Somesta ei ole totuuskomissioksi

Facebook on luvannut tuottaa digitaalisia työkaluja, joiden avulla kuka vain voi tarkastaa valheeksi epäilemiään sisältöjä ja tehdä niistä ilmiantoja. Valeuutisten torjuntaan se ei riitä, kirjoittaa Elina Grundström.

Viime syksynä jouduin iskuryhmään, jolle annettiin mahdoton tehtävä. Euroopan itsenäisten medianeuvostojen verkosto valitsi minut työvaliokuntaan, joka ottaisi yhteyttä Facebookiin.

”Sitä on sitten yritetty aiemminkin. Jumalaankin on helpompi saada kontakti kuin Facebookiin”, meitä evästettiin.

Tehtävänä oli sopia, ettei yhtiö sensuroisi medianeuvostojen valvomaa sisältöä. Aloite tuli norjalaisilta. He olivat suivaantuneet siitä, että Aftenpostenin Facebook-sivulta oli poistettu tunnettu mustavalkokuva napalmin haavoittamasta, alastomana juoksevasta vietnamilaistytöstä.

”Ihan kuin postinkantaja repisi lehdistä sivuja, joita pitää sopimattomana”, joku totesi.

 

Puoli vuotta myöhemmin istuin kahden kollegani kanssa tapaamassa Facebookin edustajia. Heti alkuun kävi selväksi, ettei yhtiö pitänyt mahdollisena erottaa journalistisen itsesääntelyn piiriin kuuluvaa sisältöä, saatikka antaa sille erityisasema. Se ei aikonut edes yrittää.

Muu yhteistyö kiinnosti kyllä. Facebook halusi kaikki mukaan faktantarkistukseen.

Some-jätti oli jäänyt kiinni siitä, että sen algoritmit levittivät Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla valeuutisia tehokkaammin kuin oikeita. Yhtiö vastasi kritiikkiin ryhtymällä valeuutisten vastaiseen taisteluun.

Facebook on luvannut tuottaa digitaalisia työkaluja, joiden avulla kuka vain voi tarkastaa valheeksi epäilemiään sisältöjä ja tehdä niistä ilmiantoja. Jos niitä tulee tarpeeksi paljon, Facebook tarkistuttaa uutisen ja merkitsee epäilyttäväksi havaitun postauksen ”kiistanalaiseksi sisällöksi”. Ensimmäiset valeuutiset liputettiin merkinnällä maaliskuussa.

Systeemi kuulostaa hienolta, mutta käytännössä se vain jättää vastuun kuulijalle.

Verkkomaailman sisältömassoja on mahdotonta pitää kurissa vapaaehtoistyöhön perustuvilla totuuskomissioilla, jotka kipittävät leimailemassa miljoonia some-viestejä. Zuckerbergin sota on hävitty jo ennen kuin se on kunnolla alkanut.

 

Neuvottelupöydässä oivalsin, miksi oikea journalismi on nykypäivänä niin tärkeää. Siinä tiedot tarkastetaan ennen julkaisemista – ei jälkikäteen. Journalismissa myös merkitään luotettava sisältö luotettavaksi – ei ainoastaan liputeta satunnaisia valeuutisia kiistanalaisiksi. Laatumerkintänä toimii tiedotusvälineen oma logo ja toivottavasti myös jäsenyys Julkisen sanan neuvostossa.

Juuri Suomessa sota valeuutisia vastaan on mahdollista voittaa.

European Journal of Communicationissa vuonna 2015 julkaistussa 14 maan vertailututkimuksessa suomalaiset journalistit olivat ylivoimaisesti sitoutuneimpia omiin eettisiin ohjeisiinsa. Tutkimuksen mukaan suomalainen itsesääntely on harvinaisen tehokasta. Meillä poikkeuksellisen suuri osa medioista – käytännössä kaikki merkittävät – on sitoutunut JSN:ään.

Muuta ei tarvita kuin että suomalaiset journalistit pitävät kiinni korkeista eettisistä standardeistaan ja kertovat siitä yleisölle nykyistäkin tehokkaammin.

Olisihan se ihan hirveän ärsyttävääkin, jos Facebook pelkkänä postimiehenä pääsee päättämään, mikä on totta ja mikä ei.

13.4.2017
Facebook

Elina Grundström, teksti
elina.grundstrom@jsn.fi
Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta