Tuomarit median avuksi

Helsingin hovioikeuden raportti ehdottaa mediatuomarijärjestelmää, jotta tiedotusvälineiden olisi helpompi ymmärtää tuomioiden sisältöä.

Petra Springin johtama työryhmä panisi tuomarien mediasuhteet uuteen uskoon.

Helsingin hovioikeuden maaliskuussa julkistettu laatuhankeraportti Tuomioistuimet ja media sisältää kovaa mediakritiikkiä.

”Media kirjoittaa ja otsikoi uutisia tarkoituksellisen provokatiivisesti tai jättää tahallaan selostamatta joitain asian ratkaisuun liittyviä oleellisia seikkoja.”

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomareista ja oikeustoimittajista koostuvan työryhmän tekemä raportti kertoo, miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat tuomioistuinten päätöksistä.

Työryhmä esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia median ja tuomioistuinten yhteistyöhön. Tekstissä opastetaan tuomareita varsin perusteellisesti medialle puhumisen taidossa ja tiedotteiden kirjoittamisessa, samoin uutisiin päässeiden virheiden korjaamisessa.

Raportin varsinainen uutinen on työryhmän ajatus mediatuomarijärjestelmän perustamisesta. Mediatuomarit olisivat oikeudenkäytön ammattilaisia, joiden työnkuvaan kuuluisi oikeusjuttujen ja oikeuden ratkaisujen avaaminen medialle, tavoitteenaan virheiden ja väärien tulkintojen vähentäminen.

Muun muassa Ruotsissa ja Espanjassa mediatuomareita jo on.

 

Työryhmää johtanut määräaikainen hovioikeudenneuvos Petra Spring Helsingin hovioikeudesta sanoo, että tällä hetkellä moni tuomari suorastaan pelkää tiedotusvälineitä.

”Kun median edustajat ottavat yhteyttä tuomareihin, kaikki eivät uskalla ottaa kantaa asioihin, koska pelkäävät, että vastauksia käytetään tarkoitushakuisesti väärin”, Spring sanoo.

Spring sanoo itse pitävänsä suomalaisen median juttuja oikeustuomioista keskimäärin luotettavina.

”Mutta moni kollegani näkee, että lehdistö ei ole kiinnostunut kirjoittamaan oikein, vaan myymään lehtiä puolitotuuksilla. Ylipäänsä kiinnostus oikeusjuttuja kohtaan on lisääntynyt. Kun väärä tieto lähtee leviämään mediassa ja sosiaalisessa mediassa, se on helposti kuin lumivyöry.”

Spring sanoo, että tiedotusvälineet eivät aina ehdi tai muista lukea syytettä, johon tuomion on tietenkin pohjauduttava – eikä syytettä ole aina kokonaisuudessaan saatavillakaan. Erityisesti seksuaalirikoksista annetaan medialle usein melko yleisluontoinen julkinen seloste.

 

Tuore esimerkki on 10-vuotiaan tytön törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä rais-kauksesta syytetyn miehen raiskaussyyteen kaatuminen Pirkanmaan käräjäoikeudessa.

Jälkimmäisen syytteen kaatumista ihmeteltiin mediassa. Tuomio muuttui lainopillisesti käsitettävämmäksi, kun esimerkiksi Helsingin Sanomat selitti syyttäjän vedonneen syytteessään raiskauksen määrittelevään ensimmäisen momenttiin, väkivaltaan tai sillä uhkaamiseen.

Tätä ei saatu näytettyä toteen, ja toiseen raiskauksen määrittelevään momenttiin eli henkilön avuttomaan tilaan syyttäjä taas ei ollut vedonnut.

Petra Spring toivoo toimittajien mahdollisuuksien mukaan perehtyvän myös haastehakemuksiin ennen juttujen julkaisemista.

”Olen pyrkinyt omissa istunnoissani tuomaan haastehakemuksia luettavaksi, jotta tiedetään, mitä toinen osapuoli on vaatinut. Olemme tuomioissamme sidottuja syyttäjän esiin tuomaaan tapahtumien kulkuun. Samoin hovioikeudessa muutoksenhakuvaiheessa se, mistä on valitettu määrittää prosessia ja tuomiota.”

 

Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Rami Mäkinen näkee tuomarien ja median kanssakäymisen nimenomaan helpottuneen oman toimittajanuransa kuluessa. Myös Mäkinen kuului raportin laatineeseen työryhmään.

”Tuomarikunta on perinteisesti ollut epäluuloista mediaa ja varsinkin skandaalinmetsästystä kohtaan, ja kyllä tätä vanhaa koulukuntaa tuomaristosta yhä edelleen löytyy”, Mäkinen sanoo.

Silti tuomarikunnan suhtautuminen mediaan on Mäkisen mukaan nykyisin avoimempaa kuin vielä 2000-luvun alussa.

”Epäluuloon on myös syytä. Toimittajien tiedot juridiikasta eivät aina ole ihan huipputasoa. Sanoisin kuitenkin, että toimittajakunnan lainopillinen osaaminen on kaikkiaan parantunut.”

Raportin ehdotus on tarkoitettu keskustelunavaukseksi, mutta sekä Spring että Mäkinen toivovat, että Suomeen saataisiin jonkinlainen mediatuomarijärjestelmä.

”Tässähän ei lainsäädäntöä edes tarvita. Kyse on vain siitä, että resursoidaan joku laittamaan enemmän aikaansa näihin asioihin. Mikään ei tapahdu nopeasti, mutta toivon että tätä pidetään päällikkötasolla esillä”, Spring sanoo.

Rami Mäkinen toteaa, että halukkaita tuomareita hommaan tuntuisi olevan.

”Auditoriossa, jossa työmme esiteltiin, oli koolla satakunta hovioikeuden tuomaria. 20 – 30 kättä nousi saman tien ylös, kun yleisöltä kysyttiin, ketkä olisivat valmiita ryhtymään tehtävään.”

Nykyisin media käyttää vakiintunutta joukkoa oikeusoppineita kommentoimaan tuomioita. Mediatuomarien funktio olisi hiukan toinen. He eivät ottaisi kantaa siihen, onko tuomio oikea vai väärä.

”Siksi oikeustieteen professoreilla tulisi jatkossakin olemaan merkittävä rooli asiantuntijakommentaattoreina. Heillä on vapaammat kädet”, Mäkinen sanoo.

13.4.2017
Facebook

Manu Haapalainen, teksti
Aleksi Poutanen, kuva

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta