Valepresidentti haastaa toimittajat

JOURNALISTI
3.3.2017

Marja Honkonen, teksti
Ville Tietäväinen, kuvitus

Yhdysvalloissa toimittajat opettelevat elämään valehtelevan, vihamielisen hallinnon kanssa. Se on kertauskurssi ammatin perusteisiin journalisteille myös muualla maailmassa.

The level of dishonesty is out of control. Epärehellisyys on karannut käsistä.

Siis median käsistä, jos kysytään Yhdysvaltain tammikuussa virkaan astuneelta presidentiltä.

Torstaina 16. helmikuuta Donald Trump astui lehdistön eteen kertoakseen hallintonsa ensimmäisen neljän viikon saavutuksista. Puheaikansa hän käytti pääasiassa journalistien moittimiseen.

Trump kehui myös takkuilevan hallintonsa toimivan kuin huippuvireisen koneen, valehteli valitsijamiesvaalivoittonsa marginaalista ja puhui ”ydinholokaustista” hyvien Venäjän-suhteiden vaihtoehtona.

Puhetta kommentoitiin jopa Fox Newsilla järkyttyneinä. Uutisoitavaa olisi ollut moneksi viikoksi.

”Tavallaan koskaan ei ole ollut yhtä hyvää aikaa olla toimittaja”, sanoo Columbia Journalism Review’n päätoimittaja Kyle Pope.

”Toisaalta maata johtaa henkilö, joka vihaa meitä.”

 

”Juuri nyt on tärkeää kiertää maata ja osoittaa, ettei koko Amerikka ole tullut hulluksi”, sanoo toimittaja Laura Saarikoski.

Saarikoskesta on tullut Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana suomalaisille Trumpin valinnan tulkki. Hän kirjoitti miehestä kirjan yhdessä puolisonsa Saska Saarikosken kanssa ja on ehdolla myös Vuoden journalistiksi.

Saarikoskea harmittaa, että Trump ruokkii eurooppalaisten pahimpia stereotypioita sekopäisistä ja tietämättömistä jenkeistä. Hänestä maan tilanne näyttää suomalaismedioista katsottuna vielä sekavammalta kuin se todellisuudessa on.

Hurjiin lausuntoihin keskittyvä ”koohotus” voi johtaa siihen, että ymmärrys tilanteesta vähenee.

”Ajatellaan, että tämä menee koko ajan vain hullummaksi ja hullummaksi, ihan kauheaa, mitä tapahtuu, syttyykö ydinsota”, Saarikoski kuvaa.

Oikeasti vallan kolmijako on toistaiseksi toiminut ja suurin osa ihmisistä on jatkanut normaalia elämää.

Washington kyllä on sekaisin. Koohotukseen syyllistyy Saarikosken mielestä itärannikon liberaali media, joka heijastelee lukijakuntansa tyrmistystä.

”Jatkuva mielipidepohjainen rummutus voi ampua itseään nilkkaan. The New York Times julkaisee päivittäin useita kolumneja siitä, kuinka kauhea Trump on, vaikka lukijat ovat jo valmiiksi sitä mieltä”, Saarikoski sanoo.

Hänestä olisi hyvä tehdä selvä ero typerien möläytysten, oikeistolaisen politiikan ja varsinaisten laittomuuksien välillä.

”Isojen ja pienten asioiden ero hämärtyy.”

 

Trumpin hallinto on amerikkalaiselle medialle aivan uudenlainen haaste.

Jos Trump tai Valkoisen talon tiedottaja Sean Spicer valehtelevat pressitilaisuuksissa, kannattaako ne striimata suorana? Mitä hyötyä on kutsua neuvonantaja Kellyann Conway haastatteluun vastaamaan johonkin aivan muuhun kuin esitettyihin kysymyksiin? Miten suhtautua päästrategi Steve Bannoniin, jonka aiemmin johtama Breitbart-uutissivusto käy avointa sotaa ”big mediaa” vastaan?

Osa mediakommentaattoreista nollaisi toimitusten käytännöt. Esimerkiksi PressThink-blogin kirjoittaja, New Yorkin yliopiston professori Jay Rosen ehdotti harjoittelijoiden lähettämistä ”turhiin” pressitilaisuuksiin. Kokeneet toimittajat tehkööt tutkivia juttuja.

Käytännön muutokset ovat kirjavia. Esimerkiksi CNN ei lähettänyt yhtä Spicerin lehdistötilaisuutta suorana, vaan teki uutisen siitä, että Spicer valehteli siinä. Seuraava lehdistötilaisuus tosin taas oli suora.

Columbia Journalism Review arvioi helmikuussa kuuden suuren uutisvälineen linjaa näiden johtajien antamien lausuntojen ja sisäisten muistioiden perusteella. Osa aikoo jatkaa kuten aiemminkin, osa aikoo painottaa omaa uutishankintaa.

Esimerkiksi uutistoimisto Reuters huomautti Iranin-uutisointinsa olleen erinomaista, vaikka siellä tietoja ei juuri saa virallisia reittejä. Miksei se toimisi myös Yhdysvalloissa?

Yksi väittelyn aihe on, kuinka näyttävästi Trumpin valheisiin tulisi tarttua, sanoo CJR:n päätoimittaja Kyle Pope. Niiden paljastaminen on tärkeää, mutta jutun pihvi on aina sama: hallinto valehtelee.

Ja niitä juttuja on ollut jo todella, todella monta.

”Tällä tyylillä ei ehkä voida jatkaa. Ihmiset hajoavat uupumukseen”, Pope sanoo.

Pope kirjoitti Trumpille yhdysvaltalaisten toimittajien nimissä avoimen kirjeen. Siinä hän muun muassa korosti medioiden päättävän, kuinka paljon puheaikaa hallinnon edustajille annetaan.

”Lehdistön pitää osoittaa yleisölle, ettei se ole osa valtaa, vaan sen vahtikoira.”

 

Koko uransa Yhdysvaltoja seurannut Ylen ulkomaantoimittaja Mika Hentunen näkee Trumpin presidenttiyden tosi-tv-kulttuurin huipentumana. Trumpin ei tarvitse välittää mediasta, koska hän itse on media.

Trumpilla on 25 miljoonaa Twitter-seuraajaa, NYT:n printti- ja digiversioilla kolme miljoonaa tilaajaa. Yhteensä.

”Suomessa ei tajuta, että Yhdysvalloissa NYT ei ole mikään valtamedia”, Hentunen sanoo.

Suurien kaupunkien lehdet keskittyvät kaupunkien asioihin. Niiden talouskasvua puhkuvat otsikot näyttävät Keskilännen ja ruostevyöhykkeen kuihtuvissa pikkupaikoissa valeuutisilta, vaikka tilastoissa työttömyysprosentti on alle viiden.

”Toimittajana se on ollut minulle suuri opetus”, Laura Saarikoski sanoo.

Jakautuneessa maassa Trumpin kannattajat katsovat tämän räikeimpiä valheita läpi sormien.

”Kun Trump sanoo, että eliitti kusettaa teitä, se on heistä totta. Kaikki muu on toisarvoista”, Saarikoski sanoo.

Siksi faktantarkistusjutut ja ”järjenjälkeisen” lehdistötilaisuuden arvostelu ovat hänestä käännytetyille saarnaamista. Mutta tehtävä niitä on.

”Ei median tehtävä ole vakuuttaa ihmisiä siitä, että he äänestivät väärin. Meidän tehtävämme on elää faktojen maailmassa”, Pope sanoo.

 

Ulkomaantoimittajien, kuten Saarikosken ja Hentusen työn peruskauraa on poimia uutisten joukosta ne, joilla on vaikutusta Eurooppaan ja Suomeen.

Merkittäviä teemoja ovat Hentusen mukaan esimerkiksi kauppasuhteet, ympäristökysymykset ja arktisen alueen asiat.

Hentunen myöntää, että suomalaiset toimittajat ovat Yhdysvaltojen suhteen pitkälti muiden toimittajien varassa. Maan viranomaisia heidän palvelemisensa ei ole aiemminkaan juuri kiinnostanut. Omien lähteiden löytämiseksi on nähtävä vaivaa.

Ensitietoihin uusista linjauksista Hentunen suhtautuisi maltilla. Vaikka ensimmäinen, nopea juttuversio olisikin vain se, mitä Trump on möläyttänyt, toiseen versioon kannattaa odottaa muiden reaktioita. Sanomisia on syytä verrata tilastotietoihin.

”Trump puhuu twiittaamalla, otsikoilla. Niistä voi saada meheviä juttuja, mutta ketä se palvelee ja nostaa”, Hentunen kysyy.

Kirjeenvaihtajana Saarikoski haluaa näyttää jakautuneen maan koko kuvan. Töitä riittäisi viiden hengen toimitukselle. Jotain jää aina kertomatta, ja englantia taitavat politiikan himoseuraajat ovat askeleen edellä.

Ilman suomalaista kirjeenvaihtajaa näkökulma olisi lähinnä yhdysvaltalaisten toimittajien varassa, Saarikoski muistuttaa.

”Ja he nyt näkevät asiat aika toisin kuin pohjoismaalaiset.”

 

Trumpin kausi maailman seuratuimpana poliitikkona voi olla journalisteille terveellinen kertauskurssi työnsä perusteisiin. Kyle Popen mielestä media maksaa kansalaisten inhona oppirahoja liian läheisistä suhteista hallinnon kanssa.

”Osa kritiikistä on ollut medialle kivuliasta, mutta yleisesti ottaen näitä kysymyksiä on hyvä esittää.”

Yhdysvalloissa on myönnetty, että vaalikampanjan uutisoinnissa tehtiin valtavia virheitä. Eri puolella maata asuvien ihmisten kuuntelemiseen pitäisi nähdä enemmän vaivaa, Pope sanoo.

Hän myös uskoo monien toimittajien sokeutuneen omille mielipiteilleen. Heidän oli vaikea samastua Trumpin kannattajiin.

”Vaaleissa ainoa merkityksellinen aihe ovat äänestäjät. Jos heidän tavoitteitaan ja taustojaan ei ymmärrä, epäonnistuu mediana”, Pope sanoo.

Pope sai avoimesta kirjeestään paljon palautetta myös ulkomailta. Moni kaipasi samanlaista ryhtiliikettä oman maansa uutisointiin.

Ymmärrystä penää myös Saarikoski. Ilman sitä Euroopan kevään vaalien tulokset saatetaan ennustaa aivan yhtä pieleen kuin Trumpin surkeaksi ennakoitu vaalimenestys.

Saarikosken mielestä esimerkiksi monikulttuurisuuden ja integraation ongelmia pitäisi käsitellä vähättelemättä, kaikkia kuunnellen ja tiukalla journalistisella selkärangalla.

Jos siihen ei pysty valtamedia, sadon korjaavat kyllä ne, jotka suhtautuvat totuuteen joustavammin. Steve Bannonin taakseen jättämä Breitbart-uutissivusto on suunnitellut perustavansa Lontoon-osaston lisäksi ranskalaiset ja saksalaiset sivustot.

 

Toivon, että jatkossa voisimme tulla paremmin toimeen, jos se on mahdollista. Ehkä se ei ole, ja sekin on ok.

Helmikuun lehdistötilaisuudessaan Trump toivoi parempia suhteita mediaan. Viikkoa myöhemmin NYT:n, CNN:n ja Politicon toimittajia ei otettu Valkoisen talon lehdistötilaisuuteen.

Kyle Pope epäilee, ettei Yhdysvaltain kehno sijoitus sananvapaustilastoissa tule ainakaan nousemaan.

”Tässäkin lienee parasta uskoa siihen, mitä Trump sanoo: että hän aikoo helpottaa oikeusjuttujen nostamista kunnianloukkauksista ja rajoittaa hallinnon avoimuutta”, Pope sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa monen uutisvälineen, kuten NYT:n ja Washington Postin, kasvattaneen tilaajalukujaan Trumpin voiton jälkeen. Yleisö ”kampanjoi” puolueettoman uutistoiminnan puolesta.

Tavallaan koskaan ei ole ollut yhtä hyvä aika olla toimittaja.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta