Valtakunnan riisuja

JOURNALISTI
3.3.2017

Janne Salomaa, teksti
Liisa Valonen, kuva

Toimittaja Maria Mustranta on kysynyt noin 700 tunnettua suomalaista alastonkuvaan HS:n Kuukausiliitteeseen.

”Vittu en lähde!” Näin huusi Hjallis Harkimo toimittaja Maria Mustrannalle puhelimeen, kun Mustranta kysyi Harkimoa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Sielu ja ruumis -palstalle muutama vuosi sitten.

Parinkymmenen minuutin päästä Harkimo soitti takaisin ja pahoitteli käytöstään. Palstalle, jossa julkisuuden henkilöt puhuvat kehostaan – ja esiintyvät alastonkuvassa – hän ei silti lähtenyt.

Ei lähde moni muukaan. Mustranta arvioi, että on pyytänyt palstalle noin 700 tunnettua suomalaista. Yhteensä Mustranta on tehnyt 155 juttua, joten runsas viidennes kysytyistä on suostunut.

Myöntyväisimpiä ovat kulttuuriihmiset. Urheilijat ja poliitikot ovat vaikeampia, virkamiehiä on turha edes kysyä. Toisaalta moni on myös innoissaan palstalle pääsystä.

”Alastonkuvan ottaminen on haastateltaville yleensä ainutkertainen kokemus elämässä: henkinen benjihyppy, joka voimaannuttaa. Eräs mies sanoi, että hänen on pakko suostua palstalle, koska hänellä on niin kompleksinen suhde ruumiiseensa”, Mustranta sanoo.

Yleensä Kuukausiliitteen alastonkuvat eivät ole paljastavia, mutta välillä naisilla näkyvät rinnat ja joskus enemmänkin, jos kuvaaja ja kuvattava päätyvät yhdessä siihen. Miesten sukupuolielimet sen sijaan pysyvät aina piilossa.

”Joillekin miehille se on ollut pettymys.”

Mustranta ei osallistu kuvauksiin, vaan tekee haastattelun yleensä ennen kuvausta studiolla.

”Tietyt asiat toistuvat haastatteluissa usein. Hyvin monet alkavat esimerkiksi puhua painostaan, vaikka harvoin kysyn siitä. Se kertoo jotakin yhteiskunnastamme.”

Toistuvista teemoista huolimatta palstan tekeminen ei kyllästytä Mustrantaa.

”Haastattelut ovat aika lyhyitä, ja freelancerille vakiopalstat ovat hyviä, koska niihin tulee rutiini ja niitä on nopea tehdä.”

Muita toimittajan töitä Mustranta on kuitenkin viime aikoina vähentänyt, sillä hän työstää esikoisromaaniaan, jonka WSOY julkaisee elokuussa. Miten on: jos romaani tekee Mustrannasta kuuluisan, olisiko hän itse valmis palstalle?

”Pakkohan siihen olisi suostua, kun olen itse saanut palstasta pitkään osan leivästäni.”



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta