Keskustelufoorumi puuttuu

Julkisen sanan neuvoston päätökset herättävät voimakkaita tunteita. Mikä olisi paras paikka päätösten ruotimiselle?

Tiedotustilaisuus. Puheenjohtaja Elina Grundström kertoi 23. helmikuuta Suomen Kuvalehden ja Ylen saamista JSN-päätöksistä.

Aamulehti sai viime syyskuussa langettavan päätöksen jutusta, jossa toimittaja lähti etsimään yhdessä kuvaajan kanssa ”Sortavalan ruminta huoraa”. Julkisen sanan neuvosto katsoi päätöksessään, että tunnistettavissa olevat lapset yhdistyivät jutussa maksulliseen seksiin, ja tällä voi olla heille erityisen haitallisia seurauksia.

Päätös harmitti jutun kirjoittajaa Matti Kuuselaa sekä Aamulehden vastaavaa päätoimittajaa Jouko Jokista, joka kritisoi päätöstä voimakkaasti Facebook-seinällään.

” -- Henkilökohtaisesti olen myös loukkaantunut Matti Kuuselan puolesta. Hän on suomalaisista journalisteista ylivoimaisesti paras kuvaamaan lasten maailmaa ja ajattelua. Siitä on valtavasti näyttöä. Nyt JSN:n päätös saa hänet näyttämään limaiselta sedältä, joka tekee herttaisista venäläisistä pikkutytöistä huoria. Myös helsinkiläisessä mediakuplassa kannattaisi lukea Matti Kuuselan journalismia hieman laajemmin. --”

 

JSN-päätösten julkinen kritisoiminen on yleistynyt viime aikoina. Jouko Jokinen julkaisi kritiikkinsä vain omalla Facebook-seinällään, mutta Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa arvioi langettavaa päätöstä oman lehtensä haastattelussa samana päivänä kuin JSN antoi langettavan päätöksensä.

Ylen Atte Jääskeläinen puolestaan kommentoi JSN:n 23. maaliskuuta antamaa päätöstä vain hetki sen julkistuksen jälkeen.

Viime kesänä eläkkeelle jäänyt JSN:n pitkäaikainen pääsihteeri Ilkka Vänttinen sanoo, että tällaiset ulostulot ovat viime aikoihin asti olleet äärimmäisen harvinaisia.

”Joskus on tullut puheluita loppuillasta tai alkuyöstä, ja päätoimittaja on voinut haukkua valmistelevan sihteerin pienessä sievässä. Nekin ovat hirveän harvinaisia, pari kertaa tullut”, Vänttinen kertoo ajastaan JSN:ssä.

Vänttinen huomauttaa, että JSN:n päätöksiä ei saa kommentoida samassa yhteydessä, kun tiedotusvälineet julkaisevat ne. Jälkeenpäin niitä toki voi kommentoida, ja hänestä olisi suotavaa, että kommentteja tulisi enemmänkin. Vänttinen arvelee, että yksi syy vähäiseen arvosteluun on JSN:n nauttima arvovalta.

 

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström toivoo, että keskustelua käytäisiin tiedotusvälineissä. Toisin kuin sosiaalisessa mediassa, niissä noudatetaan Journalistin ohjeita. Silloin esimerkiksi JSN:n päätökseen liittyvään väärään käsitykseen voi pyytää oikaisua, joka tavoittaa saman lukijakunnan ja joka liimataan verkossa leviävään juttuun.

”Jos somessa on jotain vastineoikeuden antavaa tai oikaistavaa, sille on mahdotonta tehdä mitään, kun se lähtee jakoina kymmenittäin ja sadoittain ympäri maailmaa.”

Grundströmin mielestä journalismin etiikasta ja JSN:stä keskustellaan valtavasti, mutta keskustelu on hajaantunut lukuisiin erillisiin keskusteluketjuihin.

JSN järjestää jonkin verran keskustelutilaisuuksia, joissa käsitellään ajankohtaisia aiheita. Lisäksi Grundström on kiertänyt puhumassa erilaisissa alan sisäisissä tilaisuuksissa. JSN on myös hiljattain perustanut Facebook-sivun, mutta se on lähinnä päätösten jakamista varten.

Grundström ei pidä JSN:ää oikeana tahona perustamaan laajempaa keskustelualustaa.

”Mielestäni keskustelu kuuluu isommille foorumeille.”


Missä JSN:n päätöksiä koskevaa keskustelua pitäisi käydä? Kerro ehdotuksesi Journalistin Facebook-sivuilla.

13.4.2017
Facebook

Anna-Sofia Nieminen ja Manu Marttinen, teksti
Kai Sinervo, kuva

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta