Kiitos kantelupukit!

JOURNALISTI
26.5.2017

Marja Honkonen, teksti
Vesa Lehtimäki, kuvitus

Vaikutusyritysten julkituominen jakaa journalistien mielipiteet. Toimittajat Hanna Nikkanen ja Sanna Ukkola kannustavat oman toiminnan kriittiseen arviointiin.

Jos Ylegate ei olisi tullut julki, Suomi voisi vielä olla sananvapauden ykkösmaa – ainakin paperilla.

Kun Suomen seitsemän vuoden putki Toimittajat ilman rajoja -järjestön listan kärjessä päättyi huhtikuussa, järjestön pääsihteeri nimesi syyksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) puuttumisen Ylen toimintaan.

Kohun aikana moni kollega tuhisi silti, että kärpäsestä tehtiin härkänen. Myös painostustutkimuksen vastaajissa oli monia, joiden mielestä toimittajan ei pidä tehdä vaikutusyrityksistä numeroa.

”Journalismissa on nykyään ikävä sivuvivahde. Osa ammattikunnasta menee journalisti edellä, vaikka journalismi on pääasia eikä toimittaja”, eräs vastaajista kirjoittaa.

 

Kysymys ulkoisen vaikuttamisen julkituomisesta jakaa toimittajia. Vastaajista 40 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, etteivät vaikutusyritykset kuulu julkisuuteen, koska ne ovat osa toimittajan työtä. Täysin tai jokseenkin eri mieltä asiasta oli 34 prosenttia.

Toisaalta 54 prosenttia oli ainakin jokseenkin samaa mieltä siitä, että yleisöllä olisi aina oikeus tietää vaikutusyrityksistä.

Avovastauksissa toistui ajatus, että vain harva vaikutusyritys on yleisön kannalta aidosti tärkeä. Sitä mieltä on ollut myös Tampereen yliopiston vierailijaprofessori, tutkiva toimittaja Hanna Nikkanen.

Yle-kohu sai Nikkasen kuitenkin pohtimaan kantaansa. Hänenkin ensireaktionsa oli ”vanhana kehäkettuna” kummastella ihmisten tyrmistystä Sipilän viesteistä. Sitten Nikkanen alkoi miettiä, onko journalistien suhde politiikkaan aivan terve, kun huono käytös nähdään normaalina.

Nikkasen pohdintaan liittyy poliittisen kulttuurin muutos. Toimittajat eivät voi enää luottaa siihen, että pintakupruista huolimatta vastapuolen kanssa jaettaisiin käsitys journalismin merkityksestä demokratialle.

”Aiemmin on ollut vahva konsensus siitä, että jos joku käyttäytyy huonosti, se on yksittäistapaus ja siitä on kunniallista pitää suu kiinni”, Nikkanen sanoo.

Hän korostaa, että vaikutusyrityksien julkaisussa oleellista on niiden yhteiskunnallinen merkitys.

”Paljon on sellaista arkista, joka ei parane siitä, että toimittajat käyvät itkemässä väärinkohtelua.”

 

Ylen kolumnistille ja Aamu-tv:n juontajalle Sanna Ukkolalle arkiseen joukkoon kuuluu verkon vihapuhe. Hän ei pidä järkevänä kertoa julkisesti saamastaan törkypalautteesta.

”Päivittely ja kauhistelu on vähän vanhanaikaista ja tylsää. Se ei muuta mitään”, Ukkola sanoo.

Hänen mielestään vihaviestien pahaa oloa ei ole syytä jakaa laajalle joukolle.

Poliittinen painostaminen taas on täysin eri asia. Siitä ei Ukkolan mielestä voi antaa yksiselitteistä linjaa, vaan julkistamisesta on syytä linjata uutisarvon mukaan.

Ulkoisen vaikuttamisen yrityksistä julkisuuteen on kertonut kolmen viime vuoden aikana noin viidennes painostuskyselyyn vastanneista.

 

Kyselyssä journalisteja pyydettiin arvioimaan myös sitä, laskisiko oman tiedotusvälineen uskottavuus, jos painostajille tehdyt myönnytykset tulisivat julki.

Myös tässä vastaajat jakautuivat leireihin: kolmannes oli väitteen kanssa samaa tai jokseenkin samaa mieltä, reilu kolmannes taas täysin tai jokseenkin eri mieltä.

Avoimissa vastauksissa moni korosti, että vaikuttamisesta olisi syytä puhua avoimemmin ainakin ammatillisissa piireissä – jos ei suoraan, niin edes tilastotasolla.

Hanna Nikkanen lukisi mielellään itsekriittisiä vuosikertomuksia toimitusten toiminnasta.

”On tutkittu asia, että uskottavuus kasvaa, kun virheistä pystytään keskustelemaan”, hän sanoo.

Myös Ukkola pitää raikkaana sitä, jos joku nimellään kertoisi esimerkiksi mainostajien vaatimuksiin myöntymisestä. Kovin toiveikas hän ei kuitenkaan ole: kuka myöntäisi rikkovansa ammatin keskeisiä periaatteita?

Itsekritiikki on toimittajille usein vaikeaa, Ukkola sanoo. Siksi hän toivoo, että Yle-kohun myönteinen seuraus voisi olla oman toiminnan kriittinen tarkastelu myös muissa medioissa.

Saman summaa yksi painostuskyselyyn vastanneistakin:

”Keskustelu, jossa Yle on joutunut silmätikuksi, pitäisi käydä jokaisessa mediatalossa.”


Painostustutkimus 2017

Journalisti-lehti, Tampereen yliopisto ja Tutkivien toimittajien yhdistys tutkivat keväällä 2017 sitä, millaista painostusta journalistit kohtaavat työssään. Tuloksista kerrottiin laajasti Journalistin numerossa 7/2017. Lisää tutkimuksen tuloksista voit lukea näistä jutuista.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta