Enemmän kuin arvioita

Hbl:n musiikkitoimittaja Wilhelm Kvist haluaa yhä vähemmän kertoa, soitettiinko konsertissa puhtaasti vai falskisti.

Sittenkin kyllä. Wilhelm Kvist tutustui toimittajan työhön jo nuorena radiotoimittaja-enonsa studiolla. Opiskelualaksi valikoitui kuitenkin musiikki. ”Silloin mietin, että minusta tulee muusikko tai toimittaja mutta ei musiikkitoimittaja. Niiden puheissa ei tuntunut olevan paljon järkeä.”

Wilhelm Kvist, 32

Musiikkitoimittaja Hufvudstadsbladetissa vuodesta 2010. Vastaa käytännössä kaikista lehden musiikkiaiheisista jutuista.

Hbl:n avustaja vuosina 2005–2010.

Valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 2011. Pääaineena musiikin teoria.

Hbl:n toimitusosaston puheenjohtaja vuodesta 2015.

”Ennen vanhaan kriitikot kommentoivat teoksia ensimmäisinä. Nykyään on heti tykkäykset somessa ja hehkutus, että jumankekka kun oli fantastista loihtimista tänään. Minusta on vapauttavaakin, että some hoitaa tunteilun ja puffailun”, sanoo Hufvudstadsbladetin musiikkitoimittaja Wilhelm Kvist.

”Kriitikkona etsin ja esittelen tarjonnan huippukohtia, autan yleisöä löytämään uutta ja asettamaan asiat kontekstiinsa. Toisaalta sen ymmärtäminen, mikä on huippua, vaatii paljon jalkatyötä etenkin nyt, kun konserttitarjonta pirstaloituu ja kasvaa. Tarvitaan paljon aikaa, ja siitä on tyypillisesti pulaa.

Aiemmin kritiikkejä tehtiin ’joka tapauksessa’. Nykyään joka jutun pitää seistä omilla jaloillaan, ja esiin nostetaan tietoisemmin uutta ja poikkeuksellista. Silloin jotain ’kaunista mutta tavanomaista’ saattaa jäädä huomiotta, mutta onko siihen pureutuminen juuri journalismin tehtävä? Haluan, että jutuissani on sisältöä ja että ne tavoittavat mahdollisimman paljon lukijoita.

Kritiikissäkin on klikkihittejä, ja ne voivat tuoda uusia lukijoita. On hyvä kysymys, voisiko kritiikkiä olla ilman lehden uskollisia lukijoita. Tuskin. Itselleni kritiikki on journalismia journalismin joukossa ja osa lehden uskottavuutta. Kun teen työni hyvin ja mietin, miksi olen jotain mieltä, juttu antaa muillekin ajattelemisen aihetta.

Kun tekee kritiikkejä pitkään, näkee samoja teoksia yhä uudestaan. Joskus mietin, olisiko helpompi pysyä tuoreena ja haltioitua, jos kävisin harvemmin konserteissa. Silti olen mieluummin kartalla kokonaisuudesta, mikä on myös haastattelujen tärkeä pohja. Urallani on ollut räväköitä, kyynisiä ja teoksia esitteleviä vaiheita. Ilkeäkin osaan olla, mutta se ei saa olla itsetarkoituksellista.

Nykyään haluan yhä vähemmän kertoa, soitettiinko konsertissa falskisti vai puhtaasti. Ennemmin haluan ymmärtää, miten kokonaisuus toimii. Se vaatii taiteen rahoituksen, eri taiteenlajien aseman ja instituutioiden tarkastelua. Silloin kritiikki ei ole vain tekstilaji vaan asenne ja tapa tehdä työtä.”

13.4.2017
Facebook

Nina Erho, teksti
Liisa Takala, kuva

Sonja Saarikosken valinta

Suomen Kuvalehden toimittaja Sonja Saarikoski valitsi esiteltäväksi Hufvudstadsbladetin musiikkitoimittajan Wilhelm Kvistin kritiikit:

”Olen kasvanut muusikkoperheessä, joten lehtikritiikki ei ole ollut se helpoin aihe. Silti olen tehnyt sitä itsekin. Ymmärrän kritiikin tarpeellisuuden silloin, kun se tehdään pyrkimyksestä ymmärtää ja avata. Tällainen kriitikko on Hbl:n Kvist.

Hän ei kumartele ketään mutta ei myöskään lyttää. Hän kertoo näkemyksensä perustellusti ja kritiikin subjektiivisuudesta sopivasti muistuttaen.

Kvist osaa tuoda esiin klassisen musiikin sisäiset eriarvoistavat rakenteet. Hän on paitsi kriitikko myös analyyttinen journalisti, joka nostaa pienen alan tärkeät kysymykset esiin.”

Wilhelm Kvist, 32

Musiikkitoimittaja Hufvudstadsbladetissa vuodesta 2010. Vastaa käytännössä kaikista lehden musiikkiaiheisista jutuista.

Hbl:n avustaja vuosina 2005–2010.

Valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 2011. Pääaineena musiikin teoria.

Hbl:n toimitusosaston puheenjohtaja vuodesta 2015.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta