Viisukoukussa viisivuotiaasta asti

Euroviisut ovat saaneet toimittaja Anna Muurisen itkemään onnesta, ajamaan itsensä kaljuksi ja metsästämään vanhoja radioselostuksia.

Suuri juhla. Tämän vuoden Euroviisujen finaali on Kiovassa 13. toukokuuta. Viisufani Anna Muurinen viettää silloin syntymäpäiväänsä ja järjestää kotonaan kisakatsomon ystävilleen.

JOURNALISTI
5.5.2017

Janne Salomaa, teksti
Jussi Partanen, kuva

Viisivuotiaana Anna Muurinen näki televisiosta jotakin lumoavaa: Euroviisut.

”Vuorotellen laulettiin ruotsiksi, italiaksi, suomeksi ja saksaksi. Koko ajan ruutuun tuli jotakin erilaista. Sinä vuonna (1980) Marokkokin oli mukana.”

Myös kaverit olivat innoissaan Euroviisuista. Päiväkodin pihalla käytiin läpi kilpailun kulkua ja laulettiin viisuja yhdessä.

Kahdeksanvuotiaana Muurinen purskahti itkuun, kun Ami Aspelund lauloi Fantasiaa.

”Niin mahtavalta tuntui, että koko Eurooppa sai kuulla kolmen minuutin ajan suomen kieltä! Edelleen minua kiehtoo ajatus kolmen minuutin mahdollisuudesta tehdä vaikutus tai esitellä muille kansoille omaa osaamistaan.”

Toimittajan innostus Euroviisuja kohtaan ei ole sammunut missään vaiheessa. Hänellä on satoja videonauhoja vanhoista kilpailuista ja eri maiden karsintalähetyksistä sekä metrikaupalla viisuäänitteitä ja -kirjallisuutta.

Muurinen on kerännyt tapahtumasta myös vanhoja radioselostuksia.

”Ei ole sen parempaa viihdettä kuin kuunnella vaikka puutöitä tehdessä, miten Erkki Toivanen eläytyy sivistyneesti iskelmämusiikkiin! Kielenkäyttö ja ilmaisun rikkaus herättävät tunnelman henkiin.”

 

Viisut ovat Muuriselle myös osa työtä. Hän on tehnyt aiheesta satoja lehtijuttuja, kymmeniä radio-ohjelmia ja kirjan. Suomalais-ugrilaisen kansatieteen gradun hän kirjoitti tietenkin suomalaisista viisufaneista.

Gradussa ilmeni, että fanit ovat usein herkkiä hurmaantumaan maailman kauneudesta, hiljaisen intohimoisia oman harrastuksensa suhteen ja rakastavat mahtipontisia spektaakkeleita.

”Idealistinen usko parempaan huomiseen on faneille elämän kantava voima. Euroviisujen yhteisöllisyyden myötä he haluavat olla kokemassa jotakin arkea suurempaa. Aika lailla samanlaisia tuntemuksia Euroviisut antavat minullekin.”

Kisapaikalla Muurinen on ollut 12 kertaa.

”Toimittajana reissut ovat työläitä mutta antoisia, turistina antoisia mutta uuvuttavia.”

Ikimuistoisin on ollut Ateenan tapahtuma vuonna 2006, jolloin Lordi voitti.

”Olin luvannut 1990-luvulla, jolloin Suomi ei ikinä menestynyt, että jos Suomi joskus voittaa, ajan itseni kaljuksi. Olihan se pakko toteuttaa.”

Vaikka Lordi-hurmoksen kokeminen oli Muurisesta mahtavaa, tärkeintä hänelle viisuissa on musiikki.

”Toimitukset suhtautuvat Suomessa Euroviisuihin liikaa tulosurheiluna. Pahimmillaan Euroviisuista ei kirjoiteta lainkaan, jos Suomi ei menesty. Se on hölmöä: aivan sama määrä aikaa, vaivaa ja lahjakkuutta esitykseen on käytetty, pääsi Suomi finaaliin tai ei.”

Anna Muurinen

42-vuotias vapaa toimittaja.

Työskennellyt muun muassa Katsossa, TV-maailmassa, Suosikissa, Koululaisessa, Lemmikissä, Seurassa ja Vivassa.

Suomentanut 11 keittokirjaa ja kirjoittanut teoksen Euroviisut – kisastudion käsikirja (2007).

Suomalais-ugrilaisen kansatieteen maisteri. Luontokartoittajan opinnot puolivälissä.

Harrastaa entisöintiä, kansanmusiikin soittamista sekä Viron ja Karjalan kulttuureja.

Asuu Helsingissä ja Porissa.

Ollut kahdesti valitsemassa Suomen edustussävelmää Euroviisuihin.

Anna Muurinen

42-vuotias vapaa toimittaja.

Työskennellyt muun muassa Katsossa, TV-maailmassa, Suosikissa, Koululaisessa, Lemmikissä, Seurassa ja Vivassa.

Suomentanut 11 keittokirjaa ja kirjoittanut teoksen Euroviisut – kisastudion käsikirja (2007).

Suomalais-ugrilaisen kansatieteen maisteri. Luontokartoittajan opinnot puolivälissä.

Harrastaa entisöintiä, kansanmusiikin soittamista sekä Viron ja Karjalan kulttuureja.

Asuu Helsingissä ja Porissa.

Ollut kahdesti valitsemassa Suomen edustussävelmää Euroviisuihin.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta