Aikansa mediataituri

Presidenttikauden alku oli Mauno Koiviston mediasuhteissa vaikeaa aikaa, kirjoittaa Risto Uimonen.

Mestari. Mauno Koivisto vastailee toimittajien kysymyksiin paluulennolla valtiovierailulta Itä-Saksasta vuonna 1987.

JOURNALISTI
26.5.2017

Risto Uimonen, teksti
Martti Kainulainen/Lehtikuva, kuva

Mauno Koivisto (1923–2017) oli aikoinaan primus inter pares, Suomen politiikan ykkönen median hyödyntäjänä. Mediataiturikin ajautui silti presidenttinä kahnauksiin toimittajien kanssa.

Koivisto ymmärsi ennen muita poliitikkoja imagon voiman. Hän rakensi television avulla itsestään mielikuvaa, joka vei hänet komeaan voittoon presidentinvaaleissa 1982 ja 1988. Koivisto ei juuri pukahtanut mediastrategioistaan, mutta paljasti lehtihaastattelussa 1981 tajuavansa pelin hengen ja persoonan kyvyn tehdä hyvä vaikutus, vaikka asiat olisivat hullusti.

”Se on show’ta, mutta minkäpäs teet. Pitää vain hyväksyä ja hyödyntää, mitä ei pysty muuksi muuttamaan.”

Koivisto ei ollut puoluejohtaja

eikä aktiivipoliitikko. Hän tarvitsi mediaa pysyäkseen otsikoissa ja ihmisten mielissä nokkelana, tietävänä ja omaperäisenä persoonana. Ylen haastattelussa Katajanokalla 1981 kaukopartiomies iski yllättäen Urho Kekkosta vastaan. Siinä valkeni monille seuraavan presidentin nimi.

Rusettia käyttänyt ja ”turkua” puhunut Koivisto tunkeutui otsakiehkuroineen kansan tietoisuuteen 1960-luvulla valtiovarainministerinä ja pääministerinä. Varsinaisen Koivisto-ilmiön synnyttivät hänen rennot televisioesiintymisensä.

Kuuluisin on Jatkoaika, jossa Koivisto hauskuutti 1968 Lenita Airistoa ja katsojia laskemalla leikkiä charmistaan naisten keskuudessa.

Koivistolta oli helppo saada haastatteluja ja kuvia, koska hän tarvitsi julkisuutta presidenttitiellään, josta hän vaikeni kuin muuri. Hän vaali niin valtioneuvoston jäsenenä kuin Suomen Pankin pääjohtajana suhteita mediaan.

Koiviston pääministerinä aloittamat illanistujaiset Kesärannassa olivat hauskoja tilaisuuksia, kun isäntä viihdytti vieraita kahvi- ja konjakkivaiheessa jutuillaan. Koiviston ”kalvosulkeiset” Suomen Pankissa herättivät taas ihastusta taloustoimittajissa.

 

Kun Koivistosta tuli presidentti, toimittajat pettyivät. Hän ei tuonutkaan uutta aikaa valtionpään mediasuhteisiin, vaan vetäytyi presidentillisen suojamuurin taakse ja ryhtyi äksyilemään toimittajille. Hän oli nyt presidentti, joka halusi estää Kekkosen ajan kahleista vapautunutta mediaa tärvelemästä ulkopolitiikkaansa.

Koivisto nimitti toimittajia sopuleiksi ja kielsi tulkitsemasta lausuntojaan. Jännittyneiden mediasuhteiden huippu koettiin, kun hän ryhtyi painostamaan Yleä niin sanotussa sitaattikiistassa 1985. Rauha mediasuhteisiin laskeutui vasta, kun Koivisto sai valtioneuvoston tiedotuspäällikön Tom Westergårdin media-avustajakseen.

Kohut korostuivat, mutta media sai presidentti Koivistolta välillä jymyjuttuja ja muuta kiinnostavaa aineistoa. Hän myös jatkoi taustatilaisuuksiaan, joissa hän ei vain antanut, vaan myös sai tietoa toimitusten ajatuksista.

 

Kolmas vaihe Koiviston mediasuhteissa alkoi, kun hän jäi eläkkeelle. Hän oli jälleen helposti lähestyttävissä ja antoi kirjoillaan medialle jutunaiheita. Vasta kun ikä alkoi painaa, ovi sulkeutui pikkuhiljaa.

Haastattelin Koivistoa 2010 kirjaani Pääministerin puhuva pää. Kun lähdin pois, Tellervo Koivisto saattoi minut ovelle ja lausahti: ”Olipa se hyvä, että tämä haastattelu järjestyi vielä.”

Presidentti oli voinut huonosti. Eivät haastattelut kuitenkaan siihen loppuneet. Koivisto esiintyi vielä lukuisia kertoja eri välineissä.



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta