Närkästyksen aika

S(u)omessa käyttää yhä vähemmän valtaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta ja yhä enemmän keskustelupalstoille kokoontuva närkästys, kirjoittaa Janne Saarikivi.
JOURNALISTI
16.6.2017

Janne Saarikivi

janne.saarikivi@helsinki.fi

Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingin Sanomien kolumnistina.

Ihminen ei ole rationaalinen eläin. Journalistit arvostavat faktoja, mutta lukija kuluttaa myös tunteita.

Yhä useammin mediatapahtuma on tällainen: sana tai kuva, joka voidaan tulkita jotakuta loukkaavaksi, laukaisee paisuvan tunnereaktion, joka ilmenee somenärkästyksenä.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oli suunniteltu juhlarahoja. Rahojen teemana olivat ikävät asiat, jotka kääntyvät hyviksi, esimerkiksi sisällissodan tuhoama maa, joka 35 vuotta myöhemmin järjesti menestyksekkäät olympialaiset.

Joskus menneisyydessä päivälehti olisi esitellyt rahat kahdella palstalla. Harva olisi niitä nähnyt. Näkymättömissä joku olisi pyöritellyt kolikkoa ja naurahtanut pilkallisesti.

Somen aikakaudella joku havaitsi teloituskuvan rahassa ja skandaali levisi kuin taikina vasussa. Viis siitä, että kuvan sanoma oli oikeastaan sovinto, kolme tuntia rahauutisen julkaisemisen jälkeen ministerin oli twiitattava. ”Kuva on täysin mauton”, hän kirjoitti rahoista, jotka oli itse hyväksynyt.

 

Kirjailija Pirkko Saisio käytti puheenvuoron, jossa hän sanoi, että Suomi on jakautunut ja ihmiset huutavat toisilleen pahantahtoisesti. Puoli kansaa keskeytti hetkeksi huutamisen sille toiselle puoliskolle ja alkoi sen sijasta huutaa Pirkko Saisiolle. Ei nimittäin olisi saanut sanoa, että väärässä olevaa kansanpuoliskoa voi yrittää ymmärtää.

S(u)omessa käyttää yhä vähemmän valtaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta ja yhä enemmän keskustelupalstoille kokoontuva närkästys. Suomalaisten ihailtu omakuva on Kimi Räikkönen, joka kommentoi jäätävän kuivasti niin hyviä kuin huonoja uutisia, mutta oikeat suomalaiset haluavat raivostua ja pillittää.

 

Sosiaalisen median paradoksi on, että se lisää keskustelua, mutta vähentää dialogia. Osallistumisen säännötkin muuttuvat. Mitä enemmän närkästymisellä voi vaikuttaa, sitä enemmän närkästytään.

Närkästyksen ajassa kaikki, mikä voidaan, tulkitaan väärin. Sarkasmille, monikerroksisille viesteille tai ihmisen vajavaisuudelle ei ole sijaa. Känniä ja läppää ei ole olemassa. Kaikki sanottu on aina huutoäänestys sukupuolten, maahanmuuttajien ja kantaväestön, maalaisten ja kaupunkilaisten sekä eläinten tasa-arvosta ja oikeuksista, joista tärkein on oikeus pahaan mieleen ja uhrin asemaan.

Joskus oli aika, jolloin valtiomies saatettiin arvokkaasti hautaan. Ministerit ja piispat valmistelivat puheet, lehdet kirjoittivat huolitellut nekrologit. Mutta ei enää.

Somemaailma olisi syönyt presidentti Mauno Koiviston elävältä. Koivisto avasi rajat Venäjältä saapuville siirtolaislaumoille eli oli inhottu ”suvakki”. Hän oli myös herätyskristillisen kodin kasvatti, joka ilmoitti ”inhoavansa ateisteja” eli oli eräänlainen Päivi Räsänen. Hän oli fundeeraaja, joka pidättäytyi kommenteista, mikä nykykie-lellä tarkoittaa, että hän ei hallinnut kriisiviestintää Twitterissä.

Someraivon kohteena Koivisto olisi mumissut, että ”ei pidä provosoitua, jos provosoidaan”. Kukaan ei kylläkään olisi kuullut, sillä nettipööpeli olisi möykännyt, että älä tule mulle selittämään tolkun ihmisistä, mä vihaan niitä.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta