Ylen optimistinen

Atte Jääskeläinen sanoo, ettei tehnyt Sipilä-skandaalissa juuri mitään väärin. Hän toivoo, että Yleä koskevat lainmuutokset tehtäisiin vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä.

Riippumaton toimittaja. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen sanoo olevansa Ylessä riippumattomampi kuin aikanaan Helsingin Sanomissa.

JOURNALISTI
5.5.2017

Ari Lahdenmäki, teksti
Juuso Westerlund, kuva

Mitä Atte Jääskeläiselle on tapahtunut? Aiemmissa työpaikoissaan Helsingin Sanomissa ja Suomen Tietotoimistossa hän oli kaikkien arvostama esimies. Hän oli jopa hyvän kirjoittajan maineessa – mitä monista päällikkötoimittajista ei voi sanoa.

Ne, jotka muistavat tuon Atte Jääskeläisen, ovat kummastelleet, mikä olisi voinut saada Ylen vastaavan päätoimittajan sätkimään pääministerin naruissa.

Kun kuuntelee Jääskeläistä, asiat vaikuttavat tosin menneen aika hyvin.

Toki Jääskeläinen on muuttunut siitä, kun hän 29-vuotiaana aloitti HS:n taloustoimituksen esimiehenä.

 

Aloittaessaan Ylessä Jääskeläinen joutui pohtimaan riippumattomuuttaan uudella tavalla. HS oli hänen aikanaan niin vauras, että se oli aidosti riippumaton.

”Vaikka Hesarissa koin olevani valtavan riippumaton...”, Jääskeläinen sanoo – ja antaa odottaa jatkoa hetken:

”Niin ihmettelin, miten Ylessä koin olevani vielä voimakkaammin riippumaton.”

Tällainen odottamaton, yltiöoptimistinenkin argumentointi on hänelle tavallista. Jääskeläinen perustelee tunnettaan sillä, että kun Yleä valvoo parlamentti eikä hallitus, jokin puolue puuttuisi asiaan, jos jokin toinen puolue yrittäisi asiattomasti vaikuttaa Yleen.

Jonkinlainen epäluottamus tulevan suhteen Jääskeläistä kuitenkin kalvaa

”Yle-veron käyttöönotto toi retoriikkaan sen, että vedotaan verorahoitukseen, kun Yleltä vaaditaan jotain. Uskoisin, että se oli yksityisen median suunnitelma”, Jääskeläinen sanoo.

Lupamaksua hän ei haikaile, mutta uudessa järjestelmässä olisi viilattavaa.

”Voisi harkita, pitäisikö perustuslakiin kirjata, että Yleä koskevat lainmuutokset tulisi tehdä vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä.”

 

Vuonna 2007 uutisten vastaavana päätoimittajana aloittanut varatuomari oli saanut viettää suureen yleisöön nähden melko rauhallisia johtajanpäiviä, kunnes viime vuonna 25. marraskuuta julkaistu nettijuttu laukaisi kuukausien kalabaliikin.

Jääskeläinen stilisoi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sidonnaisuuksia koskenutta juttua julkaisun jälkeen ja vähensi aiheen käsittelyä lähetyksissä.

JSN katsoi, että Yle oli luovuttanut journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Jääskeläinen ei koe alistuneensa painostukseen.

Jutut on kuitenkin tapana editoida etukäteen. Tässä tapahtui Jääskeläisenkin mielestä virhe.

”Asiaa olisi pitänyt käydä kanssani läpi ennen julkaisua. Tilannetta olisi auttanut, jos olisi ollut aikaa koota tekijät yhteen, käydä juttu läpi ja perustella editointi.”

 

Jääskeläinen puhuu hyväntuulisen itsevarmasti, lahjakkaan juristin tarkkuudella. Hän teki sen, mitä pitikin.

Kenties hän hieman vitsailee sanoessaan, että juristin koulutuksesta saattoi olla hänelle haittaa: hän huomasi pian, ettei pääministeri ollut jäävi tai suosinut sukulaisiaan, kuten eduskunnan oikeusasiamies sittemmin totesi.

Jääskeläinen valaisee ajatteluaan retorisella kysymyksellä:

”Jos valtakunnallinen päättäjä ottaa yhteyttä, onko meillä velvoite jatkaa hänen perusteetonta leimaamistaan myös tilanteessa, jossa tiedämme sen aiheettomaksi? Onko sitä jatkettava, jotta ei synny vaikutelmaa, että alistumme poliittiseen painostukseen?”

Toukokuussa Jääskeläisen logiikasta antaa arvionsa Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Silloin valmistuu tämän selvitys siitä, miten Ylessä noudatetaan julkisuuslakia sekä Journalistin ohjeita ja talon omia eettisiä periaatteita.

Ylen ajankohtaistoimituksen sisäiset ongelmat olivat kylläkin alkaneet jo ennen Sipilä-skandaalia. Kun toimitus 2011 tuli Jääskeläisen alaisuuteen, omiin oloihinsa tottuneen tiimin toimet joutuivat suurennuslasin alle. Hänen pikkutarkka ja vaativa tyylinsä riittivät aiheuttamaan yhteentörmäyksen.

Työtahti oli ajankohtaistoimituksessakin kiristynyt, väki vähentynyt ja lähetysaika lisääntynyt. Toimituksessa on koettu, että journalismi on huonontunut, koska juttujen asemesta tehdään halvempia studiohaastatteluja.

”Olen vastannut kritiikkiin, että otan kaiken rahan, jonka saan, mutta enempää ei ole.”

 

Toinen Ylen murheenkryyni ovat netissä julkaistavat jutut. On esitelty uskomushoitoja sekä kirjoitettu pitkiä ja sekavia reportaaseja.

Tekstimuotoiset verkkouutiset ovat Jääskeläisen luomus. Hänen mukaansa heti ei voinut onnistua.

”Minun oli pakko kestää se vaihe, että tuotettiin kamaa, jota päätoimittaja ei oikeastaan kehdannut lukea”, hän sanoo.

Nyttemmin editointiin ja koulutukseen on panostettu, mutta pelkkä ”editoimalla kuntoon -malli” ei hänen mukaansa toimi, sillä nettijuttuja syntyy valtava määrä.

Jääskeläinen uskoo, että – jollain tavalla – läpinäkyvyys luo laatua.

”Kun oma nimi julkaistaan jutun yhteydessä, niin pikkuhiljaa laatu seuraa perässä. Tilanne on parantunut. Älyttömyyksiä ei enää tehdä”, Jääskeläinen sanoo.

Parin vuoden kuluttua tilanne näyttää hänen mukaansa toiselta.

”Silloin päästään laadukkaan kirjoittamisen tasoon.”


Miltä näytti Katera Steel -juttu ennen ja jälkeen Jääskeläisen muokkausten? Journalisti julkaisee muokatun ja muokkaamattoman version. Avaa alla oleva tiedosto.

Atte Jääskeläinen, 51

Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja vuodesta 2011.

Siirtyi Ylen johtotehtäviin vuonna 2007 STT:n päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävistä.

Toimi Helsingin Sanomien politiikan toimituksen (2001–2004) ja taloustoimituksen (1995–2001) esimiehenä.

Notaarina Helsingin raastuvan- ja käräjäoikeudessa 1993–1994.

Koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari.

Atte Jääskeläinen, 51

Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja vuodesta 2011.

Siirtyi Ylen johtotehtäviin vuonna 2007 STT:n päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävistä.

Toimi Helsingin Sanomien politiikan toimituksen (2001–2004) ja taloustoimituksen (1995–2001) esimiehenä.

Notaarina Helsingin raastuvan- ja käräjäoikeudessa 1993–1994.

Koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta