Haastattelun paikka. Sonja Saarikoskea jännitti pyytää koreografi Sonya Lindforsia haastatteluun, koska heidän ajatuksensa riitelivät somessa. Kohtaaminen Kiasman ikkunapöydässä kuitenkin kannatti, sillä Saarikoski tuntee tavoittaneensa yhteisellä jutulla Lindforsin kanssa jotain enemmän kuin aiemmalla, rodullistamista käsitelleellä esseellään yksinään.

Kontrolli toiselle

Sonja Saarikoski, 28

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä. Työskennellyt myös Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2014 Aikakausmedian Edit-kilpailussa. Long Playn Pieni journalistipalkinto -ehdokas 2016.

Opiskellut viestintää Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

JOURNALISTI
24.3.2017

Nina Erho, teksti
Kai Widell, kuva

Sonja Saarikoski keksi juttutyypin, jota toteuttaessaan joutui itse altavastaajaksi uudella tavalla.

”Yleensä, kun haastattelen, minulla on teemoja, joista haluan kysyä ja käsitys jutun koosta ja tyylistä, joihin seulon materiaalia. Nyt niitä ei ollut, koska olin antanut koreografi Sonya Lindforsille luvan määritellä, mistä puhutaan ja kysellä minulta. Olisi voinut käydä niinkin, että hän olisi päättänyt olla vaan hiljaa”, sanoo Sonya & Sonja -jutun kirjoittanut Sonja Saarikoski.

”Jutun taustalla oli Hesariin kirjoittamani essee kulttuuriseen omimiseen ja rodullistamiseen liittyneestä keskustelusta. Kritisoin siinä Sonyan vastinetta Hbl:n kritiikkiin hänen tanssiteoksestaan, ja Sonya kommentoi esseetäni Facebookissa.

Jäin miettimään argumentointiani ja sitä, onko maailmankuvani niin rajoittunut, etten tavoita koko keskustelua. Kun se oli kulttuurijournalismin kurssilla mahdollista, halusin selvittää asiaa lisää.

Halusin myös avata juttuprosessin kiistoja, joista lukija ei yleensä tiedä. Tavallisesti jo jut-tujen muoto rajoittaa ristiriitojen käsittelyä, koska suljetussa tekstissä ei toimi, että kirjoittaja toistuvasti kiistää itseään.

Kun annoin haastattelutilanteen johtamisen toiselle, jouduin altavastaajaksi uudella tavalla. Toki haastatellessa on usein olo, etten tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta nyt en voinut käsitellä sitä normaalissa toimittajan roolissa.

Haastattelun jälkeen tein normaaliakin juttutyötä: litteroin ja valitsin kohdat, joissa tuli mielestäni esiin uutta. Tähän juttuun oli kirjoitettava itsensä vahvasti mukaan, mille näen muutoin harvoin perusteita. Koska en kysellyt Sonyalta mitään, tekstiin jäi tavallista enemmän väärinkäsityksiä. Julki meni muokkaamaton versio, jonka ohessa hänen kommenttinsa näkyvät sellaisenaan.

Nauhaa kuunnellessani häpesin vääriä termejäni ja toimimattomia perustelujani, mutta keksimääni peliin kuului, etten voinut sensuroida niitä. Jälkeenpäin huomasin, ettei olisi tarvinnutkaan. Kukaan ei tullut ristiinnaulitsemaan eikä huutamaan. Ehkä hyvä toimittaja ei aina yritäkään olla kaikkien asioiden asiantuntija, vaan on välillä myös pieni, tietämätön ja aidosti kysyvä.”

Sonja Saarikoski, 28

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä. Työskennellyt myös Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2014 Aikakausmedian Edit-kilpailussa. Long Playn Pieni journalistipalkinto -ehdokas 2016.

Opiskellut viestintää Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Johanna Vehkoon valinta

Vapaa toimittaja Johanna Vehkoo valitsi Sonja Saarikosken jutun Sonya & Sonja eli se pieni ero:

”Edellisessä elämässäni olin kulttuuritoimittaja, joten suhtaudun juuri tähän journalismin alalajiin kaikkein kriittisimmin. Kulttuurijournalismi on tuntunut pitkään turhan kaavamaiselta. Siksi SKR:n kulttuurijournalismin mestarikurssilaisten julkaisu Jotkut taas väittävät ilahduttaa. Parasta siinä on Sonja Saarikosken juttu Sonya Lindforsista. Tai itse asiassa Lindfors on jutun toinen tekijä.

Saarikoski kielsi itseltään kysymysten esittämisen ja antoi Lindforsin kommentoida julkisesti artikkelia. Jutussa toimittaja asettaa itsensä haavoittuvaiseen ja jopa potentiaalisesti noloon asemaan. Tällaista ei näe koskaan.”



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta