Psykoterapeutti Jan-Henry Stenbergin ottaisi työterveyshuollon mukaan auttamaan vihapuheen kohteeksi joutunutta työntekijää.

Nettivihan selättäminen on taitolaji

JOURNALISTI
26.5.2017

Manu Haapalainen, teksti
Ville Männikkö, kuva

Psykoterapeutti Jan-Henry Stenbergin mukaan verkkouhkailuun ja räyhäämiseen auttavat vertaistuki ja harkitsevaisuus.

Verkossa sinkoilevat herjaukset ja uhkaukset ovat olleet suomalaista todellisuutta jo muutaman vuoden ajan. Myös journalistit ovat saaneet niistä oman osansa.

Psykoterapeutti, HYKSin psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg käsittelee työssään internetin vihapuhetta. Hän sanoo, että vihapuheen lisääntyminen johtuu internetin anonyymistä rakenteesta: kun emme näe toista ihmistä kasvokkain, meidän on helpompi välttää samaistumista häneen – käsitellä häntä ainoastaan vihamme ja projektioidemme kohteena.

Stenberg sanoo, että verkon vihapuheen tulevaisuutta on vaikea ennustaa. On mahdollista, että yhteiskunnassamme opitaan käyttämään internetiä ihmisiksi ja käyttäytymään myös verkossa sivistyneesti.

”Mutta ei sitä uskalla ihmiskunnan puolesta luvatakaan”, hän hymähtää.

Sitä odotellessa Stenbergillä on konkreettisia neuvoja myös vihapuhetta kohtaaville toimittajille.

 

Vihapuheeseen kuuluu usein tietty absurdi elementti. Homopedofiiliksi tai suvakkihoroksi haukkuminen on niin irrallaan todellisuudesta, että irvokkaaseen palautteeseen vastaaminen on jo siksi vaikeaa.

Vaikka nimittelyllä ei ole todellisuuspohjaa, on selvää, että roskapalautteen lukeminen väärällä hetkellä saattaa satuttaa. Järki voi sanoa, että haukuilla ei ole mitään tekemistä todellisen persoonani tai ammattitaitoni kanssa, mutta harva on vihapuheelle täysin immuuni.

Se on yksi syy sille, että vihapuhetta on. Lähettäjä tietää kykenevänsä haavoittamaan.

Ihmisellä on voimakas biologiaan pohjaava halu olla toisten ihmisten yhteydessä. Jos on tottumaton hyökkäyksiin, voi tuntua, että tulee parjaamalla irrotetuksi hyväksyttävien ihmisten piiristä.

”Se on usein tarkoituskin. Hylätyksi tulemisen tunne tunne aktivoi meissä samoja kipuun liittyviä mekanismeja kuin esimerkiksi parisuhteessa jätetyksi tuleminen. On hyvä, jos pystyy hakemaan tukea solvausten eristämiseen omasta itsestään”, Stenberg sanoo.

 

Oleellista vihapuheen ja uhkailun kohtaamisessa on rauhallisuuteen pyrkiminen. On hyvä muistaa, että vihapuhe on provokaatiota ja yritys käyttää valtaa kohteeseensa.

”Vihapuhe on tavallaan syötti, siihen ei pidä heti tarttua. Useimmiten siihen ei kannata tarttua lainkaan. Ensimmäinen askel on rauhoittua ja ottaa etäisyyttä, hankkia ulkopuolista tukea.”

Asiattomuuksiinkin pitäisi pyrkiä reagoimaan rationaaliselta, aikuisen tasolta.

”Tunnekuohuissa vastaus usein menee pieleen ja kaataa vain bensaa kiusaajan liekkeihin. On tosiaan hyvä aina miettiä myös sitä, onko typeriin viesteihin syytä vastata lainkaan.”

Ihmisellä on monia erilaisia reagointitapoja.

”Heti poliisille marssiminen on hätääntyneen lapsen ratkaisu, koska on epärealistista, että poliisilla olisi sellaisia resursseja, että asiaan saataisiin välittömästi tartutuksi. Jos tilanne pahenee, kannattaa hankkia asiantuntija-apua arvioimaan uhkan taso, ja tässä vaiheessa poliisi voi olla avuksi.”

Stenberg korostaa, että vihapuheeseen reagoiminen kysyy vielä tietoakin enemmän nimenomaan taitoa. Kun joutuu vihapuheen kohteeksi, ei pidä hätääntyä, vaan miettiä, voisiko konsultoida vaikka lakimiestä.

”Minkälaisista rikosnimikkeistä voisi olla kysymys ja millä otteella asiaa voitaisiin lähteä edistämään?”

Tärkeässä roolissa on työyhteisö ja ennen kaikkea työnantaja.

”Esimerkiksi palomiehet kohtaavat työssään traumaattisia tilanteita. Heillä onkin työpaikoillaan tukea, purkuja, asiaa on mietitty heidän työyhteisöissään.”

Stenberg huomauttaa vihapuheen olevan myös työterveyshuollollinen asia. Terveydenhuollon ei pidä olla vain rokotuksia ja flunssan torjuntaa, vaan kokonaisvaltaista suunnittelua.

”Tämä sisältää psykososiaaliset ohjelmat ja protokollat, joiden mukaan menetellään, jos jotakin ikävää tapahtuu.”
 

Vihapuheen läpimurrolle on monia syitä, mutta Stenberg näkee taustalla ennen kaikkea internetin ja sosiaalisen median luonteen. Hänen mukaansa some on tehnyt kenestä tahansa potentiaalisen tiedotusvälineen. Ihmisten käsitys yksityisestä ja julkisesta on tämän myötä hämärtynyt.

”Ihmiset jotenkin ajattelevat, että heillä on oikeus tai mahdollisuus ottaa kantaa kaikkiin mahdollisiin asioihin asiantuntemuksesta riippumatta. Tähän liittyy voimakas auktoriteettien mureneminen. Ihmiset ottavat nykyään kantaa kaikkeen, asiantuntemusalueensa ulkopuoleltakin, ilman itsekritiikkiä.”

Moni vihapuheeseen törmännyt on ihmetellyt, miksi monen meistä on niin helppo unohtaa normaalit käyttäytymissäännöt juuri internetissä. Stenberg juontaa vastauksensa ihmisen peilisolujärjestelmään. Järjestelmä auttaa hahmottamaan toisen ihmisen tunteita ja tuntemaan empatiaa. Se kytkeytyy eritoten näköaistiin.

”Kun ihmiset sitten eivät ole kasvokkain tekemissä, kontaktipinta heidän välillään jää psykologian näkökulmasta kovin ohueksi”, Stenberg sanoo.

”Se jää samalla tavoin ohueksi kuin autoa ajaessa, kaikki omissa kuplissamme. Ihmiset näyttävät keskaria ja tööttäilevät aggressiivisesti, mutta jos samat ihmiset laitettaisiin yhteisen pöydän ääreen, he keskustelisivat sivistyneemmin.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta