Johanna Vehkoo seurasi misinformaatiota ja disinformaatiota verkossa ja piti faktantarkistuksen koulutuksia pitkään. Valheenpaljastaja-juttusarja syntyi, kun tieto vaati päästä ulos myös kirjoittamalla.
”Olen seurannut misinformaatiota ja disinformaatiota verkossa ja pitänyt faktantarkistuksen koulutuksia pitkään. Lopulta tietoa alkoi olla niin paljon, että se vaati päästä ulos myös kirjoittamalla”, sanoo Valheenpaljastaja-juttusarjaa Ylen verkkoon vuodesta 2015 kirjoittanut Johanna Vehkoo.
”Seuraan faktoihin ja niiden puutteeseen liittyvää kansainvälistä keskustelua päivittäin ja kirjaan ylös juttuideoita, joita on nytkin varastossa varmaan kaksikymmentä. Kyseessä on niin iso yhteiskunnallinen vyyhti, ettei riitä, että siihen reagoidaan vain silloin, kun keskustelu käy kuumana esimerkiksi valeuutisten merkityksestä Donald Trumpin kampanjalle. Seurata pitää jatkuvasti, pelkkä reagointi ei riitä.
Kun aloin vuonna 2013 puhua koulutuksissani valeuutisista, jouduin aina selittämään, mitä ne ovat. Nyt niistä on kasvanut ilmiö, josta puhuvat kaikki. Uutta selitettävää on syntynyt, kun valeuutisiksi kutsutaan ties mitä kaikkea. Käsitteet ja niiden tarkoitus eivät saa hämärtyä.
Vaikka emme tiedä, miten paljon sosiaalinen media syventää kunkin poteroita, on kiistatonta, että esimerkiksi Facebookissa kaikki tieto näyttää samanarvoiselta, eikä ihmisillä aina ole työkaluja luokitella sitä. Faktan erottaminen fiktiosta on äärimmäisen tärkeää, koska yhteiskunnallinen keskustelu käy mahdottomaksi ilman yhteistä käsitystä tosiasioista.
Valheenpaljastajassa kerron käytännönläheisesti, miten esimerkiksi kuvahuijauksen tai valeprofiilin voi paljastaa. Yritän tehdä niistä uusia kansalaistaitoja toivoen, että jonain päivänä ne ovat jokaisella selkäytimessä. Työn motivaatio on klassisen journalistinen: tämä on tärkeää, ihmisten pitää saada tietää.
Juttujen perään ja sähköpostiini tulee paljon ’vihaista kansalaispalautetta’, mutta siinä ei osoiteta virheitä jutuista vaan esimerkiksi kuvitellaan kirjoittamiselleni tarkoitusperiä, joita ei ole. Silti kiittävääkin palautetta tulee, ja sitä ovat myös juttujen suuret lukija- ja jakomäärät. Kaikkein kivointa on kuulla lukijoilta, että he ovat oppineet jotain uutta ja ottaneet sen käyttöönsä.”
Johanna Vehkoo
Vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Erikoistunut misinformaatioon ja faktantarkistukseen.
Kirjoittanut journalismin tulevaisuudesta kirjan Painokoneet seis! (Teos 2011) ja jälkiteollisesta maailmasta kertovan reportaasiteoksen Autiopaikoilla (Teos 2016).
Yksi Long Playn perustajista. Vetää Hacks/Hackers Helsinki -verkostoa.
Pauli Kallion valinta
Kramppeja & Nyrjähdyksiä -sarjakuvan käsikirjoittaja Pauli Kallio valitsi esiteltäväksi
Johanna Vehkoon Valheenpaljastaja-juttusarjan:
”On ilahduttavaa ja elähdyttävää huomata, että ihminen on löytänyt kutsumuksensa ja toteuttaa sitä paitsi omaksi tyydytyksekseen, myös yhteiseksi hyväksi. Johanna Vehkoo on
viimeisen päälle journalisti.
En asettele sädekehää hänen päänsä päälle mutta mietin, jaksaisinko itse ottaa niskaani vastaavat kuramäärät ja edelleen paiskia töitä totuudellisen tiedonvälityksen eteen.
Valheenpaljastaja perkaa ansiokkaasti valeuutisten taustoja, selvittelee niitä tehtaile-vien tahojen motiiveja ja auttaa median käyttäjää tunnistamaan uutisiksi naamioidut emävalheet ja puolitotuudet.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
