Markkinointiviestintää vai journalismia?

Rahapeliuutisoinnissa menevat sekaisin journalismi ja markkinointiviestintä.

Journalistin ohje 16

JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Ehkäisevän päihdetyön järjestö Ehyt ry vetoaa mediaan ja toivoo, että toimitukset linjaisivat eettiset periaatteet rahapeliuutisoinnilleen.

JOURNALISTI
16.6.2017

Manu Marttinen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Helsingin Sanomien uutinen huhtikuun lopulta vaikuttaa ihan tavalliselta jutulta. Otsikossa todetaan, että pelaaja voitti pelikoneesta 70 500 euroa kahden euron panoksella Vuosaaressa ja että kyseessä on kautta aikojen suurimpia automaattipotteja Suomessa.

Jutun viimeinen kappale kuitenkin hämmentää.

”Alkemia-pelin päävoittoja jakavia automaatteja on vain Veikkauksen omissa pelisaleissa ja peliklubeilla, joita löytyy eri puolilta Suomea. Esimerkiksi kaupoissa ja huoltoasemillakin voi kyseistä peliä pelata, mutta päävoitto on niissä liiketilasta riippuen vain 250 tai 500 euroa.”

Onko tämä journalistisesti perusteltua hyvää lukijan palvelua vai osa rahapeliyhtiö Veikkauksen yksittäisen pelin markkinointia? Sisällön puolesta vaikuttaa enemmän jälkimmäiseltä. Kappale on kopioitu sanasta sanaan Veikkauksen verkkosivulta.

 

Julkisen sanan neuvosto otti viime vuonna kantaa Veikkauksen rahapelejä käsittelevään uutisointiin. Neuvosto tuomitsi päätöksessään käytännön, jossa ”tiedotusvälineet julkaisevat Veikkauksen tuottamia nimettömiin haastatteluihin perustuvia voittajatarinoita journalismina”.

JSN antoi Iltalehdelle langettavan päätöksen kolmesta jutusta, jotka perustuivat Veikkauksen tiedotteisiin oman tiedonhankinnan sijaan.

Neuvoston mielestä yhtiö pyrki tiedotteillaan markkinoimaan omia tuotteitaan ja palveluitaan. Julkaisemalla voittajatarinoita ilman omaa toimituksellista panosta lehti alistuu osaksi yhtiön markkinointia.

 

Veikkauksen tiedotemateriaalia päätyy edelleen uutisten aiheiksi ja sisällöiksi melko kritiikittömästi. Esimerkiksi Iltalehti julkaisi viime elokuussa jutun 28-vuotiaasta Heidistä, joka kamppaili rahahuolien kanssa ja kärsi peliriippuvuudesta.

”Nettipelistä tullut jättivoitto muutti hänen elämän suunnan. Voittonsa avulla hän haluaa auttaa muita ongelmiensa kanssa kamppailevia”, Iltalehti uutisoi.

Myös Tampereelle osunut 80 miljoonan voittopotti synnytti huhti – toukokuussa voittouutisointivyöryn, jonka aikana Veikkauk-sen pelejä ja tuotteita esiteltiin vuolaasti.

Voittotarinat ovat kuitenkin vain hyvin pieni osa todellisuutta. Jokaista voittotarinaa kohden on valtava määrä inhimillisiä trage-dioita, rahanmenetyksiä, peliriippuvuutta ja muita ongelmia, joista ei Veikkauksen tiedotteista löydy kertomuksia.

Suurin osa pelaajista ei koskaan voita mitään, mutta sijoittavat peleihin valtavia summia rahaa. Arvioiden mukaan Veikkauksen tuloista noin kolmannes kertyy peliriippuvaisilta ja muilta ongelmapelaajilta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2015 suomalaisista 3,3 prosenttia eli noin 124 000 kärsi rahapeliongelmasta.

Tiedotesisältöjen päätyminen juttujen osaksi tai lähteiksi on ongelma erityisesti siksi, että lukija ei voi tietää, mikä osa jutusta on journalismia ja mikä on suoraan tiedotteesta. Se lienee viestin lähettäjän tarkoituskin.

Rahapeleistä uutisoimiselle on ymmärrettävät syynsä. Uutiset kiinnostavat lukijoita. Moni tykkää lukea tarinoita siitä, miten jättipotti muuttaa elämää. Lisäksi Veikkaus tukee yleisesti kannatettavia asioita, kuten kulttuuria ja lasten harrastamista.

Siksi se nauttii poikkeuksellisen positiivisesta julkisuudesta, varsinkin jos sitä vertaa muihin valtionyhtiöihin, kuten vaikka VR:ään.

Silti journalistin on tärkeää suhtautua normaalilla kriittisyydellä Veikkauksen tiedotteiden voittotarinoihin.

Ehkäpä näin kritiikkittömiä ”selvityksiä” emme enää saa lukea: Ilta-Sanomat uutisoi taannoin, että ”kannattaa asua K-kirjaimella alkavalla paikkakunnalla”, koska jättipotit osuvat usein Kotkaan, Kangasniemelle, Kalajoelle ja Kauhajoelle.

Journalistin ohje 16

JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Ehkäisevän päihdetyön järjestö Ehyt ry vetoaa mediaan ja toivoo, että toimitukset linjaisivat eettiset periaatteet rahapeliuutisoinnilleen.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta