Toimivaan vuorovaikutukseen

Pääkirjoitus.

Helsingin hovioikeuden Tuomioistuimet ja media -raportin mukaan ”tuomarien luottamus mediaa kohtaan ei välttämättä ole korkealla tasolla”. Saman voi sanoa monesta muusta instituutiosta. Pääministerin kipuisaa mediasuhdetta ei tarvitse erityisesti esitellä. Jupinaa kuuluu poliisista, yliopistomaailmasta ja sieltä täältä hallinnosta.

Usein valitus on yleistävää ja summittaista: media sitä, media tätä. Aina ei ole väliä, mistä ärsyke epäluottamukseen on saanut alkunsa. Perinteinen media, sitä jäljittelevät huuhaasivustot ja sosiaalinen media eri muotoineen menevät tarvittaessa suloisesti sekaisin. Sellaiseen kritiikkiin on vaikea vastata. Sitä ei ole helppo ottaa todesta.

Sen sijaan perusteltuun ja kohdennettuun arvosteluun on aiheellista suhtautua vakavasti. On hyvä katsoa peiliin, mutta vähintään yhtä tärkeää on arvioida viileästi eri näkökohtia ja säätää toimintaa tarpeen vaatiessa. Virheet on oikaistava ja uutiset seurattava loppuun, jotta yleisöllä on aito mahdollisuus saada oikeita ja luotettavia tietoja valintojensa perustaksi.

Instituutiot palvelevat kansaa niin kuin journalistit palvelevat yleisöjään. Kansalla – yleisöillä – on oikeus saada pätevää ja pitävää tietoa. On kohtuullista edellyttää, että tietoa hallitsevat ja sitä välittävät toimijat pystyvät toimimaan sujuvasti keskenään.

Helsingin hovioikeuden laatuhankkeena syntynyt raportti on hyvä esimerkki siitä, millaisen vuorovaikutuksen kautta kitkaisiin suhteisiin voidaan hakea sujuvuutta. Työn lähtökohta oli tutkia, millaisia ongelmia tuomioistuinten ja julkisen sanan väliseen viestintään liittyy, mistä ne johtuvat ja miten ne voitaisiin välttää.

Tällaista pohdintaa voisi harjoittaa monessa muussakin instituutiossa yhteistyössä journalistien kanssa. Toimintakulttuurien erilaisuuden ymmärtäminen on avain toimivaan vuorovaikutukseen. Avoimuus ja viestinnän selkeys ovat onnistuneen yhteistyön edellytyksiä. Nykypäivänä myös nopeudella on merkitystä: hidastelu tiedonvälityksessä antaa etumatkaa huhumyllyille, jotka elävät verkossa omaa, faktoista riippumatonta elämäänsä.

Hovioikeuden raportti esittää mediatuomarien nimittämistä selittämään tuomioita ja oikomaan julkisuudessa esiintyviä virheitä. Sitäkin tärkeämpiä olisivat hyvin perustellut tuomiot ja selkeä, tiedontarvitsijoita palveleva viestintä.

13.4.2017
Facebook

Markku Lappalainen, teksti

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Sanoista tekoihin

Freelancerit ja muut itsensä työllistäjät ovat jääneet kohtuuttomaan katveeseen työmarkkinoilla. Heitä on yli 180 000, mutta heidän työmarkkina-asemansa on epämääräinen.

Poliitikko toisensa jälkeen on puhunut kauniisti yksinyrittäjien tilanteen parantamisesta, mutta sanat eivät ole muuttuneet teoiksi. Vuoden 2009 jälkeen itsensä työllistäjien sosiaaliturvasta on tehty ainakin kahdeksan selvitystä. Mietinnöt ovat hautautuneet hallinnon arkistoihin.

Työelämän muutosten seurauksena yhä useampi päätyy itsensä työllistäjäksi. Yleistyvä trendi on myös tehdä työtä vuorotellen yrittäjänä ja palkansaajana, jolloin työttömyysturva on keikkoja tekevälle arpapeliä. Tulos riippuu siitä, miten viranomaiset tulkitsevat pykäliä.

Itsensä työllistäjät muodostavat selkeän joukon palkansaajien ja yrittäjien väliin. Lainsäädännön pitäisi viimein tunnustaa tämä.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta