Vääristynyt kuva. Televisiouutisten tuottaja Ilmari Kontio pettyi Atte Jääskeläisen potkuihin ja on tyytymätön tapaan, jolla Ylestä on uutisoitu kuluneen puolen vuoden aikana. (Kuva: Sakari Piippo)

Tuntematon työpaikka

JOURNALISTI
16.6.2017

Manu Marttinen ja Marja Honkonen, teksti
Sakari Piippo, Laura Oja ja Kai Widell, kuvat

Moni Ylen rivityöntekijä ei tunnista omaa työpaikkaansa kielteisestä julkisuudesta syntyneestä kuvasta.

Ylen televisiouutisten tuottaja Ilmari Kontio on pettynyt mies. On kulunut kaksi päivää päätoimittaja Atte Jääskeläisen potkuista.

Kontio kertoo, että kuluneet puoli vuotta on ollut hänen pitkän Yle-uransa omituisinta aikaa. Yle on ollut jatkuvan kohu-uutisoinnin kohde.

”Julkisesta keskustelusta on saanut sen käsityksen, että kaikki mitä me Yle Uutisissa teemme, on jotenkin epämääräistä. Ei ole”, Kontio sanoo.

Kontio halusi tulla tähän haastatteluun, vaikka tietää, että siitä voi seurata loanheittoa sosiaalisessa mediassa. Uutis- ja ajankohtaistoimituksessa kohu on jakanut työntekijöitä kahteen leiriin ikävällä tavalla: olet joko Jääskeläisen puolella tai häntä vastaan. Yhden leirin puolustaminen on toisen vastustamista.

 

Ylestä otettiin yhteyttä Journalistiin professori Olli Mäenpään Yle-selvityksen julkaisun jälkeen. Riviyleläiset halusivat kertoa, miltä raportin tulokset ja julkisuus näyttivät heidän näkökulmastaan.

Sen jälkeen Journalisti otti yhteyttä lukuisiin Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa työskenteleviin toimittajiin. Kaikki eivät halunneet puhua aiheesta nimellään tai ollenkaan. Osa pelkäsi leimautuvansa, osa on jo kohuun kyllästynyt. Jotkut toivoivat, ettei Journalistikaan käsittelisi enää aihetta: julkisuus riittää jo.

Jutun teon aikana Jääskeläinen sai lähteä. Siitä oltiin talossa iloisia, surullisia, pettyneitä ja helpottuneitakin.

Ilmari Kontion mielestä Jääskeläisen potkut olivat epäoikeudenmukainen ratkaisu. Hän myöntää päätoimittajan tehneen pahoja virheitä, mutta katsoo, että potkut johtuivat viime kädessä negatiivisesta julkisuuskierteestä.

Julkista keskustelua hallitsivat erityisesti Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti, joiden yksipuolisen kirjoittelun takia Jääskeläisestä tuli rasite Ylelle, Kontio arvioi.

”Virheet eivät olleet missään mittasuhteessa tämän negatiivisen vyörytyksen kanssa. Jos yhdellä on nuppineula ja toinen iskee lekalla, niin mittasuhde ei ole oikein”, hän muotoilee.

Kontio korostaa, että Mäenpään raportissa olisi pitänyt kuulla laajemmin uutistoimittajia.

”Nyt raportti antaa vääristyneen kuvan siitä, mitä mieltä toimituksessa oikeasti ollaan”, Kontio sanoo.

 

Vuosia Ylessä työskennellyt oikeustoimittaja Päivi Happonen puuskahtaa puhelimessa. Häntä ihmetyttää edelleen kohun saamat mittasuhteet. Happonen kirjoitti mietteitään kirjeeseen, jonka Journalisti julkaisee verkkosivuillaan kokonaisuudessaan.

Happosta riepoo erityisesti julkisuuden kautta syntynyt kuva siitä, että Ylellä ei voi tehdä tutkivaa journalismia, pomot sensuroivat ja että päätoimittajat eivät tue toimittajiaan kovissa uutistilanteissa.

Hän muistuttaa alkuvuonna tekemästään skuupista armeijan suhteesta kaksoiskansalaisiin. Uutisen seurauksena puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) hyökkäsi rajusti Ylen kimppuun.

”Uutistoimituksen johto ei missään vaiheessa säikähtänyt ministerin reaktiota ja alkanut esimerkiksi muokata juttuja ministerin äänekkäistä vaatimuksista huolimatta. Päinvastoin. Uutisointia jatkettiin ja jatketaan normaaliin tapaan”, Happonen kirjoittaa.

Kirjeessä Happonen kritisoi voimakkaasti myös Mäenpään raporttia. Hän näkee siinä kaksi isoa ongelmaa: otannan ja johtopäätökset.

Raporttiin oli haastateltu yhdeksää uutis- ja ajankohtaistoimituksen rivitoimittajaa, vaikka yksikössä työskentelee yhteensä noin tuhat ihmistä. Silti johtopäätöksissä todetaan, että ”johtamiseen kohdistuu poikkeuksellisen laajaa kritiikkiä ja tyytymättömyyttä”.

Otantatapa selvisi vasta A-teema-keskustelussa 17. toukokuuta. Se tyrmistytti Happosen mukaan monet.

”Raportti olisi ollut hyvä, jos siinä olisi todettu, että kyse on yhdestä tapauksesta tai muutamasta yksittäistapauksesta, eikä siinä ei olisi vedetty johtopäätöksiä, jotka koskettavat koko uutis-ja ajankohtaistoimitusta”, Happonen kirjoittaa.

Olli Mäenpää sanoo Journalistille, ettei aika riittänyt useampaan haastatteluun. Haastatteluiden tarkoituksena oli kattaa kaikki toimitukset ja monenlaisia toimenkuvia. Haastattelujen ohella oli tehtävä myös laadullista arviointia.

”Esitin selkeänä yleisarvionani, että Yle toimii riippumattomasti. Painostuksen alla taipuminen on raportin mukaan poikkeuksellista.”

Mäenpään mielestä raporttia on käsitelty julkisuudessa asianmukaisesti, eikä painostusta ole hänen mielestään ylikorostettu.

 

Yksi Mäenpään raporttiin haastatelluista on ajankohtaistoimituksessa työskentelevä toimittaja Sara Rigatelli. Hänen mielestään raportissa on monia aiheellisia huomioita, mutta myös paljon yleistyksiä, jotka jäivät vaille pitäviä perusteita.

Myös Rigatellia hiertää kyselyn otanta. Hänen mielestään ajankohtaistoimituksesta olisi pitänyt haastatella isompi joukko ihmisiä, jotka eivät olleet akuutin kriisin ytimessä.

”Nyt meitä ’kohun ulkopuolisia’ haastateltiin kaksi. Koin, että ainakin omassa kuulemisessani jäi olennaisia kysymyksiä kysymättä”, Rigatelli kertoo.

”Jos kuuntelee vain niitä, joilla on ongelmia, saa vastaukseksi ongelmia.”

Rigatelli ei tunnista selvityksen luomaa kuvaa, että Ylessä ei kannustettaisi tutkivaan journalismiin tai että ristiriitaisia aiheita suorastaan välteltäisiin.

Hänen mielestään johdon toiveena on ollut suunnata tekemistä myös paljastusjuttuja laaja-alaisempaan tutkivaan journalismiin.

Rigatelli kertoo arvostavansa paljon muun muassa nykyisin päätoimittajana työskentelevän Riikka Venäläisen journalistista johtamista ja häneltä saamaansa tukea vaikeissa juttuprojekteissa.

Rigatellia häiritsi, että moni media kuuli Yle-lähteitä yksipuolisesti. Kokonaiskuva jäi muodostumatta.

”Harvoin asiat ovat menneet todellisuudessa niin mustavalkoisesti kuin väitetään. Uutisoinnissa ihmisten tuntemuksia esimerkiksi valta-asetelmista tai organisaatiomuutoksista on sekoitettu sananvapauteen”, hän sanoo.

 

Viesti esimiehiltä saadusta tuesta toistui myös muissa Journalistin tekemissä haastatteluissa. Esimerkiksi tutkiva toimittaja Jessikka Aro kertoo, ettei ole kokenut työtään rajoitettavan.

”Minua on rohkaistu, kannustettu ja tuettu tekemään tutkivaa journalismia”, Aro sanoo.

Hän kokee saaneensa tukea esimiehiltään jouduttuaan vihakampanjoinnin kohteeksi Venäjä-kirjoittelustaan.

Aro on ollut kohun ajan kirjoitusvapaalla, mutta on seurannut sitä tarkkaan ja ottanut asiaan myös kärjekkäästi kantaa. Aron mielestä kollegat tempautuivat ensiuutisten mukaan kritiikittä.

”Sen jälkeen on vaikea tehdä korjaavia juttuja, koska se olisi noloa”, hän sanoo.

Muiden medioiden tapaan käsitellä tapahtumia on pettynyt myös toimittaja Sanna Ukkola. Hän pitää uutisointia hämmästyttävän yksipuolisena. Ääneen ovat päässeet lähinnä kriitikot.

”Ikävä asia Yle-kohussa työntekijän kannalta on se, että julkisessa käsittelyssä on mennyt sensuuri ja muut asiat iloisesti sekaisin ”, Ukkola sanoo.

Nykyisin Aamu-tv:n juontajana työskentelevä Ukkola oli aiemmin A-studiossa politiikan toimittajana. Syksyllä hän aloittaa Pressiklubin juontajana. Hän kertoo saaneensa journalismin tekemiseen talossa hyvin vapaat kädet – myös silloin, kun on ruotinut pisteliäästi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mediasuhteita.

 

Nyt Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus on uuden alun edessä. Kesäkuun alussa tehtävässään aloitti uusi vastaava vt. päätoimittaja, Svenska Ylen johdosta siirtynyt Marit af Björkesten. Lauri Kivisen on määrä ilmoittaa, millaisia muutoksia organisaatioon tehdään. Taloon rekrytoidaan uutta vastaavaa päätoimittajaa.

Terveellistä koko kevään kestäneessä kohussa on Sara Rigatellin mielestä se, että journalistisista linjaeroista ja tutkivan journalismin laadusta on puhuttu ääneen.

”Sitä voisi harrastaa laajemminkin kuin Ylessä”, hän sanoo.

Myös Ilmari Kontio arvioi, että Yle-kohu herättelee muidenkin tiedotusvälineiden johtoa varautumaan entistä paremmin ulkopuolisen ja sisäiseen vaikuttamiseen. Hän odottaa mielenkiinnolla Kivisen seuraavaa siirtoa ja toivoo, että jatkotoimet eivät jää vain ”laatikkoleikiksi”.

”Organisaatiolaatikoilla ei voi vaikuttaa, muuttaa tai suojata journalismia. Onko edes sellaista lakia, jolla journalismia voitaisiin suojata? Kyllä se on päätoimittajan henkilö, pätevyys ja vahvuus, joka ratkaisee.”


Oikaisu pe 16.6. kello 13.00: Tekstistä korjattu A-teema-ohjelman päivämäärä.
Oikaisu pe 16.6. kello 16:25: Olli Mäenpään raporttia varten on haastateltu yhdeksää Uutis- ja ajankohtaistoimituksen rivitoimittajaa, ei seitsemää työntekijää, kuten jutussa alun perin väitettiin.

Miltä Yle-kohu on tuntunut tavallisista toimittajista?

”Moni ihmettelee varmaan loppuelämänsä, miten yhdestä Terrafame-jutusta alkanut erimielisyys saattoi paisua lopulta valtavaksi ajojahdiksi, jota mikään eikä kukaan kyennyt pysäyttämään”, kirjoittaa Yleisradion oikeustoimittaja Päivi Happonen.

Aina en ole tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun olen seurannut puoli vuotta Yleisradion ympärillä vellonutta kohua. Minä ja moni kollegani emme ole tunnistaneet työpaikkaamme julkisuudessa olleista väitteistä ja jutuista.

Julkisuudessa on huudettu, ettei Ylessä saa tehdä vapaasti omia uutisia ja tutkivia juttuja, ja että poliitikkoja ei saa käsitellä kriittisesti. Samaan aikaan moni Ylen toimittaja on tehnyt hyvinkin kriittisiä juttuja poliittisista päättäjistä. 

Itse tein kohun aikana Puolustusvoimien kaksoiskansalaisten kohteluun liittyvää uutisointia. Uutisen julkaisemisen jälkeen puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) hyökkäsi rajusti Yleä vastaan. 

Uutistoimituksen johto ei missään vaiheessa säikähtänyt ministerin reaktiota ja alkanut esimerkiksi muokata juttuja ministerin äänekkäistä vaatimuksista huolimatta. Päinvastoin. Uutisointia jatkettiin ja jatketaan normaaliin tapaan. 

Kaksoiskansalaisuus-jutut oli käyty ennen julkaisua tarkasti läpi päätoimittaja Riikka Venäläisen kanssa. Kun hänellä ja Atte Jääskeläisellä oli varmuus, että jutut pitävät paikkansa, toimituksen johto seisoi juttujen takana sataprosenttisesti. Ja seisoo edelleen. 

 

Moni täällä uutis-ja ajankohtaistoimituksessa on ärsyyntynyt siitä, että ulkopuolella saatetaan kuvitella, että täällä toimituksessa pomot koko ajan sensuroivat juttuja, eikä suunnilleen kukaan saa tehdä töitään normaalisti.

Kohu on myös valitettavasti kiristänyt välejä kollegojen kesken. Moni ei uskalla sanoa mielipidettään julkisesti eikä edes talon sisällä. 

Alkuun jaksoimme jauhaa tilanteesta lähes päivittäin kollegoiden kanssa, mutta emme juurikaan enää. Suurin osa toimittajista on ummistanut silmänsä ja korvansa koko kohulta ja tekee töitään normaalisti.

Toimituksessa on hyvin monenlaista tunnetta ilmassa. Moni itki sinä päivänä, kun Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen tuli pitämään toimitukseen tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin, että Atte Jääskeläinen on lähtenyt. Toimituksessa on suuri määrä ihmisiä, jotka ovat pettyneitä Jääskeläisen lähdöstä.

Moni ihmettelee varmaan loppuelämänsä, miten yhdestä Terrafame-jutusta alkanut erimielisyys saattoi paisua lopulta valtavaksi ajojahdiksi, jota mikään eikä kukaan kyennyt pysäyttämään. 

On myös niitä, jotka ajattelevat, että Jääskeläisen piti lähteä, jotta työrauha saataisiin toimitukseen. Toimituksessa on nyt toivoa siitä, että täällä vihdoin päästään tekemään töitä niin, ettei Yleä jatkuvasti mustamaalata milloin mistäkin suunnasta. 

Toimituksessa on myös iloisia ihmisiä – ja joitakin vahingoniloisia.

 

Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään Yle-selvityksessä oli paljon hyvää pohdintaa, ja siinä nostettiin esiin tärkeitä asioita. Raportissa on myös ongelmia, joista kaksi suurinta ovat otanta ja johtopäätökset. 

Raportti olisi ollut hyvä, jos siinä olisi todettu, että kyse on yhdestä tapauksesta tai muutamasta yksittäistapauksesta. Mutta Mäenpää on vetänyt johtopäätöksiä, jotka koskettavat koko Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimitusta. 

Raportti keskittyy pitkälti Terrafame-jutun ympärille ja kuvaa vain sitä. Se ei onnistunut kuvaamaan koko laajaa uutis- ja ajankohtaistoimintaa. Raportissa mainitaan esimerkiksi, että ”uutistoiminnan johtamiseen kohdistuu poikkeuksellisen laajaa kritiikkiä ja tyytymättömyyttä, ja että johtamisessa mennään käräjäoikeus edellä”. Kaikki eivät täällä todellakaan ajattele näin.

Raportin tultua julki, ihmettelimme kollegojen kanssa, miksi Mäenpää oli haastatellut vain yhdeksää Uutis- ja ajankohtaistoimituksessa työskentelevää toimittajaa, vaikka toimituksessa työskentelee yhteensä noin tuhat toimittajaa. Luku sisältää Helsingin toimintojen lisäksi 18 suomenkielistä alueradiota, radion ja tv:n uutis- ja ajankohtaisohjelmat sekä nettitoiminnan. 

On erikoista, ettei esimerkiksi koko politiikan toimitusta kuultu, kun tässä kuitenkin käsiteltiin poliitikkojen ja toimittajien suhdetta. 

Suurin tyrmistyi syntyi, kun Olli Mäenpää kertoi suorassa A-Teema-keskustelussa 17. toukokuuta, kuinka hän oli valinnut uutis- ja ajankohtaistoimittajat raporttiin. Hän oli itse ollut yhteydessä muutamaan toimittajaan. Loput olivat tulleet oma-aloitteisesti hänen luokseen juttelemaan. 

Hyvin moni on sanonut jälkikäteen, että kun tämä oli tapa valita haastateltavat, niin kaikille halukkaille olisi pitänyt tarjota tilaisuus päästä Mäenpään puheille.

Raportissa kuultiin hyvin laajasti heitä, jotka ovat esittäneet kritiikkiä julkisuudessa – ja hyvä niin, heitä pitikin kuulla. Mutta kuulematta jätettiin lähes kokonaan tavalliset uutistoimittajat, jotka täällä joka päivä tekevät töitä. 

Hyvin moni meistä on sitä mieltä, että vinoutuneella otannalla ei voi saada näkemyksiä, jotka laajasti kuvaavat uutistoimintaa. Tätä pidetään toimituksessa yleisesti hyvin ongelmallisena asiana. 

 

Miksi olisi ollut tärkeää, että raportti olisi kyennyt antamaan oikean kuvan Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimituksesta? 

Tällä raportilla on suuret seuraukset. Se oli ymmärtääkseni yksi syy Jääskeläisen lähtöön. Ylen toimitusjohtaja sai tämän raportin perusteella hallitukselta tehtävän pohtia ripeästi, millaisia muutoksia hän ryhtyy tekemää Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimituksessa. Moni meistä toimittajista toivoo, ettei talon johto tee mitään muutoksia pelkästään tämän raportin perusteella.

Kaiken kohun keskellä olen pohtinut paljon erästä asiaa. 

Moni media on suhtautunut vuosia hyvin kriittisesti Yleen ja sen rahoitukseen. Rivien välistä on voinut ymmärtää, että Ylen uutistoimitus voisi häipyä vaikka taivaan tuuliin suomalaisesta mediakentästä. 

Nämä samat tiedotusvälineet ovat olleet viime kuukausina äärimmäisen huolestuneita Ylen journalismin laadusta ja luotettavuudesta. Niiden arvioimiselle on uhrattu runsaasti palstatilaa. Siinä kiihkossa monelta medialta on jäänyt huomaamatta, että oma uutisointi Ylestä on ollut käsittämättömän yksipuolista.

Päivi Happonen

Oikaisu pe 16.6. kello 11.50: Tekstistä korjattu A-teema-ohjelman nimi ja päivämäärä.
Oikaisu pe 16.6. kello 16:25. Olli Mäenpään raporttia varten on haastateltu yhdeksää, ei seitsemää työntekijää, kuten jutussa alun perin väitettiin



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta