Liian kaunis terroristiksi

JOURNALISTI
13.4.2017

Marja Honkonen, teksti
Burhan Özbilici, AP, kuva

Visuaalisesti miellyttävä kuva voi pelata karmean teon tavoitteiden pussiin. Pitäisikö se jättää julkaisematta?

Kaksi terroristia kuolemansa hetkellä, ja kaksi aivan erilaista kuvaa: Toisessa, suttuisessa, makaa paareilla mies vaatteet revittyinä. Toisessa, terävässä, seisoo uhmakas, mustapukuinen asemies käsi ojossa.

Jälkimmäinen kuva hätkähdyttää enemmän.

Lontoossa maaliskuussa tapahtuneen terrori-iskun kuvasto on sitä, johon olemme tottuneet. Uutistoimisto AP:n kuvaajan Burhan Özbilicin kuva Venäjän Turkin-suurlähettilään salamurhasta viime joulukuulta sen sijaan tuntuu epätodelliselta. Saako karmea teko olla kaunis?

 

Özbilicin otos syntyi poikkeuksellisissa olosuhteissa. Özbilici poikkesi kotimatkallaan Ankarassa taidenäyttelyn avajaisiin. Kokenut kriisialuekuvaaja päätyi todistamaan salamurhaa uransa aikana jo toistamiseen.

Kuva on teknisesti laadukas, ja iskun tekijä on pukeutunut kalliin oloiseen pukuun ja solmioon. Tampereen yliopiston tiedotusopin professorin Janne Seppäsen mukaan kuvan sisällöt ja muodot lainaavat muodin ja populaarikulttuurin kuvastosta.

”Kuva liukuu kohti mainoskuvan estetiikkaa, alueelle joka ei liity terrorismiin”, Seppänen sanoo.

Seppäsen mukaan tästä syntyy eettinen pulma, jota myös World Press Photon raati joutui vuoden alussa pohtimaan palkitessaan Özbilicin kuvan vuoden parhaana.

Raadin puheenjohtajan Stuart Franklinin mielestä palkitseminen oli väärä viesti niille, jotka pohtivat vastaavia tekoja. Guardianin julkaisemassa kirjoituksessaan Franklin vertasi kuvaa mestauskuviin.

Hän kuitenkin hävisi äänestyksen täpärästi.

Seppänen ruoti Özbilicin kuvan voittoa Mediayhteiskunta-blogissa. Hän olisi äänestänyt toisin kuin Franklin, koska pitää kuvajournalismin yhtenä tehtävänä horjuttaa totuttuja esittämisen tapoja.

Seppänen ei näe, että visuaalinen mielihyvä automaattisesti silottelee terrorismia. Sen julkaiseminen kyllä noudattaa terrorismin logiikkaa kasvattamalla iskun saamaa julkisuutta.

 

Suomessa Özbilicin palkittu kuva ei levinnyt laajalti ennen sen voittoa. Osasyynä sille oli, ettei kuva ollut STT:n ”perusvalikoimassa”, jossa yhteistyökumppanina on AFP.

Kuvatoimituksen päällikkö Panu Tuunala kertoo, että Özbilicin kuva kuitenkin oli yksittäismyynnissä. Muutamalla suomalaismedialla on myös käytössään AP:n koko kuvafeedi.

Iskun uutisoinnissa kuvaa käyt-tivät ainakin Aamulehti, MTV ja Iltalehti.

Tuunalan mukaan STT luottaa pitkälti ulkomaisten kuvatoimistojen harkintaan.

”Hankalissa tapauksissa varoitamme asiasta saatesanoin ’STT ei tässä vaiheessa julkaise kuvaa epäillystä’ tai ’Raakaa kuvamateriaalia’”, Tuunala kertoo.

Vain harvinaisissa yksittäistapauksissa kuvia ei laiteta asiak-kaille edes tarjolle. Julkaisupäätöksiä STT:llä tehdään harvoin. Silloin niihin liittyy ”normaali eettinen harkinta”, Tuunala sanoo.

 

Journalistin ohjeet eivät suoraan ota kantaa siihen, millä tavoin terrorismia saa esittää. Kuvaa koskevat samat ohjeet kuin tekstiäkin. Janne Seppänen ei pidä tarpeellisena sitä, että kuvaa säädeltäisiin tarkemmin, vaikka siihen liittyykin osin erilaista problematiikkaa kuin tekstiin.

”On hölmö ajatus, että kuva olisi vaarallisempi kuin teksti.”

Journalistin ohjeessa 28 todetaan, että muun muassa kuolemantapauksista ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.

Se, millä tavoin ohje koskee myös tekijää – turkkilaista asemiestä tai paareilla makaavaa brittiterroristia, on kokonaan toinen kysymys.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta