Mitä seuraavaksi? Journalisti kertoi toimittaja Linda Pelkoseen kohdistuneen painostuksen vaiheista kevättalvella 2016.

Häirinnän hinta

JOURNALISTI
26.5.2017

Manu Haapalainen, teksti
Kai Widell, kuva

Päätös Linda Pelkosen uhkailujutun syytteen nostamisesta on luvassa ”ennen lomia”.

Uudessa Suomessa työskennellyt toimittaja Linda Pelkonen joutui loppuvuodesta 2015 poikkeuksellisen vihaviestitulvan kohteeksi. Kempeleen raiskaustapauksesta kertonut uutisjuttu valikoitui mysteeriksi jääneestä syystä muun muassa MV-lehden ja Suomi24 -keskustelupalstan vihan kohteeksi.

Pelkosen kännykkään ja sähköpostiin sateli solvauksia. Puhelimessa Pelkoselle kerrottiin hänen ”turvallisuustilanteensa muuttuneen”.

Pelkonen teki kolmesta uhkailijastaan rikosilmoitukset. Kihlakunnansyyttäjä päätti ensin, että jutussa ei ole syytä aloittaa esitutkintaa. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen päätöksellä esitutkinta kuitenkin aloitettiin keväällä 2016. Pelkosen tapaus eteni syksyllä kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorfille syyteharkintaan. Sen jälkeen asiasta ei ole toistaiseksi kuulunut mitään.

Juttu on siirtynyt kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläiselle Wendorfin siirryttyä muihin tehtäviin.

Hämäläinen myöntää Helsingin syyttäjänviraston olevan tällä hetkellä ”kohtuullisen ruuhkautunut”. Myös syyttäjän vaihtuminen on hidastanut alun alkaenkin mutkikkaasti edennyttä prosessia.

”Pyrkimykseni on joka tapauksessa saada tämä asia eteenpäin ennen kesälomia. En tietenkään vielä voi ottaa kantaa, mihin syyteharkinnassa päädytään.”

Hämäläinen lisää, että Pelkosen jutun syyteharkintaa on hidastanut myös se, että syytetyt ovat muualta Suomesta – kuulustelut on näin jouduttu hoitamaan virka-apupyyntöinä.

”Meidän on hoidettava ensin ne jutut, jotka ovat suoraan lain nojalla kiireellisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi jutut, joissa epäilty on vangittuna tai matkustuskiellossa tai alle 18-vuotias. Syyteoikeuden vanhentumisriski on myös otettava huomioon. Tämän jälkeen koitamme edistää juttuja mahdollisimman oikeudenmukaisessa järjestyksessä, yleensä saapumisjärjestyksessä”, Hämäläinen selventää.

 

Pelkonen työskentelee nyt Ilta- Sanomissa. Mitään vastaavaa kuin Uuden Suomen uutisensa yhteydessä hän ei ole urallaan kokenut.

”Kohteeksi päätyminen vaikutti suorastaan masinoidulta”, Pelkonen sanoo nyt.

”Herää kysymys, miksi tuollaisia täsmäiskuja ihmisiä kohtaan tehdään. Olen kirjoittanut monet kerrat tulenaroista aiheista, mutta vastaavalta olen säästynyt.”

Pelkonen huomauttaa tehneensä rikosilmoitukset ainoastaan viestitulvan törkeimmästä huipusta.

”Olisihan poliisi ylityöllistetty, jos jokainen toimittaja tekisi rikosilmoituksen joka ikisestä kunniaa loukkaavasta kommentista. Mutta niitä puheluita vaan tuli ja tuli.”

Pelkonen myöntää pettyneensä aluksi alkuperäiseen päätökseen rajoittaa esitutkinta, sittemmin jutun hitaaseen etenemiseen.

”On harmillista, jos uhkailijat pääsevät tästä ilman naarmuakaan. Siinä tapauksessa he voisivat jatkaa ja toistaa toimintaansa. Jos seurauksia ei tule, kanteleminen uhkailusta voi monesta muustakin tuntua turhalta. ”

Rikollinen vihapuhe kuriin

Helsingin poliisilaitos perusti maaliskuussa kymmenen hengen vahvuisen, valtakunnallisesti toimivan vihapuheryhmän suitsimaan internetin rangaistavaa vihapuhetta.

Vihapuheen määritelmä on ryhmän näkökulmasta suppeampi kuin yleiskielessä. Ryhmän tutkittavaksi tulevat jutut ovat kiihottamisia kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkomisia, kunnianloukkauksia, laittomia uhkauksia ja muita rikoksia, joissa vaikuttimina ovat rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus.

Vihapuheryhmän tutkinnassa on tällä hetkellä 34 juttua, kertoo ryhmän esimies, rikosylikomisario Jonna Turunen.

”Toimittajat eivät sinänsä ole määritelmässä mainittu ryhmä, eikä meidän tutkittavanamme tällä hetkellä ole toimittajiin liittyviä tapauksia. Suurin osa jutuistamme on kiihottamisia kansanryhmää vastaan”, Turunen sanoo.

Usein tuntuu että aika lujaakin saa netissä sanoa. Missä menee rangaistavan vihapuheen kynnys?

”Siihen on mahdoton vastata tarkasti. Kaikki tapaukset ovat erilaisia, mutta toki tällä keskittämisellä myös yhdenmukaistetaan poliisin linjaa.”

Miten iso ongelma on anonymiteetti, se ettei verkon häirikkönimimerkkejä vain saada selville?

”Poliisi tutkii myös muita nettiin liittyviä rikoksia, ja tämä voi yhtä lailla vaikuttaa niissä. Rikostutkinnassa tietysti käytetään lainmukaisia tutkintakeinoja. Toki sellaisiakin tapauksia tulee, että emme pysty selvittämään rikoksesta epäiltyä.”

Manu Haapalainen



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta