Kyttäystä vai yhteistyötä?

JOURNALISTI
5.5.2017

Anna-Sofia Nieminen, teksti

sohvi.nieminen@gmail.com

Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja.

Anna-Sofia Nieminen on sekä juttuja myyvä freelancer että ostava toimittaja. ”Kummassakin roolissa tuntuu aikamoiselta kynnykseltä ottaa kesken juttuprosessin yhteyttä toiseen osapuoleen, koska niin ei ole tapana tehdä”, hän kirjoittaa.

Ostava toimittaja ja freelancer eivät usein paljoa pidä yhteyttä sen jälkeen, kun ensimmäinen briiffaus on suoritettu. Seuraava sähköposti voi olla vasta se, jossa freelancer palauttaa jutun. Mutta olisiko muita, hedelmällisempiä tapoja toimia?

Freelancerin ammattitaitoa on tietysti kirjoittaa hyvä juttu annetuilla ohjeilla. Uskon kuitenkin, että monesti jonkinlainen välitsekkaus – lyhytkin ajatustenvaihto ja jopa pikainen editointi – tekisi jutuista parempia.

Olen tällä hetkellä kaksoisroolissa: freelancer, joka myy juttuja lehtiin, mutta myös Improbaturin päätoimittaja, joka ostaa juttuja. Kummassakin roolissa tuntuu aikamoiselta kynnykseltä ottaa kesken juttuprosessin yhteyttä toiseen osapuoleen, koska niin ei ole tapana tehdä. Ostavana toimittajana olisin kuumottava kyttääjä, freelancerina avuton riippakivi.

Kuitenkin jutun sisältö ja näkökulma tarkentuvat usein vasta juttuprosessin edetessä. Välillä olisi hyvä tarkistaa, että kaikilla on sama ajatus siitä, mihin suuntaan juttua kannattaa kuljettaa. Jälkikäteen korjailu on aina työläämpää.

Tarkistaminen käy vähän kuin ohimennen, jos on töissä samassa talossa. Sen kun marssii toisen työpisteelle ja kysyy mielipidettä pieneenkin asiaan. Mutta vaikka freelancer ei tule toimituksessa vastaan, se ei tarkoita, etteikö yhteyttä kannattaisi pitää myös juttuprosessin aikana.

Jos tuntuu liian vaikealta vain soittaa tarpeen mukaan, työskentelylle voi miettiä etukäteen raamit. Voi vaikka sopia, että freelancer tekee jutun haastattelut tiettyyn päivään mennessä, jolloin pidetään välitsekkaus. Tai voi sopia, että ajatuksia vaihdetaan sähköpostitse, jolloin kummankaan ajattelu ei katkea puhelimen soidessa.

Tällaisen pallottelun tuloksena näkökulmasta voi tulla hiotumpi, kärjestä terävämpi ja sisällöstä napakampi. Parhaimmillaan väli-tsekkaus säästää aikaa lopun editointivaiheesta, eikä kummankaan osapuolen tarvitse tehdä esimerkiksi väärinymmärrysten takia turhaa työtä.

Samalla tavalla olisi tärkeää antaa palautetta puolin ja toisin. Siten toimintatavat kehittyvät, ja sekin voi nopeuttaa yhteistyötä jatkossa.

Kunpa saisin itsekin pidettyä tämän mielessä, vaikka olisi kuinka kiire.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta