Hävitä heti luettuasi

Uusi tiedustelulainsäädäntö vaarantaa journalistien lähdesuojan. Urkinnalta on pitänyt suojautua jo ennen muutosta, toimittajat muistuttavat.

Uusi tiedustelulainsäädäntö

Tiedustelulainsäädäntöä valmistelevat sisä-, puolustus- ja oikeusministeriöt. Luonnokset esiteltiin huhtikuussa.

Tuekseen uudet lait tarvitsevat myös perustuslain muuttamista.

Uusien valtuuksien tarvetta on perusteltu muun muassa terrorismilla ja vieraiden valtioiden Suomeen kohdistamalla vakoilulla.

Lakien valmistelu jatkuu elokuussa.

Uusi tiedustelulainsäädäntö hapertaa toteutuessaan journalistien lähdesuojaa – siitä huolimatta, että se on pyritty lakiluonnoksissa turvaamaan. Käytännössä viranomaisten haaviin voisi jatkossa jäädä lähdesuojan alaista tietoa, joka viranomaisen pitää kyllä hävittää ja jota ei saa käyttää.

Lähdesuojan kannalta ongelmallisia ovat etenkin uudet oikeudet tehdä tietoliikennetiedustelua. Kaikki journalistien viestintä ei kuulu lähdesuojan piiriin, vaan turvan saavat vain tietyt tiedot. Siten poliisiviranomaisen tai tiedustelu-upseerin olisi käytännössä luettava, mitkä osat automaatin seulomaa viestiä ovat lähdesuojan piirissä. Silloin vahinko on jo tapahtunut.

”Vaikka aineisto hävitetään, tieto on hänen päässään”, Journalistiliiton lakimies Tytti Oras sanoo.

Myös lakien valmistelijat tunnustavat ongelman. Sisäministeriön lainsäädäntöneuvos Marko Meriniemi huomauttaa, että sama ongelma on jo esimerkiksi nykyisin rikostutkintaan liittyvässä telekuuntelussa.

”Sellaista keinoa ei ole keksitty, millä tiedot voisi deletoida virkamiehen päästä”, Meriniemi sanoo.

Oras kantaa huolta myös siitä, että siviilitiedustelun kohteet on määritelty hyvin yleisluontoisesti. Silloin on hyvin hankala tietää, mistä syistä omaa viestiliikennettä voitaisiin seurata.

Tietoliikennetiedustelusta ei myöskään tarvitsisi kertoa jälkeenpäin ”sivuosuman” saaneelle journalistille, jonka viestit on hävitetty viipymättä. Tapahtumasta jäisi vain anonyymi lokimerkintä.

Kolme ministeriötä valmistelee Suomeen tiedustelulainsäädäntöä, joka muun muassa muuttaisi suojelupoliisin täysveriseksi tiedustelupalveluksi. Laajenevien valtuuksien turvin voitaisiin tutkia kansallisen turvallisuuden vaarantavaa toimintaa myös silloin, kun se ei sinällään ole rikos.

 

Journalistiliitto on antanut laeista omat lausuntonsa, joissa vaaditaan, ettei tiedustelutoiminta saisi vaarantaa lähdesuojaa. Myös tietosuojavaltuutettu on arvostellut niitä.

Lakien myötä suojelupoliisi ja puolustusvoimat saavat oikeuden tehdä kohdennettua tietoliikennetiedustelua eli suodattaa Suomen rajat ylittävää tietoliikennettä tietyin rajauksien ja perustein. Kotimaista tietoliikennettä ei saisi tiedustella.

Supo voisi jatkossa myös mennä salaa jonkun työpaikalle ja kuvata sieltä löydetyt paperit. Lakiluonnoksen perusteluissa tällaisen paikkatiedustelun ja jäljentämisen ulkopuolelle rajataan toimitukset. Jäljentää ei saisi myöskään lähdesuojan alaista materiaalia, joka on toimittajan hallussa.

Oikeustoimittajien puheenjohtaja, Ilta-Sanomien rikostoimituksen tuottaja Rami Mäkinen sanoo, että oikeus jäljentää asiakirjoja kohteelle kertomatta on silti lähdesuojan kannalta hankala. Vaikka lähdesuojan alaista aineistoa ei saa jäljentää, kiellon valvonta jäisi ilmeisesti Supon oman harkinnan varaan.

Myös Journalistiliitto kiinnittää lausunnossaan huomiota asiaan: kenen ”hallussa” on esimerkiksi postissa oleva kirje?

Asiakirjan hallussapitoon ei ole yksiselitteistä määritelmää, sisäministeriön Meriniemi myöntää.

”Luulen, että näihin muodostuu tulevaisuudessa korkeimman oikeuden tulkintakäytäntöä”, hän sanoo.

 

Aihetta seuranneet toimittajat korostavat uusien valtuuksien valvonnan tärkeyttä. Sitä varten perustetaan tiedusteluvaltuutetun tehtävä.

”Kysymys on siitä, miten valtuuksia käytetään ja onko valvonta uskottavaa. Poliisissa tämä valvonta on jäänyt toisinaan lapsipuolen asemaan”, MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä sanoo.

Rami Mäkistä mietityttää se, millaisella kynnyksellä lakeja sovellettaisiin. Esimerkkinä hän mainitsee informaatiovaikuttamisen.

”Valtiolla on toki tarve suojautua propagandalta, mutta ero informaatiovaikuttamisen ja sananvapauden käyttämisen välillä ei ole selkeä tai helposti osoitettavissa”, hän sanoo.

Käytännön tasolla uudet lait vaikuttavat toimitusten arkeen todennäköisesti vähän – etenkin jos on jo alun pitäen ollut perustellun varovainen.

”Tilanne on jo nyt sellainen, että tietyntyyppisissä jutuissa ja tilanteissa monenlainen urkinnan mahdollisuus on otettava huomioon ja suojauduttava sen mukaan”, Sipilä sanoo.

Samaa mieltä on Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen. Hänen mukaansa lähdesuoja on tärvelty jo vuosia sitten.

”Tämä johtuu teknologiasta ja valtioiden välisestä tiedusteluyhteistyöstä. Asiaan ei ole muuta lääkettä kuin ymmärrys omasta tietoturvasta ja tiedustelun luonteesta kokonaisuutena”, hän toteaa.

Halmisen mielestä ammattikunnalle olisi ”katastrofi”, jos lakiluonnokset tulisivat nykymuodossaan voimaan. Hän kuitenkin sanoo luottavansa siihen, että luonnokset vielä kohenevat valmisteluprosessissa.

Mäkinenkään ei usko, että ehdotus olisi vielä paras mahdollinen journalistisen työn ja lähdesuojan kannalta, vaikka hän pitää lakihanketta tärkeänä.

”Myrkkypilleriä ei kannata niellä, vaikka paketin kyljessä lukisi ’terrorismintorjunta’.”

16.6.2017
Facebook

Marja Honkonen, teksti
Markus Pyörälä, kuvitus

Uusi tiedustelulainsäädäntö

Tiedustelulainsäädäntöä valmistelevat sisä-, puolustus- ja oikeusministeriöt. Luonnokset esiteltiin huhtikuussa.

Tuekseen uudet lait tarvitsevat myös perustuslain muuttamista.

Uusien valtuuksien tarvetta on perusteltu muun muassa terrorismilla ja vieraiden valtioiden Suomeen kohdistamalla vakoilulla.

Lakien valmistelu jatkuu elokuussa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta