Loattu maine, yhden rivin oikaisu?

Pikkuvirhe maalasi popparista rikoskumppanin. Miten väärä mielikuva pitäisi korjata?

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. 

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 

JOURNALISTI
24.3.2017

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Yksi seksivideo Whats-App-ryhmässä vai lukuisia? Pieneltä tuntuva asiavirhe Axl Smithin salakatselukohun uutisoinnissa oli niin suuri, että siihen oli kaatua muusikko Thomas Kirjosen eli Kasmirin ura poptähtenä.

Pieniltä voivat siksi tuntua myös yhden rivin oikaisut juttujen lopussa. Onko toimittajien tehtävä oikaista myös someraivon synnyttäneet väärät käsitykset?

 

Mielikuva pehmopopparista naisia saalistavan salakuvaajan rikoskumppanina syntyi, kun käräjäoikeus tuomitsi Smithin.

Tuomiosta ei käynyt suoraan ilmi, että todistajana ollut Kirjonen, Smithin ystävä, oli myös uhri. Toisin kuin ensiuutiset kertoivat, Smith jakoi ”Haippirinkiin” vain yhden seksivideon – Kirjosesta ja toisesta asianosaisesta.

Tiedon julkaisi ensimmäisenä viihdesivusto Stara. Siihen men-nessä Kasmir oli kuitenkin jo joutunut somemyllytykseen ja kolumnistien pihteihin.

Muut mediat, kuten Ilta-Sanomat, Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Rumba, alkoivat oikoa juttujaan viiveellä. Rumban päätoimittaja Jukka Hätinen kertoo, ettei hän yksinkertaisesti ollut saanut tietoa Staran jutusta.

Jatkossa lehti aikoo Hätisen mukaan suhtautua muista, myös luotettavana pidetyistä, medioista saatuihin tietoihin kriittisemmin.

 

Staran jutun jälkeen muun muassa Yle Uutiset ja Kouvolan Sanomat julkaisivat kolumnit, joissa Kasmirin tilannetta pidettiin kohtuuttomana. Popparin maine alkoi elpyä, mutta tämä itse jatkoi vaitonaisella linjalla.

Sitten, reilu viikko Smithin tuomion julkaisun jälkeen HS julkaisi haastattelun, jossa tapauksesta puhui viimein Kasmir.

HS:n päätoimittaja Antero Mukka kertoo lehden tarttuneen aiheeseen puhtaasti journalistisista syistä: näkökulma oli uusi. Haastattelu ei ollut oikaisu, eikä sen lähtökohta ollut artistin maineen palauttaminen.

”Kasmirin puheenvuoro oli poikkeuksellisen avomielinen haastattelu näinkin paljon julkisuutta saaneesta asiasta, jonka aihepiiri on herkkä”, Mukka sanoo.

Hän myöntää, että alkuperäisessä tiedonhankinnassa oltaisiin voitu olla aktiivisempia.

”Voi toki pohtia, olisiko pitänyt hoksata alunperinkin, ettei Kasmir liity asiaan vain Smithin kaverina.”

Journalistin ohjeet velvoittavat silti suojaamaan arkaluontoisen rikoksen uhrin henkilöllisyyden, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.

Periaate Hesarissa on, että vääriä mielikuvia synnyttäneet virheet oikaistaan kyllä tarvittaessa uudella jutulla, Mukka kertoo.

Kehittyviä aiheita, jossa tiedot elävät ja tarkentuvat, uutisoidaan harkiten.

”Sellaista peiliin katsomisen paikkaa meillä ei tässä ole.”

 

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström pitää selvänä, että erittäin kielteistä julkisuutta väärin perustein aiheuttanut juttu pitäisi korjata isolla jutulla.

”Noloahan se on, jos tiedotusväline joutuu tällaista ’maineenpalautusjournalismia’ julkaisemaan, mutta kyllä se on tiedotusvälineen velvollisuus”, Grundström sanoo.

Grundström huomauttaa, ettei neuvosto ole ”kielipoliisi”. Yksittäisistä harhaanjohtavista sanoista ei rokoteta, jos jutusta kuitenkin saa oikean käsityksen asioista.

Hänen mukaansa on yleinen ongelma, että oikaisut ovat liian pieniä virheisiin nähden. Siksi JSN tarkensi oikausuohjeita vuonna 2014 velvoittaen mediat tekemään isoja oikaisevia juttuja.

”Tältä osin käytäntö on parantunut, vaikka se ei vieläkään ole täydellinen”, Grundström sanoo.


Lue lisää: 

Staran uutisvoitto

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. 

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta