Valemediasta tuli leimakirves

Journalismin täytyy auttaa ymmärtämään, miten faktat tuotetaan ja miten ne muuttuvat poliittisiksi toimenpiteiksi, kirjoittavat Pontus Purokuru ja Antti Ronkainen.
JOURNALISTI
5.5.2017

Pontus Purokuru ja Antti Ronkainen, teksti

pontus.purokuru@gmail.com
antti.ronkainen@helsinki.fi

Pontus Purokuru on toimittaja, tietokirjailija ja Kansan Uutisten bloggaaja.

Antti Ronkainen työskentelee Helsingin yliopistossa poliittisen talouden tutkijana.

Kun Suomi 3. huhtikuuta palautti turvapaikanhakijoita väkisin Afganistanin Kabuliin, mielenosoittajat viestivät, että palautettavien mukana on raskaana oleva nainen ja alaikäisiä lapsia.

Poliisi kumosi tiedot, mutta jätti aluksi kertomatta, että nainen ja lapset otettiin kyllä säilöön palautusta varten. Viime hetkellä poliisi kuitenkin vapautti perheen, koska käännytyspäätös ei ollut lainvoimainen.

Poliisi tiedotti myös, että mielenosoittajat olisivat ”tunkeutuneet” sisäministeriöön. Lisäksi poliisi kiisti mielenosoittajien tiedot siitä, että palautettavia olisi estetty tapaamasta asiamiehiään.

Molemmat poliisin väitteistä osoitettiin kyseenalaisiksi. Sisäministeriö itse kumosi puheet tunkeutumisesta, ja afgaaniperheen tytär vahvisti avustajalleen Marjaana Toiviaiselle Kabulista WhatsApp-keskustelussa, että poliisi oli estänyt heidän tapaamisensa.

Mediassa tapahtumista meni läpi poliisin versio. Esimerkiksi Helsingin Sanomat (5. huhtikuuta) keskittyi analyysissaan mielenosoittajien ”tunnekuohuun” ja heitä tukeneiden henkilöiden virheisiin.

 

Mitä tekemistä pakkopalautuskeskustelulla on valemedian ja totuudenjälkeisyyden kanssa?

Valheiden paljastaminen on journalismin ytimessä. ”Valemediasta” ja ”totuudenjälkeisyydestä” on kuitenkin tullut vähitellen leimakirveitä, joita sekä poliitikot että toimittajat käyttävät epämiellyttäväksi koettua kritiikkiä vastaan.

Aluksi valemedioiksi kutsuttiin MV-leh- den kaltaisia sivustoja. Termi kuvaa niitä hyvin, koska ne tyypillisesti keksivät, varastavat ja vääristelevät julkaisemiaan ”uutisia”.

Myöhemmin valemedioiksi on alettu kutsua myös esimerkiksi ääri-islamistisia ja Venäjä-myönteisiä medioita.

Yhdysvalloissa huoli vaalihakkeroinnista sekä Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kytköksistä on johtanut siihen, että Russia Today -kanava on nimetty valemediaksi. RT on Venäjän hallinnon rahoittama media, joka lähettää myös suoraa propagandaa. Jos kuitenkin leimaamme sen yksiselitteisesti valemediaksi, meidän täytyy harkita uudestaan suhtautuminen myös muihin medioihin, jotka välittävät valtiojohdon ja viranomaisten näkemyksiä kritiikittömästi.

 

Toimittajat käyttävät valemedian ja totuudenjälkeisyyden käsitteitä epämääräisesti. Hankalaksi koetut poliittiset näkemykset saatetaan yhdistää valemediaan, kuten The Washington Post teki marraskuussa näyttävässä valemedia-artikkelissaan. Juttu perustui osittain PropOrNot-ryhmän tekemään valemedialistaan. Se sisältää muun muassa Wikileaksin, mustien aktivistien verkkomedian sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia sivustoja.

Kun toimittajat Jussi Eronen ja Salla Vuorikoski arvostelivat pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sekaantumista Ylen päätöksentekoon ja Suomen Kuvalehti toi asian julkisuuteen, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kertoi olevansa ”postfaktuaalisen mediakohun kohteena” (Yle Uutiset 8. maaliskuuta).

Muina esimerkkeinä totuuden jälkeisyydestä Jääskeläinen pitää Trumpin vaalivoittoa ja Brexitiä. Päätoimittaja rinnasti Yle-kritiikin kupliin, hölynpölyyn, vihapuheeseen ja manipulaatioon.

Tällainen leimojen heittely ei ole kovin kaukana Trumpista, joka on kutsunut kiusallisia kysymyksiä esittävää CNN-kanavaa “Clinton News Networkiksi” ja kuitannut hänen politiikkansa arvostelevat lehdet valemedioiksi. Myös kriittinen journalismi on vaarassa leimautua totuudenjälkeisyydeksi.

 

Keskustelu valemedioista voi estää meitä näkemästä, kuinka voimakkaasti media vaikuttaa poliittisen keskustelun kysymyksenasetteluun.

Esimerkki: Suomen talouspolitiikkaa ohjaa kaksi käsitettä ja niihin liitettyä lukua. Ensimmäinen on ”kestävyysvaje” ja toinen on ”Suomen kilpailukyvyn rapautuminen”. Luvut ovat esimerkkejä vaikuttamisesta, jossa medialla on ollut keskeinen rooli.

Kestävyysvaje on epämääräinen käsite, josta on erisuuruisia laskelmia. Silti media nosti vuoden 2015 eduskuntavaalien alla vaalitenttien pohjaksi valtiovarainministeriön virkamiesraportin, jossa kestävyysvajeen suuruudeksi arvioitiin 10 miljardia euroa.

Nostamalla ministeriön arvion totuudellisimmaksi laskelmaksi Suomen taloudesta toimittajat antoivat virkamiesten määritellä talouspolitiikan kehykset.

Toinen esimerkki koskee Suomen kilpailukykyä. Neuvotteluja yhteiskunta- ja kilpailukykysopimuksesta on käyty oletuksella, että Suomen kilpailukyky on heikentynyt 10–15 prosenttia suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin.

Arvio perustuu Suomen Pankin laskelmiin Suomen yksikkötyökustannusten kehityksestä. Yksikkötyökustannukset on palkkojen ja tuottavuuden kehityksen suhdetta kuvaava indeksi, jossa aikarajaus mahdollistaa tarkoitushakuisen luennan.

Indeksilukujen perusteella ei kuitenkaan voida tehdä kilpailukyvystä minkäänlaisia tasovertailua, vaan ainoastaan päätelmiä kilpailukyvyn muutoksen voimakkuudesta. Vientiteollisuuden kustannuskilpailukyvyn tasoa vertailtaessa Suomi on kilpailukykyisempi kuin Saksa.

Työmarkkinajärjestöt, poliitikot ja virkamiehet keskustelevat siis kilpailukyvystä oletuksella, jonka mukaan kustannuskilpailukyvyn suhteelliset muutokset ovat kilpailukyvyn kannalta merkittävämpiä kuin niiden tosiasiallinen taso. Toimittajat eivät juuri ole kyseenalaistaneet tätä oletusta.

 

Median huoli totuudenjälkeisyydestä on yksipuolista. Yhteiskunnan hallinnointi muuttuu koko ajan teknisemmäksi ja byrokraattisemmaksi. Tieteellisyydellä ja laillisuudella on siinä keskeinen rooli.

Kehitys tiivistyy Suomen Pankin johtajan Erkki Liikasen lausahduksessa. Hänen mukaansa politiikan piiriin eivät kuulu ”talouden faktat”. Vaaleissa ratkaistaan vain se, mihin tärkeysjärjestykseen asiat laitetaan (Yle Uutiset 17. helmikuuta 2014).

Siksi pelkkä faktantarkistus ei riitä. Journalismin täytyy auttaa ymmärtämään myös, miten faktat tuotetaan ja miten ne muuttuvat poliittisiksi toimenpiteiksi.



9 2018
Arkisto
Maisemakonttori. Pilvikki Kause työskentelee yhteisöllisessä työhuoneessa Porton keskustassa. Monet työkavereista ovat eri alojen ”läppärikulkureita”. Naapuritavernassa lounasta saa alle neljällä eurolla. ”Maisemat työhuoneen ikkunasta herättävät aina kateutta”, Kause kertoo.

Hankala alku löytöretkeilijöiden maassa

Muutto uuteen maahan oli vaikeampi kuin kokenut freelancetoimittaja Pilvikki Kause osasi odottaa. Arjen yksinhuoltajana, sairastellessa ja keikkojen harvetessa hän alkoi epäillä, osaako enää kirjoittaakaan.

Spotlights reporter Annvi Gardbergs program om silvervatten nominerades till Snöspaden 2017 bland annat för att hon lyckades lyfta upp och väcka en bred samhällsdebatt om ett tidigare relativt okänt problem.

Hårt efterspel i silvervattnets spår

Yle Spotlights Annvi Gardberg hade räknat med att hennes avslöjande om folk som dricker silvervatten kunde ge höga svallvågor. Men hon hade inte räknat med hur hårt hennes intervjuobjekt skulle drabbas.

Viranomainen vastaa, jos tietopyyntö miellyttää

Toimittajat kertovat viranomaisten vastaavan asiakirjapyyntöihin hyvin, mutta vaikeissa aiheissa ensimmäinen vastaus on usein ”ei”. Jos tiedot jäävät saamatta, harva tekee muuta kuin urputtaa kollegalle.

Tasa-arvobotti on saanut pohtimaan haastateltavien valintoja, Koillissanomien toimituspäällikkö Jenny Halvari kertoo. Vasemmalla kesätoimittaja Vappu Jaakkola.

Journalismi jää kauas tasa-arvosta

Tasa-arvokeskustelu ei ole lisännyt naisten määrää uutisissa. Heinäkuussa parhaiten pärjäsi Koillissanomat. Helsingin Sanomien 50–50-tavoite on kaukana.

Uudistusmielinen uutisjournalisti

Helsingin Sanomista Iltalehden vastaavaksi päätoimittajaksi siirtyvä Erja Yläjärvi uskoo sääuutisiin ja lifestyle-sisältöihin.

Tuntematon koodari

Moni ei edes tiedä, että suomalaiset mediat käyttävät itsekin algoritmeja ja tekevät niiden avulla journalistisia ratkaisuja. Usein ratkaisuja tekee tuntematon koodari, kirjoittaa Elina Grundström.

Kirstu kilisemään kaukomailla

Freelanceriksi ulkomaille, mutta miten? Kokeneet toimittajat kertovat viisi vinkkiä.

Eläkkeellä oleva Heikki Kotilainen toi keräämänsä kuvalakanat näytille Journalistiliiton tiloihin Hakaniemeen. Toistuvia kuvituskuvia hän on kerännyt parin vuoden ajan. Kotilainen ei halua esiintyä ”besserwisserinä”, vain ihmettelevänä ja vähän huvittuneena seuraajana. ”Ei uutiskuva-addiktio mihinkään katoa.”

Joka päivä sama kuva poliisimerkistä

Vanhaa kuvatoimittajaa ja kuvaajaa ihmetyttää sisällöttömien kuvien viljely verkkojutuissa.

Kun tutkijanura ei tuntunutkaan omalta, Laura Koponen ryhtyi hyödyntämään tietojaan tiedetoimittajana. Tähtitieteessä eniten uutta raportoitavaa kertyy astrobiologian ja eksoplaneettojen tutkimuksesta. ”Ehkä maapallon hankaluudet ajavat ajattelemaan elämän edellytyksiä muualla avaruudessa.” Kuva otettiin Helsingin observatoriossa, jossa on myös Koposen työnantajan Ursan tiloja.

Arjen ympyröitä ylemmäs

Tähdet ja avaruus -lehden toimitussihteeri Laura Koponen saa työssään pyöritellä kokonaisen universumin asioita. ”Vaikeinta on tieteen eturintamaan liittyvä epävarmuus, ja joudun usein kirjoittamaan ’mahdollisesti, kenties, saattaa olla’.”

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström odottaa innolla muun muassa tes-neuvotteluja, joista hänellä on aiempaakin kokemusta. ”Niissä täytyy ottaa isoja kokonaisuuksia haltuun, huomioida eri intressit ja löytää ratkaisuja nopeasti. Saan itsestäni eniten irti, kun työ on muuta kuin tasaista hallinnointia.”

Auttaminen on kivaa

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström selvittää ensitöikseen Ylen irtisanomisia.

Hyvä draivi viehättää Ylessä

Stefani Urmas on aloittanut Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan visuaalisuudesta vastaavana päällikkönä.

Ohjelmapäällikkö Nina Jokiaho nosti Radio Novan Suomen viime vuoden kuunnelluimmaksi kaupalliseksi radiokanavaksi.

Kuuntelijan kuuntelija

Radio Novan ohjelmapäällikkö Niina Jokiaho hilasi kanavan takaisin huipulle.

Kesä koko vuoden

Miten säilyttää lomaltapaluun olotila marraskuuhun? Nämä vinkit kirjautuvat vuodesta toiseen Nina Erhon ”kaikkien aikojen työhyvinvointisyksy” -listoille.

Stuntreportrar och föregångare

Det finns stuntreportage där det känns som om redaktörens eller redaktionens upplevelse spelar en större roll än publikens, skriver Lina Laurent.

Oikein ajoitetut sanat

Manu Marttinen ja joukko muita Taloussanomien määräaikaisia oli puimassa yt-neuvottelujen tilannetta, kun huoneeseen paukkasi vakitoimittaja kyselemään luottamusmieheltä omaa työasiaansa.

Karjalaisen tuottaja Laura Määttänen sai jo lapsena tuntuman ampumiseen, kun poliisi-isä vei hänet ampumaradalle.

Katse tähtäimeen ja mieli tyhjäksi

Laura Määttänen hakee mielen ja sormen harmoniaa urheiluammunnasta. Silloin ajatukset eivät ole otsikoinnissa.

Husiksen kulisseista

Staffan Bruunin kirja Mies joka rakasti uutisia on ”toimittajamuistelmat”, jonka loppu on omistettu Hbl:n poikkeuksellisen jyrkälle alamäelle.”Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät”, kirjoittaa Nina Erho.

Somekansa sokissa

Sanakirja ei vielä tunne somekansaa, mutta sen suosio näyttää nousevan kohisten, kirjoittaa Vesa Heikkinen Kieli-kolumnissaan.

Ehdotus: SJL:n uudeksi nimeksi Mediantekijät

Tulevien vuosien taloutta ja toimintaa suunnitelleen työryhmän puheenjohtajan Lauri Lähteenmäen mukaan liiton satavuotisjuhla vuonna 2021 olisi hyvä ajankohta nimen vaihtamiselle.

Bernerin mediaryhmä jätti rahoituksen auki

”On riittämätöntä ja kestämätöntä, että esitetyille toimenpiteille ei ole varattu rahoitusta käytännöllisesti katsoen lainkaan”, SJL:n puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Bärlund vill locka fler journalister

Från augusti är Johan Bärlund ny rektor för Social- och kommunalhögskolan i Helsingfors. Han ser det som en stor utmaning att åter få upp intresset för journalistikstudier.

HSS Media rekryterar reportrar

Senast i oktober kommer HSS Media att ha två nyanställda reportrar, varav en kommer att bli placerad i Vasa och en i Jakobstad.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta