Markkinointiviestintää vai journalismia?

Journalistin ohje 16

JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Ehkäisevän päihdetyön järjestö Ehyt ry vetoaa mediaan ja toivoo, että toimitukset linjaisivat eettiset periaatteet rahapeliuutisoinnilleen.

JOURNALISTI
16.6.2017

Manu Marttinen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Rahapeliuutisoinnissa menevat sekaisin journalismi ja markkinointiviestintä.

Helsingin Sanomien uutinen huhtikuun lopulta vaikuttaa ihan tavalliselta jutulta. Otsikossa todetaan, että pelaaja voitti pelikoneesta 70 500 euroa kahden euron panoksella Vuosaaressa ja että kyseessä on kautta aikojen suurimpia automaattipotteja Suomessa.

Jutun viimeinen kappale kuitenkin hämmentää.

”Alkemia-pelin päävoittoja jakavia automaatteja on vain Veikkauksen omissa pelisaleissa ja peliklubeilla, joita löytyy eri puolilta Suomea. Esimerkiksi kaupoissa ja huoltoasemillakin voi kyseistä peliä pelata, mutta päävoitto on niissä liiketilasta riippuen vain 250 tai 500 euroa.”

Onko tämä journalistisesti perusteltua hyvää lukijan palvelua vai osa rahapeliyhtiö Veikkauksen yksittäisen pelin markkinointia? Sisällön puolesta vaikuttaa enemmän jälkimmäiseltä. Kappale on kopioitu sanasta sanaan Veikkauksen verkkosivulta.

 

Julkisen sanan neuvosto otti viime vuonna kantaa Veikkauksen rahapelejä käsittelevään uutisointiin. Neuvosto tuomitsi päätöksessään käytännön, jossa ”tiedotusvälineet julkaisevat Veikkauksen tuottamia nimettömiin haastatteluihin perustuvia voittajatarinoita journalismina”.

JSN antoi Iltalehdelle langettavan päätöksen kolmesta jutusta, jotka perustuivat Veikkauksen tiedotteisiin oman tiedonhankinnan sijaan.

Neuvoston mielestä yhtiö pyrki tiedotteillaan markkinoimaan omia tuotteitaan ja palveluitaan. Julkaisemalla voittajatarinoita ilman omaa toimituksellista panosta lehti alistuu osaksi yhtiön markkinointia.

 

Veikkauksen tiedotemateriaalia päätyy edelleen uutisten aiheiksi ja sisällöiksi melko kritiikittömästi. Esimerkiksi Iltalehti julkaisi viime elokuussa jutun 28-vuotiaasta Heidistä, joka kamppaili rahahuolien kanssa ja kärsi peliriippuvuudesta.

”Nettipelistä tullut jättivoitto muutti hänen elämän suunnan. Voittonsa avulla hän haluaa auttaa muita ongelmiensa kanssa kamppailevia”, Iltalehti uutisoi.

Myös Tampereelle osunut 80 miljoonan voittopotti synnytti huhti – toukokuussa voittouutisointivyöryn, jonka aikana Veikkauk-sen pelejä ja tuotteita esiteltiin vuolaasti.

Voittotarinat ovat kuitenkin vain hyvin pieni osa todellisuutta. Jokaista voittotarinaa kohden on valtava määrä inhimillisiä trage-dioita, rahanmenetyksiä, peliriippuvuutta ja muita ongelmia, joista ei Veikkauksen tiedotteista löydy kertomuksia.

Suurin osa pelaajista ei koskaan voita mitään, mutta sijoittavat peleihin valtavia summia rahaa. Arvioiden mukaan Veikkauksen tuloista noin kolmannes kertyy peliriippuvaisilta ja muilta ongelmapelaajilta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2015 suomalaisista 3,3 prosenttia eli noin 124 000 kärsi rahapeliongelmasta.

Tiedotesisältöjen päätyminen juttujen osaksi tai lähteiksi on ongelma erityisesti siksi, että lukija ei voi tietää, mikä osa jutusta on journalismia ja mikä on suoraan tiedotteesta. Se lienee viestin lähettäjän tarkoituskin.

Rahapeleistä uutisoimiselle on ymmärrettävät syynsä. Uutiset kiinnostavat lukijoita. Moni tykkää lukea tarinoita siitä, miten jättipotti muuttaa elämää. Lisäksi Veikkaus tukee yleisesti kannatettavia asioita, kuten kulttuuria ja lasten harrastamista.

Siksi se nauttii poikkeuksellisen positiivisesta julkisuudesta, varsinkin jos sitä vertaa muihin valtionyhtiöihin, kuten vaikka VR:ään.

Silti journalistin on tärkeää suhtautua normaalilla kriittisyydellä Veikkauksen tiedotteiden voittotarinoihin.

Ehkäpä näin kritiikkittömiä ”selvityksiä” emme enää saa lukea: Ilta-Sanomat uutisoi taannoin, että ”kannattaa asua K-kirjaimella alkavalla paikkakunnalla”, koska jättipotit osuvat usein Kotkaan, Kangasniemelle, Kalajoelle ja Kauhajoelle.

Journalistin ohje 16

JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Ehkäisevän päihdetyön järjestö Ehyt ry vetoaa mediaan ja toivoo, että toimitukset linjaisivat eettiset periaatteet rahapeliuutisoinnilleen.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta