Ulos omasta ovesta

Oikea Media väittää olevansa ”vaiennettujen suomalaisten ääni”, mutta ennen kaikkea se on Marko Hamilon unelmaprojekti.

Marko Hamilo

49-vuotias päätoimittaja ja perustajaosakas Oikeassa Mediassa, joka on konservatiiviseksi itseään luonnehtiva vaihtoehtomedia. Oikea Media aloitti tammikuun lopussa.

Työskennellyt Helsingin Sanomien Verkkoliitteessä 1999–2001 ja Tieteessä 2001–2007. Teki lisäksi vaalikoneita työkierrossa muissa toimituksissa.

Työskennellyt Tiede-lehdessä 2007–2010 ja sittemmin vapaana toimittajana kirjoittaen esimerkiksi Tiede-lehteen ja Suomen Kuvalehteen Oikean Median aloittamiseen saakka.

Opiskellut Helsingin yliopistossa psykologiaa ja teoreettista filosofiaa ja Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa.

JOURNALISTI
3.3.2017

Nina Erho, teksti
Sampo Korhonen, kuvat

Kun Marko Hamilo astuu rantakahvilaan kotikulmillaan Helsingin Eirassa, häntä on vaikea yhdistää Oikean Median ääneen.

Se ääni kertoo puhuvansa konservatiivisen, kansallismielisen Suomen puolesta. Pääpuheenaiheet eli maahanmuuton, EU:n ja uuden avioliittolain vastustaminen ovat perussuomalaisilta tuttuja. Oikean Median ”vaiennetuiksi suomalaisiksi” kutsumia kansalaisia ahdistavat eliitti ja vihervasemmisto. Heidän näkemyksensä eivät saa valtamediassa tilaa.

”Olen tietoinen siitä, mikä persujen kannatus on täällä – se on alempi kuin edes Kalliossa. Täällä pystyy hyvin elämään arkea niin, että ei ole aavistustakaan, minkälaisia huolia keskimääräisellä suomalaisella on”, Hamilo sanoo.

Mutta eri maailmojen yhteys ei hänestä synnykään siitä, että ollaan oikeasti tekemisissä vaan siitä, että tunnistetaan oma kupla.

Omasta eliittikuplastaan Hamilo valaistui jo vuosia sitten Tallinnan-lautalla ihmetellessään, ”mistä koloista tämä kännäävä ja huonosti käyttäytyvä tuulipukuporukka on ryöminyt, kun en näe tällaisia ihmisiä ympärilläni missään”.

”Sitten tajusin, että nämä, joita katson kuin Korkeasaaren marakatteja, eivät ole kummallisia vaan minä olen. He ovat ihan tavallisia suomalaisia ja minä olen se, joka en ymmärrä.”

 

Hamilon logiikassa hänen elitistin syntejään lieventää jotenkin myös se, että samoilla kulmilla asuu ”tunnettu persu”, Jussi Halla-aho.

Hamilo itse on mielestään edelleen ennen muuta se klassinen liberaali, joka hän oli jo Nuorsuomalaiset-puolueessa 1990-luvulla. Vaikka hän korostaa, että klassinen liberaali on eri asia kuin arvoliberaali, jotain hänen arvoilleen on tapahtunut sitten nuorsuomalaisten aikojen – puhumattakaan hänen ajoistaan sitoutumattomassa vasemmistossa ja vihreissä 1990-luvun alussa.

Vuonna 1997 päätoimittaja Hamilo kirjoitti nuorsuomalaisten verkkolehdessä Livessä:

”Kokoomus edustaa konservatiivista traditiota, me liberaalia (tämä näkyy esimerkiksi nuorsuomalaisten suvaitsevassa ja Kokoomuksen nuivassa suhtautumisessa homoseksuaaleihin ja ulkomaalaisiin).”

Voi toki olla, että tarkoitus oli ennemmin etäännyttää äärioikeiston leimaa itsestä kuin varsinaisesti tunnustaa inhimillistä väriä. Silti Hamilo ei kirjoittanut mitenkään ase ohimolla, vaan ”nusut” oli hänen mielestään monella tapaa unelmatyöpaikka.

 

Kun Hamilon sankarit Risto E. J. Penttilä ja Jukka Tarkka putosivat eduskunnasta keväällä 1999, hänen oli etsittävä uusi työpaikka. Se löytyi nopeasti Helsingin Sanomista, mutta viihtyminen oli vaikeaa. Hamilo sai kyllä valtamediassa kirjoittaa tärkeinä pitämistään asioista tavalla, jota piti tärkeänä. Ongelma oli se, että lehdissä julkaistiin ja toimituksissa edustettiin muitakin näkökulmia kuin hänen.

Tosin myöhemmin Hamilon tiedetoimittajana inhoama ”maailmanparannus” on saanut otteen myös hänestä itsestään. Nykyisin hänenkin näkemystensä perusteluksi kelpaa vaikka tutkimus maahanmuuton kustannuksista, jonka perussuomalaiset teetti avoimesti maahanmuuttoa vastustavalla Samuli Salmisella.

Hamilon mielestä väärällä journalistisella maailmanparannuksella ja hänen journalistisella maailmanparannuksellaan on eroa. Vaikka paras journalisti on raportoija, kannan ottamisen siunaa se, että sen perusteluista ollaan avoimia.

 

Hamilon profiloituminen maahanmuuton vastustajaksi alkoi 2000-luvun alussa. Hän kertoo menneensä Halla-ahon blogiin ottamaan selvää, ”mikä tää rasisti oikein on miehiään” ja ”joutuneensa tunnustamaan, että arvokonservatiivit näyttävät faktisesti olevan joissakin asioissa oikeassa”.

Syntyi Hamilon unelma journalismista, jossa tiedetoimittaja arvioisi maahanmuuton vastustajien näkemyksiä tutkimusnäyttöä vasten, olisi dialogin välittäjä, keskustelun moderoija, kaikkien kaveri.

Omasta mielestään Hamilo pystyi pitämään erossa mielipiteet ja faktat, monen muun mielestä ei.

”Helposti sitten tapahtuu se, että jos te hylkäätte minut niin okei, hylätkää sitten. Ja sitten huomaa, että nämä, joita olen itsekin leimannut rasisteiksi, ovatkin oikein mukavia tyyppejä.”

 

Loppupeleissä Hamilosta eivät siis tainneet tehdä konservatiivista verkkomediayrittäjää niinkään lukijoiden tarpeet kuin hänen omansa.

Kuten aikanaan Nuorsuomalaisten Livessä, Oikeassa Mediassa Hamilo voi ilmaista näkemyksiään mieleisessään kontekstissa. Poliittisen verkkomedian ainoana työntekijänä hänen ei tarvitse olla tekemisissä muiden kuin samanmielisten ihmisten kanssa eikä ylipäätään ihmisten kanssa enempää kuin haluaa. Se sopii introvertille, jonka lempipaikka on yksin merellä.

Mutta mitä jos tälläkin kertaa käy niin, että ”oikea media” ei pärjää?

”En usko että minua kauheasti kaivataan valtamediaan takaisin. Otetaankohan 49-vuotiaita eräopaskoulutukseen?”

Marko Hamilo

49-vuotias päätoimittaja ja perustajaosakas Oikeassa Mediassa, joka on konservatiiviseksi itseään luonnehtiva vaihtoehtomedia. Oikea Media aloitti tammikuun lopussa.

Työskennellyt Helsingin Sanomien Verkkoliitteessä 1999–2001 ja Tieteessä 2001–2007. Teki lisäksi vaalikoneita työkierrossa muissa toimituksissa.

Työskennellyt Tiede-lehdessä 2007–2010 ja sittemmin vapaana toimittajana kirjoittaen esimerkiksi Tiede-lehteen ja Suomen Kuvalehteen Oikean Median aloittamiseen saakka.

Opiskellut Helsingin yliopistossa psykologiaa ja teoreettista filosofiaa ja Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta