Mestari. Mauno Koivisto vastailee toimittajien kysymyksiin paluulennolla valtiovierailulta Itä-Saksasta vuonna 1987.

Aikansa mediataituri

JOURNALISTI
26.5.2017

Risto Uimonen, teksti
Martti Kainulainen/Lehtikuva, kuva

Presidenttikauden alku oli Mauno Koiviston mediasuhteissa vaikeaa aikaa, kirjoittaa Risto Uimonen.

Mauno Koivisto (1923–2017) oli aikoinaan primus inter pares, Suomen politiikan ykkönen median hyödyntäjänä. Mediataiturikin ajautui silti presidenttinä kahnauksiin toimittajien kanssa.

Koivisto ymmärsi ennen muita poliitikkoja imagon voiman. Hän rakensi television avulla itsestään mielikuvaa, joka vei hänet komeaan voittoon presidentinvaaleissa 1982 ja 1988. Koivisto ei juuri pukahtanut mediastrategioistaan, mutta paljasti lehtihaastattelussa 1981 tajuavansa pelin hengen ja persoonan kyvyn tehdä hyvä vaikutus, vaikka asiat olisivat hullusti.

”Se on show’ta, mutta minkäpäs teet. Pitää vain hyväksyä ja hyödyntää, mitä ei pysty muuksi muuttamaan.”

Koivisto ei ollut puoluejohtaja

eikä aktiivipoliitikko. Hän tarvitsi mediaa pysyäkseen otsikoissa ja ihmisten mielissä nokkelana, tietävänä ja omaperäisenä persoonana. Ylen haastattelussa Katajanokalla 1981 kaukopartiomies iski yllättäen Urho Kekkosta vastaan. Siinä valkeni monille seuraavan presidentin nimi.

Rusettia käyttänyt ja ”turkua” puhunut Koivisto tunkeutui otsakiehkuroineen kansan tietoisuuteen 1960-luvulla valtiovarainministerinä ja pääministerinä. Varsinaisen Koivisto-ilmiön synnyttivät hänen rennot televisioesiintymisensä.

Kuuluisin on Jatkoaika, jossa Koivisto hauskuutti 1968 Lenita Airistoa ja katsojia laskemalla leikkiä charmistaan naisten keskuudessa.

Koivistolta oli helppo saada haastatteluja ja kuvia, koska hän tarvitsi julkisuutta presidenttitiellään, josta hän vaikeni kuin muuri. Hän vaali niin valtioneuvoston jäsenenä kuin Suomen Pankin pääjohtajana suhteita mediaan.

Koiviston pääministerinä aloittamat illanistujaiset Kesärannassa olivat hauskoja tilaisuuksia, kun isäntä viihdytti vieraita kahvi- ja konjakkivaiheessa jutuillaan. Koiviston ”kalvosulkeiset” Suomen Pankissa herättivät taas ihastusta taloustoimittajissa.

 

Kun Koivistosta tuli presidentti, toimittajat pettyivät. Hän ei tuonutkaan uutta aikaa valtionpään mediasuhteisiin, vaan vetäytyi presidentillisen suojamuurin taakse ja ryhtyi äksyilemään toimittajille. Hän oli nyt presidentti, joka halusi estää Kekkosen ajan kahleista vapautunutta mediaa tärvelemästä ulkopolitiikkaansa.

Koivisto nimitti toimittajia sopuleiksi ja kielsi tulkitsemasta lausuntojaan. Jännittyneiden mediasuhteiden huippu koettiin, kun hän ryhtyi painostamaan Yleä niin sanotussa sitaattikiistassa 1985. Rauha mediasuhteisiin laskeutui vasta, kun Koivisto sai valtioneuvoston tiedotuspäällikön Tom Westergårdin media-avustajakseen.

Kohut korostuivat, mutta media sai presidentti Koivistolta välillä jymyjuttuja ja muuta kiinnostavaa aineistoa. Hän myös jatkoi taustatilaisuuksiaan, joissa hän ei vain antanut, vaan myös sai tietoa toimitusten ajatuksista.

 

Kolmas vaihe Koiviston mediasuhteissa alkoi, kun hän jäi eläkkeelle. Hän oli jälleen helposti lähestyttävissä ja antoi kirjoillaan medialle jutunaiheita. Vasta kun ikä alkoi painaa, ovi sulkeutui pikkuhiljaa.

Haastattelin Koivistoa 2010 kirjaani Pääministerin puhuva pää. Kun lähdin pois, Tellervo Koivisto saattoi minut ovelle ja lausahti: ”Olipa se hyvä, että tämä haastattelu järjestyi vielä.”

Presidentti oli voinut huonosti. Eivät haastattelut kuitenkaan siihen loppuneet. Koivisto esiintyi vielä lukuisia kertoja eri välineissä.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta