Polisen och medierna

JOURNALISTI
16.6.2017

Dan Lolax

dan.lolax@aumedia.fi

Skribenten är samhällsreporter på Åbo Underrättelser. Skriver Nyhetsbloggen.

Det är intressant att notera hur lite finländarna litar på journalisterna – och hur mycket de litar på polismyndigheten, skriver Dan Lolax.

I skrivande stund är det oklart vad publikationen Long Plays avslöjande om rasistiska inlägg i en hemlig Facebook-grupp för poliser kommer att leda till. Polisöverdirektör Seppo Kolehmainen och inrikesminister Paula Risikko har nött begreppet ”nolltolerans” och lovat utredningar.

Medlemmar i den finländska poliskåren har upprepade gånger varit föremål för offentlig kritik, utredningar och rättegångar. Men finländarnas förtroende till kåren sviktar inte. Mer eller mindre vetenskapliga undersökningar – genomförda av till exempel European Values Study eller tidskriften Valitut Palat – visar att värdet på polisernas förtroendekapital är högt bland drygt 90 procent av de tillfrågade.

Det här sammanfattades i den ”jourhavande anarkisten”, journalisten och bloggaren Suvi Auvinens tweet timmarna efter Long Plays avslöjande (fritt översatt till svenska): ”Ska vi slå vad om att nästa polisbarometer visar att förtroendet för polisen inte minskat ett dugg?”

 

Tillit till statliga myndigheter är en komponent i ett demokratiskt samhälle och en tolkning är att finländare uppfattar till exempel fadäserna i utredningen av Ulvsbymordet, eller de brott som kriminalöverkommissarie Jari Aarnio gjort sig skyldig till, som enskilda övertramp och inte som tecken på systematisk korruption. Polisen är som samhället i stort: för det mesta ute i goda avsikter men inte utan rötägg.

Även om förtroendeundersökningar som de ovan nämnda ska klistras fulla med brasklappar är det intressant att notera hur lite finländarna litar på den kår som de har ett ständigt förhållande till – nämligen journalisterna – och hur mycket de litar på polismyndigheten, som trots allt väldigt sällan knackar på genomsnittsfinländarens dörr.

Kanske är det just här som förklaringen finns. Det är logiskt att polisens största kritiker finns bland dem med erfarenhet av eller insyn i det polisiära arbetet. Inte sällan är kritikerna personer som jobbar med personer i samhällets marginaler.

 

Något cyniskt men inte felaktigt kunde man påstå att journalistikens viktigaste funktion är att försäkra allmänheten om att världen fortfarande existerar. Om den enskilda nyhetskonsumenten inte får just sin världsbild bekräftad, oavsett hur den världsbilden ser ut, så riktas kritiken först mot journalister och medier. Eftersom det här sker dagligen är det inte så konstigt att förhållandet mellan allmänheten och medierna är ansträngt.

Det här inte är ett försök att sopa mediekritiken under mattan. Snarare försöker jag säga att journalistikens uppgift är sådan, att kritiken av nödvändighet alltid är närvarande – må den sedan vara motiverad eller inte.

 

Intressant blir det då den så betrodda poliskåren blir föremål för journalisternas granskning. Slutledningen av det ovan sagda är att då allmänheten ”väljer sida” – för så kan reaktionen vid frukostbordet framför papperstidning eller padda se ut – så ställer sig majoriteten bakom den granskade myndigheten.

Genom att ifrågasätta journalisternas granskning hålls världsbilden, och intrycket av poliskåren, intakt. Vilket i sin tur innebär att i granskandet av polisväsendet jobbar den redan hårt ansatta journalistkåren i motlut.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta