Kontrolli toiselle

Sonja Saarikoski keksi juttutyypin, jota toteuttaessaan joutui itse altavastaajaksi uudella tavalla.

Haastattelun paikka. Sonja Saarikoskea jännitti pyytää koreografi Sonya Lindforsia haastatteluun, koska heidän ajatuksensa riitelivät somessa. Kohtaaminen Kiasman ikkunapöydässä kuitenkin kannatti, sillä Saarikoski tuntee tavoittaneensa yhteisellä jutulla Lindforsin kanssa jotain enemmän kuin aiemmalla, rodullistamista käsitelleellä esseellään yksinään.

Sonja Saarikoski, 28

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä. Työskennellyt myös Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2014 Aikakausmedian Edit-kilpailussa. Long Playn Pieni journalistipalkinto -ehdokas 2016.

Opiskellut viestintää Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

JOURNALISTI
24.3.2017

Nina Erho, teksti
Kai Widell, kuva

”Yleensä, kun haastattelen, minulla on teemoja, joista haluan kysyä ja käsitys jutun koosta ja tyylistä, joihin seulon materiaalia. Nyt niitä ei ollut, koska olin antanut koreografi Sonya Lindforsille luvan määritellä, mistä puhutaan ja kysellä minulta. Olisi voinut käydä niinkin, että hän olisi päättänyt olla vaan hiljaa”, sanoo Sonya & Sonja -jutun kirjoittanut Sonja Saarikoski.

”Jutun taustalla oli Hesariin kirjoittamani essee kulttuuriseen omimiseen ja rodullistamiseen liittyneestä keskustelusta. Kritisoin siinä Sonyan vastinetta Hbl:n kritiikkiin hänen tanssiteoksestaan, ja Sonya kommentoi esseetäni Facebookissa.

Jäin miettimään argumentointiani ja sitä, onko maailmankuvani niin rajoittunut, etten tavoita koko keskustelua. Kun se oli kulttuurijournalismin kurssilla mahdollista, halusin selvittää asiaa lisää.

Halusin myös avata juttuprosessin kiistoja, joista lukija ei yleensä tiedä. Tavallisesti jo jut-tujen muoto rajoittaa ristiriitojen käsittelyä, koska suljetussa tekstissä ei toimi, että kirjoittaja toistuvasti kiistää itseään.

Kun annoin haastattelutilanteen johtamisen toiselle, jouduin altavastaajaksi uudella tavalla. Toki haastatellessa on usein olo, etten tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta nyt en voinut käsitellä sitä normaalissa toimittajan roolissa.

Haastattelun jälkeen tein normaaliakin juttutyötä: litteroin ja valitsin kohdat, joissa tuli mielestäni esiin uutta. Tähän juttuun oli kirjoitettava itsensä vahvasti mukaan, mille näen muutoin harvoin perusteita. Koska en kysellyt Sonyalta mitään, tekstiin jäi tavallista enemmän väärinkäsityksiä. Julki meni muokkaamaton versio, jonka ohessa hänen kommenttinsa näkyvät sellaisenaan.

Nauhaa kuunnellessani häpesin vääriä termejäni ja toimimattomia perustelujani, mutta keksimääni peliin kuului, etten voinut sensuroida niitä. Jälkeenpäin huomasin, ettei olisi tarvinnutkaan. Kukaan ei tullut ristiinnaulitsemaan eikä huutamaan. Ehkä hyvä toimittaja ei aina yritäkään olla kaikkien asioiden asiantuntija, vaan on välillä myös pieni, tietämätön ja aidosti kysyvä.”

Sonja Saarikoski, 28

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä. Työskennellyt myös Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2014 Aikakausmedian Edit-kilpailussa. Long Playn Pieni journalistipalkinto -ehdokas 2016.

Opiskellut viestintää Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Johanna Vehkoon valinta

Vapaa toimittaja Johanna Vehkoo valitsi Sonja Saarikosken jutun Sonya & Sonja eli se pieni ero:

”Edellisessä elämässäni olin kulttuuritoimittaja, joten suhtaudun juuri tähän journalismin alalajiin kaikkein kriittisimmin. Kulttuurijournalismi on tuntunut pitkään turhan kaavamaiselta. Siksi SKR:n kulttuurijournalismin mestarikurssilaisten julkaisu Jotkut taas väittävät ilahduttaa. Parasta siinä on Sonja Saarikosken juttu Sonya Lindforsista. Tai itse asiassa Lindfors on jutun toinen tekijä.

Saarikoski kielsi itseltään kysymysten esittämisen ja antoi Lindforsin kommentoida julkisesti artikkelia. Jutussa toimittaja asettaa itsensä haavoittuvaiseen ja jopa potentiaalisesti noloon asemaan. Tällaista ei näe koskaan.”



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta