, Mikkonen sanoo.

”Netissä on useita laadukkaita riippumattomia toimijoita ja iso kirjo venäjänkielistä, laadukasta mediaa, esimerkiksi Riiasta käsin toimiva Meduza.”

Mikkonen huomauttaa, että Suomessa on totuttu siihen, että tiedotusvälineiden näkökulma tiettyyn uutiseen on melkein poikkeuksetta kaikilla sama tai ainakin samansuuntainen.

”Kaikilla on ikään kuin sama sapluuna, jonka avulla uutinen kirjoitetaan. Kun katsoo Venäjän nettimediaa, se on monipuolisempi. Sieltä niitä vaihtoehtoja löytyy jos on aikaa ja halua etsiä.”

Erkka Mikkonen

 

Syntynyt 1982 Elimäellä.

Suomen Pietarin pääkonsulaatin tiedottaja 2010 – 2012.

Ylen Moskovan-toimittaja vuodesta 2012 alkaen.

Harrastaa muun muassa matkailua, valokuvausta ja urheilua.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta