Polisen och medierna

Det är intressant att notera hur lite finländarna litar på journalisterna – och hur mycket de litar på polismyndigheten, skriver Dan Lolax.
JOURNALISTI
16.6.2017

Dan Lolax

dan.lolax@aumedia.fi

Skribenten är samhällsreporter på Åbo Underrättelser. Skriver Nyhetsbloggen.

I skrivande stund är det oklart vad publikationen Long Plays avslöjande om rasistiska inlägg i en hemlig Facebook-grupp för poliser kommer att leda till. Polisöverdirektör Seppo Kolehmainen och inrikesminister Paula Risikko har nött begreppet ”nolltolerans” och lovat utredningar.

Medlemmar i den finländska poliskåren har upprepade gånger varit föremål för offentlig kritik, utredningar och rättegångar. Men finländarnas förtroende till kåren sviktar inte. Mer eller mindre vetenskapliga undersökningar – genomförda av till exempel European Values Study eller tidskriften Valitut Palat – visar att värdet på polisernas förtroendekapital är högt bland drygt 90 procent av de tillfrågade.

Det här sammanfattades i den ”jourhavande anarkisten”, journalisten och bloggaren Suvi Auvinens tweet timmarna efter Long Plays avslöjande (fritt översatt till svenska): ”Ska vi slå vad om att nästa polisbarometer visar att förtroendet för polisen inte minskat ett dugg?”

 

Tillit till statliga myndigheter är en komponent i ett demokratiskt samhälle och en tolkning är att finländare uppfattar till exempel fadäserna i utredningen av Ulvsbymordet, eller de brott som kriminalöverkommissarie Jari Aarnio gjort sig skyldig till, som enskilda övertramp och inte som tecken på systematisk korruption. Polisen är som samhället i stort: för det mesta ute i goda avsikter men inte utan rötägg.

Även om förtroendeundersökningar som de ovan nämnda ska klistras fulla med brasklappar är det intressant att notera hur lite finländarna litar på den kår som de har ett ständigt förhållande till – nämligen journalisterna – och hur mycket de litar på polismyndigheten, som trots allt väldigt sällan knackar på genomsnittsfinländarens dörr.

Kanske är det just här som förklaringen finns. Det är logiskt att polisens största kritiker finns bland dem med erfarenhet av eller insyn i det polisiära arbetet. Inte sällan är kritikerna personer som jobbar med personer i samhällets marginaler.

 

Något cyniskt men inte felaktigt kunde man påstå att journalistikens viktigaste funktion är att försäkra allmänheten om att världen fortfarande existerar. Om den enskilda nyhetskonsumenten inte får just sin världsbild bekräftad, oavsett hur den världsbilden ser ut, så riktas kritiken först mot journalister och medier. Eftersom det här sker dagligen är det inte så konstigt att förhållandet mellan allmänheten och medierna är ansträngt.

Det här inte är ett försök att sopa mediekritiken under mattan. Snarare försöker jag säga att journalistikens uppgift är sådan, att kritiken av nödvändighet alltid är närvarande – må den sedan vara motiverad eller inte.

 

Intressant blir det då den så betrodda poliskåren blir föremål för journalisternas granskning. Slutledningen av det ovan sagda är att då allmänheten ”väljer sida” – för så kan reaktionen vid frukostbordet framför papperstidning eller padda se ut – så ställer sig majoriteten bakom den granskade myndigheten.

Genom att ifrågasätta journalisternas granskning hålls världsbilden, och intrycket av poliskåren, intakt. Vilket i sin tur innebär att i granskandet av polisväsendet jobbar den redan hårt ansatta journalistkåren i motlut.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta