Somesta ei ole totuuskomissioksi

JOURNALISTI
13.4.2017

Elina Grundström, teksti
elina.grundstrom@jsn.fi
Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Facebook on luvannut tuottaa digitaalisia työkaluja, joiden avulla kuka vain voi tarkastaa valheeksi epäilemiään sisältöjä ja tehdä niistä ilmiantoja. Valeuutisten torjuntaan se ei riitä, kirjoittaa Elina Grundström.

Viime syksynä jouduin iskuryhmään, jolle annettiin mahdoton tehtävä. Euroopan itsenäisten medianeuvostojen verkosto valitsi minut työvaliokuntaan, joka ottaisi yhteyttä Facebookiin.

”Sitä on sitten yritetty aiemminkin. Jumalaankin on helpompi saada kontakti kuin Facebookiin”, meitä evästettiin.

Tehtävänä oli sopia, ettei yhtiö sensuroisi medianeuvostojen valvomaa sisältöä. Aloite tuli norjalaisilta. He olivat suivaantuneet siitä, että Aftenpostenin Facebook-sivulta oli poistettu tunnettu mustavalkokuva napalmin haavoittamasta, alastomana juoksevasta vietnamilaistytöstä.

”Ihan kuin postinkantaja repisi lehdistä sivuja, joita pitää sopimattomana”, joku totesi.

 

Puoli vuotta myöhemmin istuin kahden kollegani kanssa tapaamassa Facebookin edustajia. Heti alkuun kävi selväksi, ettei yhtiö pitänyt mahdollisena erottaa journalistisen itsesääntelyn piiriin kuuluvaa sisältöä, saatikka antaa sille erityisasema. Se ei aikonut edes yrittää.

Muu yhteistyö kiinnosti kyllä. Facebook halusi kaikki mukaan faktantarkistukseen.

Some-jätti oli jäänyt kiinni siitä, että sen algoritmit levittivät Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla valeuutisia tehokkaammin kuin oikeita. Yhtiö vastasi kritiikkiin ryhtymällä valeuutisten vastaiseen taisteluun.

Facebook on luvannut tuottaa digitaalisia työkaluja, joiden avulla kuka vain voi tarkastaa valheeksi epäilemiään sisältöjä ja tehdä niistä ilmiantoja. Jos niitä tulee tarpeeksi paljon, Facebook tarkistuttaa uutisen ja merkitsee epäilyttäväksi havaitun postauksen ”kiistanalaiseksi sisällöksi”. Ensimmäiset valeuutiset liputettiin merkinnällä maaliskuussa.

Systeemi kuulostaa hienolta, mutta käytännössä se vain jättää vastuun kuulijalle.

Verkkomaailman sisältömassoja on mahdotonta pitää kurissa vapaaehtoistyöhön perustuvilla totuuskomissioilla, jotka kipittävät leimailemassa miljoonia some-viestejä. Zuckerbergin sota on hävitty jo ennen kuin se on kunnolla alkanut.

 

Neuvottelupöydässä oivalsin, miksi oikea journalismi on nykypäivänä niin tärkeää. Siinä tiedot tarkastetaan ennen julkaisemista – ei jälkikäteen. Journalismissa myös merkitään luotettava sisältö luotettavaksi – ei ainoastaan liputeta satunnaisia valeuutisia kiistanalaisiksi. Laatumerkintänä toimii tiedotusvälineen oma logo ja toivottavasti myös jäsenyys Julkisen sanan neuvostossa.

Juuri Suomessa sota valeuutisia vastaan on mahdollista voittaa.

European Journal of Communicationissa vuonna 2015 julkaistussa 14 maan vertailututkimuksessa suomalaiset journalistit olivat ylivoimaisesti sitoutuneimpia omiin eettisiin ohjeisiinsa. Tutkimuksen mukaan suomalainen itsesääntely on harvinaisen tehokasta. Meillä poikkeuksellisen suuri osa medioista – käytännössä kaikki merkittävät – on sitoutunut JSN:ään.

Muuta ei tarvita kuin että suomalaiset journalistit pitävät kiinni korkeista eettisistä standardeistaan ja kertovat siitä yleisölle nykyistäkin tehokkaammin.

Olisihan se ihan hirveän ärsyttävääkin, jos Facebook pelkkänä postimiehenä pääsee päättämään, mikä on totta ja mikä ei.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta