Mitä seuraavaksi? Journalisti kertoi toimittaja Linda Pelkoseen kohdistuneen painostuksen vaiheista kevättalvella 2016.

Häirinnän hinta

JOURNALISTI
26.5.2017

Manu Haapalainen, teksti
Kai Widell, kuva

Päätös Linda Pelkosen uhkailujutun syytteen nostamisesta on luvassa ”ennen lomia”.

Uudessa Suomessa työskennellyt toimittaja Linda Pelkonen joutui loppuvuodesta 2015 poikkeuksellisen vihaviestitulvan kohteeksi. Kempeleen raiskaustapauksesta kertonut uutisjuttu valikoitui mysteeriksi jääneestä syystä muun muassa MV-lehden ja Suomi24 -keskustelupalstan vihan kohteeksi.

Pelkosen kännykkään ja sähköpostiin sateli solvauksia. Puhelimessa Pelkoselle kerrottiin hänen ”turvallisuustilanteensa muuttuneen”.

Pelkonen teki kolmesta uhkailijastaan rikosilmoitukset. Kihlakunnansyyttäjä päätti ensin, että jutussa ei ole syytä aloittaa esitutkintaa. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen päätöksellä esitutkinta kuitenkin aloitettiin keväällä 2016. Pelkosen tapaus eteni syksyllä kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorfille syyteharkintaan. Sen jälkeen asiasta ei ole toistaiseksi kuulunut mitään.

Juttu on siirtynyt kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläiselle Wendorfin siirryttyä muihin tehtäviin.

Hämäläinen myöntää Helsingin syyttäjänviraston olevan tällä hetkellä ”kohtuullisen ruuhkautunut”. Myös syyttäjän vaihtuminen on hidastanut alun alkaenkin mutkikkaasti edennyttä prosessia.

”Pyrkimykseni on joka tapauksessa saada tämä asia eteenpäin ennen kesälomia. En tietenkään vielä voi ottaa kantaa, mihin syyteharkinnassa päädytään.”

Hämäläinen lisää, että Pelkosen jutun syyteharkintaa on hidastanut myös se, että syytetyt ovat muualta Suomesta – kuulustelut on näin jouduttu hoitamaan virka-apupyyntöinä.

”Meidän on hoidettava ensin ne jutut, jotka ovat suoraan lain nojalla kiireellisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi jutut, joissa epäilty on vangittuna tai matkustuskiellossa tai alle 18-vuotias. Syyteoikeuden vanhentumisriski on myös otettava huomioon. Tämän jälkeen koitamme edistää juttuja mahdollisimman oikeudenmukaisessa järjestyksessä, yleensä saapumisjärjestyksessä”, Hämäläinen selventää.

 

Pelkonen työskentelee nyt Ilta- Sanomissa. Mitään vastaavaa kuin Uuden Suomen uutisensa yhteydessä hän ei ole urallaan kokenut.

”Kohteeksi päätyminen vaikutti suorastaan masinoidulta”, Pelkonen sanoo nyt.

”Herää kysymys, miksi tuollaisia täsmäiskuja ihmisiä kohtaan tehdään. Olen kirjoittanut monet kerrat tulenaroista aiheista, mutta vastaavalta olen säästynyt.”

Pelkonen huomauttaa tehneensä rikosilmoitukset ainoastaan viestitulvan törkeimmästä huipusta.

”Olisihan poliisi ylityöllistetty, jos jokainen toimittaja tekisi rikosilmoituksen joka ikisestä kunniaa loukkaavasta kommentista. Mutta niitä puheluita vaan tuli ja tuli.”

Pelkonen myöntää pettyneensä aluksi alkuperäiseen päätökseen rajoittaa esitutkinta, sittemmin jutun hitaaseen etenemiseen.

”On harmillista, jos uhkailijat pääsevät tästä ilman naarmuakaan. Siinä tapauksessa he voisivat jatkaa ja toistaa toimintaansa. Jos seurauksia ei tule, kanteleminen uhkailusta voi monesta muustakin tuntua turhalta. ”

Rikollinen vihapuhe kuriin

Helsingin poliisilaitos perusti maaliskuussa kymmenen hengen vahvuisen, valtakunnallisesti toimivan vihapuheryhmän suitsimaan internetin rangaistavaa vihapuhetta.

Vihapuheen määritelmä on ryhmän näkökulmasta suppeampi kuin yleiskielessä. Ryhmän tutkittavaksi tulevat jutut ovat kiihottamisia kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkomisia, kunnianloukkauksia, laittomia uhkauksia ja muita rikoksia, joissa vaikuttimina ovat rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus.

Vihapuheryhmän tutkinnassa on tällä hetkellä 34 juttua, kertoo ryhmän esimies, rikosylikomisario Jonna Turunen.

”Toimittajat eivät sinänsä ole määritelmässä mainittu ryhmä, eikä meidän tutkittavanamme tällä hetkellä ole toimittajiin liittyviä tapauksia. Suurin osa jutuistamme on kiihottamisia kansanryhmää vastaan”, Turunen sanoo.

Usein tuntuu että aika lujaakin saa netissä sanoa. Missä menee rangaistavan vihapuheen kynnys?

”Siihen on mahdoton vastata tarkasti. Kaikki tapaukset ovat erilaisia, mutta toki tällä keskittämisellä myös yhdenmukaistetaan poliisin linjaa.”

Miten iso ongelma on anonymiteetti, se ettei verkon häirikkönimimerkkejä vain saada selville?

”Poliisi tutkii myös muita nettiin liittyviä rikoksia, ja tämä voi yhtä lailla vaikuttaa niissä. Rikostutkinnassa tietysti käytetään lainmukaisia tutkintakeinoja. Toki sellaisiakin tapauksia tulee, että emme pysty selvittämään rikoksesta epäiltyä.”

Manu Haapalainen



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta