Vastine vai mielipidekirjoitus?

Journalistin ohjeet 21 ja 22

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

Katso myös: Sananvapauslaki §8 ja §9.

JOURNALISTI
5.5.2017

Janne Salomaa, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Vastine on poikkeus päätoimittajan oikeuteen päättää julkaisun sisällöstä.

Tässä lehdessä julkaistaan oikaisu koskien edellisessä Journalistissa julkaistua Väärin tutkittu -juttua. Oikaisussa kerrotaan, että Helsingin Sanomat julkaisi lääkärijuttusarjaansa koskevia mielipidekirjoituksia – ei vastineita.

Arkipuheessa vastine ymmärretään usein puheenvuoroksi, joka kommentoi aiemmin julkaistua juttua. Se on kuitenkin myös juridinen termi.

Sananvapauslain mukaan ”yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa”.

Vastine on siis oikaisun tapaan poikkeus päätoimittajan oikeuteen päättää julkaisun sisällöstä.

Lain mukaan vastaavan toimittajan on julkaistava vastine ”ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastinevaatimuksen perusteena oleva viesti”.

Myös Journalistin ohjeissa puhuttiin aiemmin vastineista. Vuonna 2005 termiksi vaihdettiin ”oma kannanotto”. Se pitää julkaista, jos erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta tahoa ei ole kuultu jutussa samanaikaisesti eikä jälkikäteen.

”Laissa ja Journalistin ohjeissa kyse on pitkälti samasta asiasta. Tärkein ero on, että Journalistin ohjeet antavat oikeuden omaan kannanottoon myös organisaatioille. Lainmukainen vastineoikeus on vain yksittäisillä ihmisillä”, sanoo Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström.

 

Tiedostusvälineet noudattavat hyvin oikeutta omaan kannanottoon. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ei muista, että vastineoikeudesta olisi nostettu yhtään kannetta. JSN:a asia työllistää harvoin.

”Yleensä lehdet julkaisevat omat kannanotot asiallisesti. Enemmän ongelmia on samanaikaisessa kuulemisessa. Julkisuus voi olla niin kielteistä, ettei pelkkä kannanoton julkaisu jälkikäteen riitä, vaan kohdetta olisi pitänyt kuulla samanaikaisesti”, Grundström sanoo.

Journalistin ohjeiden mukaan jälkikäteinen kuuleminen voidaan hoitaa myös haastattelemalla kritiikin kohdetta jatkojutussa. Tämä on usein paras vaihtoehto.

Joskus vastineoikeus voi syntyä, vaikka kohdetta olisi kuultu.

”Jos lopullinen juttu on hyvin erilainen kuin henkilö on haastattelussa tiennyt, voi olla perusteltua julkaista vastine. Vastineen on tuotava kuitenkin olennaisesti uutta tietoa”, Korpisaari sanoo.

Grundström korostaa, että julkisuuden pitää olla erittäin kielteistä, jotta oikeus omaan kannanottoon syntyyn. Kritiikin pitää kohdistua suoraan johonkin henkilöön tai organisaatioon.

”JSN:lle tulee säännöllisesti kanteluita julkaisemattomista mielipidekirjoituksista, joissa kantelija on kokenut aiheen hyvin läheiseksi. Nämä kantelut yleensä karsitaan, eivätkä ne edes päädy neuvostoon”, Grundström sanoo.

 

Journalistin ohjeet tai laki eivät ota kantaa, kuinka pitkä oma kannanotto saa olla.

”Ei ole kuitenkaan perusteltua, että lyhyeen uutiseen saisi vastata parin sivun kannanotolla”, Grundström sanoo.

Vastineita julkaistaan sekä mielipidesivuilla että toimituksellisen aineiston seassa. Tähänkään ei ole virallisesta ohjetta. Korpisaaren mielestä vastineet olisi hyvä erottaa tavallista mielipidekirjoituksista esimerkiksi otsikossa. Joskus näin tehdäänkin.

”Tällöin lukijoille käy selväksi, että kirjoitus julkaistaan vastineoikeuden perusteella.”

Journalistin ohjeet 21 ja 22

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

Katso myös: Sananvapauslaki §8 ja §9.



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta