Kyttäystä vai yhteistyötä?

Anna-Sofia Nieminen on sekä juttuja myyvä freelancer että ostava toimittaja. ”Kummassakin roolissa tuntuu aikamoiselta kynnykseltä ottaa kesken juttuprosessin yhteyttä toiseen osapuoleen, koska niin ei ole tapana tehdä”, hän kirjoittaa.

Ostava toimittaja ja freelancer eivät usein paljoa pidä yhteyttä sen jälkeen, kun ensimmäinen briiffaus on suoritettu. Seuraava sähköposti voi olla vasta se, jossa freelancer palauttaa jutun. Mutta olisiko muita, hedelmällisempiä tapoja toimia?

Freelancerin ammattitaitoa on tietysti kirjoittaa hyvä juttu annetuilla ohjeilla. Uskon kuitenkin, että monesti jonkinlainen välitsekkaus – lyhytkin ajatustenvaihto ja jopa pikainen editointi – tekisi jutuista parempia.

Olen tällä hetkellä kaksoisroolissa: freelancer, joka myy juttuja lehtiin, mutta myös Improbaturin päätoimittaja, joka ostaa juttuja. Kummassakin roolissa tuntuu aikamoiselta kynnykseltä ottaa kesken juttuprosessin yhteyttä toiseen osapuoleen, koska niin ei ole tapana tehdä. Ostavana toimittajana olisin kuumottava kyttääjä, freelancerina avuton riippakivi.

Kuitenkin jutun sisältö ja näkökulma tarkentuvat usein vasta juttuprosessin edetessä. Välillä olisi hyvä tarkistaa, että kaikilla on sama ajatus siitä, mihin suuntaan juttua kannattaa kuljettaa. Jälkikäteen korjailu on aina työläämpää.

Tarkistaminen käy vähän kuin ohimennen, jos on töissä samassa talossa. Sen kun marssii toisen työpisteelle ja kysyy mielipidettä pieneenkin asiaan. Mutta vaikka freelancer ei tule toimituksessa vastaan, se ei tarkoita, etteikö yhteyttä kannattaisi pitää myös juttuprosessin aikana.

Jos tuntuu liian vaikealta vain soittaa tarpeen mukaan, työskentelylle voi miettiä etukäteen raamit. Voi vaikka sopia, että freelancer tekee jutun haastattelut tiettyyn päivään mennessä, jolloin pidetään välitsekkaus. Tai voi sopia, että ajatuksia vaihdetaan sähköpostitse, jolloin kummankaan ajattelu ei katkea puhelimen soidessa.

Tällaisen pallottelun tuloksena näkökulmasta voi tulla hiotumpi, kärjestä terävämpi ja sisällöstä napakampi. Parhaimmillaan väli-tsekkaus säästää aikaa lopun editointivaiheesta, eikä kummankaan osapuolen tarvitse tehdä esimerkiksi väärinymmärrysten takia turhaa työtä.

Samalla tavalla olisi tärkeää antaa palautetta puolin ja toisin. Siten toimintatavat kehittyvät, ja sekin voi nopeuttaa yhteistyötä jatkossa.

Kunpa saisin itsekin pidettyä tämän mielessä, vaikka olisi kuinka kiire.

5.5.2017
Facebook

Anna-Sofia Nieminen, teksti

sohvi.nieminen@gmail.com

Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta