Vastine vai mielipidekirjoitus?

Journalistin ohjeet 21 ja 22

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

Katso myös: Sananvapauslaki §8 ja §9.

JOURNALISTI
5.5.2017

Janne Salomaa, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Vastine on poikkeus päätoimittajan oikeuteen päättää julkaisun sisällöstä.

Tässä lehdessä julkaistaan oikaisu koskien edellisessä Journalistissa julkaistua Väärin tutkittu -juttua. Oikaisussa kerrotaan, että Helsingin Sanomat julkaisi lääkärijuttusarjaansa koskevia mielipidekirjoituksia – ei vastineita.

Arkipuheessa vastine ymmärretään usein puheenvuoroksi, joka kommentoi aiemmin julkaistua juttua. Se on kuitenkin myös juridinen termi.

Sananvapauslain mukaan ”yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa”.

Vastine on siis oikaisun tapaan poikkeus päätoimittajan oikeuteen päättää julkaisun sisällöstä.

Lain mukaan vastaavan toimittajan on julkaistava vastine ”ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastinevaatimuksen perusteena oleva viesti”.

Myös Journalistin ohjeissa puhuttiin aiemmin vastineista. Vuonna 2005 termiksi vaihdettiin ”oma kannanotto”. Se pitää julkaista, jos erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta tahoa ei ole kuultu jutussa samanaikaisesti eikä jälkikäteen.

”Laissa ja Journalistin ohjeissa kyse on pitkälti samasta asiasta. Tärkein ero on, että Journalistin ohjeet antavat oikeuden omaan kannanottoon myös organisaatioille. Lainmukainen vastineoikeus on vain yksittäisillä ihmisillä”, sanoo Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström.

 

Tiedostusvälineet noudattavat hyvin oikeutta omaan kannanottoon. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ei muista, että vastineoikeudesta olisi nostettu yhtään kannetta. JSN:a asia työllistää harvoin.

”Yleensä lehdet julkaisevat omat kannanotot asiallisesti. Enemmän ongelmia on samanaikaisessa kuulemisessa. Julkisuus voi olla niin kielteistä, ettei pelkkä kannanoton julkaisu jälkikäteen riitä, vaan kohdetta olisi pitänyt kuulla samanaikaisesti”, Grundström sanoo.

Journalistin ohjeiden mukaan jälkikäteinen kuuleminen voidaan hoitaa myös haastattelemalla kritiikin kohdetta jatkojutussa. Tämä on usein paras vaihtoehto.

Joskus vastineoikeus voi syntyä, vaikka kohdetta olisi kuultu.

”Jos lopullinen juttu on hyvin erilainen kuin henkilö on haastattelussa tiennyt, voi olla perusteltua julkaista vastine. Vastineen on tuotava kuitenkin olennaisesti uutta tietoa”, Korpisaari sanoo.

Grundström korostaa, että julkisuuden pitää olla erittäin kielteistä, jotta oikeus omaan kannanottoon syntyyn. Kritiikin pitää kohdistua suoraan johonkin henkilöön tai organisaatioon.

”JSN:lle tulee säännöllisesti kanteluita julkaisemattomista mielipidekirjoituksista, joissa kantelija on kokenut aiheen hyvin läheiseksi. Nämä kantelut yleensä karsitaan, eivätkä ne edes päädy neuvostoon”, Grundström sanoo.

 

Journalistin ohjeet tai laki eivät ota kantaa, kuinka pitkä oma kannanotto saa olla.

”Ei ole kuitenkaan perusteltua, että lyhyeen uutiseen saisi vastata parin sivun kannanotolla”, Grundström sanoo.

Vastineita julkaistaan sekä mielipidesivuilla että toimituksellisen aineiston seassa. Tähänkään ei ole virallisesta ohjetta. Korpisaaren mielestä vastineet olisi hyvä erottaa tavallista mielipidekirjoituksista esimerkiksi otsikossa. Joskus näin tehdäänkin.

”Tällöin lukijoille käy selväksi, että kirjoitus julkaistaan vastineoikeuden perusteella.”

Journalistin ohjeet 21 ja 22

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

Katso myös: Sananvapauslaki §8 ja §9.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta