Poliittiset skandaalit tulivat jäädäkseen

JOURNALISTI
3.3.2017

Anne Moilanen, teksti

Anne Moilanen on toimittaja, joka työskentelee Ylen A-studiossa. Hän opiskeli vuosina 2015–2016 Oxfordin yliopistossa, jossa hän teki vertailevan tutkimuksen Suomen ja Iso-Britannian poliittisista skandaaleista.

Skandaalijulkisuus on selvästi vahingoittanut Juha Sipilän ja Anne Bernerin mainetta, kirjoittaa Anne Moilanen.

Mitä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) junailemassa Finavia-jupakassa oikeastaan tapahtui? Totuutta ei tiedetä tänäkään päivänä, vaikka erikoista vahingonkorvauskiistaa valtion lentoasemayhtiön 34 miljoonan euron tappioista ovat puineet jo sekä Valtiontalouden tarkastusvirasto että eduskunnan tarkastusvaliokunta.

Syksyllä 2016 alkanut Finavia-kohu kuivui kokoon, eikä puhjennut täysimittaiseksi poliittiseksi skandaaliksi. Miksi ei?

 

Skandaalitutkimuksen mukaan syitä on ainakin kolme.

Ensinnäkin poliittisen skandaalin alkupisteenä on oltava selkeä normirikkomus, johon voi sisältyä myös rikos. Jos kyse on seksiskandaalista, jotka ovat Suomessa harvinaisia, melko lieväkin rikkomus saattaa johtaa skandaaliin. Bernerin Finavia-toimista ei kuitenkaan edelleenkään ota selvää, mitä lopulta on tapahtunut: Onko vallan väärinkäyttöä ollut vai ei? Kiistaton näyttö on jäänyt puuttumaan.

Toiseksi, kukaan ei ole lähtenyt ristiinnaulitsemaan Berneriä, minkä poliittinen skandaali syntyäkseen vaatisi. Berner on pääministeri Juha Sipilän (kesk.) suosikki, jota Sipilä myös Finavia-jupakan aikana tehokkaasti suojasi osoittamalla toistuvasti julkisen tukensa.

Kolmanneksi, Berner ei ole jäänyt kiinni epärehellisyydestä. Suurin tuho ei usein synny alkuperäisestä poliitikon rikkomuksesta, vaan sitä seuraavasta julkisesta kieltämisestä. Kieltämiseen voi sisältyä selittelyä, ristiin puhumista, jopa suoranaista valehtelua, joista kiinni jääminen lopulta katkaisee kamelin selän. Nyrkkisääntö on, että toisen kerran tapahtuva rikkomus ei enää ole anteeksi annettavissa, kun alkuperäinen teko olisi ehkä vielä ollut. Skandaalista pelastautuminen sen loppuvaiheessa voi onnistua, jos poliitikko osaa julkisuudessa uskottavasti katua ja pyytää anteeksi. Tämä on erityisen vaikeaa suomalaisille poliitikoille.

 

Poliittiset skandaalit yleistyivät Suomessa vasta 1980-luvulla. Presidentti Urho Kekkosen yli 25-vuotisella valtakaudella ne olivat harvinaisia. 1970-luvulla Suomessa oli professori Anu Kantolan tutkimuksen mukaan neljä poliittista skandaalia, 2000-luvulla jo 37. Suomessa poliittiset skandaalit ovat tyypillisesti liittyneet taloudellisten etujen saamiseen tai valta-aseman väärinkäyttöön.

Nykyisin mediassa tapahtuvat poliittiset skandaalit edellyttävät paljastusta. Poliitikon rikkomus tulee julkiseksi suurelle yleisölle, eikä jää vain pienen sisäpiirin tiedoksi. Samasta syystä juoru ei ole poliittinen skandaali, vaikka sen aihe olisi tottakin. Poliittisia skandaaleja ei myöskään synny diktatuureissa, yksipuoluejärjestelmissä tai ylipäätään olosuhteissa, joissa ei ole vapaata demokratiaa ja tiedonvälitystä.

 

Vaikka poliitikot pelkäävät skandaaleja, ne ovat samaan aikaan myös demokratian kulmakivi. Poliittiset skandaalit osoittavat, että vallanpitäjiä uskalletaan arvostella.

Toisin kuin esimerkiksi brittiläiset, suomalaiset politiikan toimittajat kokevat olevansa skandaaleissa liikkeellä ilman omaa agendaa. Tämä sisältää ajatuksen, että toimittajat eivät yritä saada poliitikkoja eroamaan tehtävästään – asia, jonka brittitoimittajat myöntävät ilman muuta, mutta suomalaiset eivät millään, ainakaan julkisesti.

Suomalaisille toimittajille on vaikea puheenaihe, että omalla tiedotusvälineellä ja siellä tehdyillä linjauksilla voi olla valtaa, esimerkiksi vaikutusta päivänpolitiikkaan. Riippumattomuuden nimeen vannovat Suomessa puoluelehtiä lukuunottamatta lähes kaikki mediat ja toimittajat, vaikka ne eivät ehkä todellisuudessa olisikaan ihan sitä. Kuinka puolueettomana yleisö minkäkin median uutisoinnin lopulta kokee, olisikin kiinnostava aihe jatkotutkimukselle.

Nykyhallituksen ministereistä skandalööseimmät ovat olleet Berner ja erilaisissa omaisuus- ja julkisuuskohuissa rypevä Juha Sipilä. Myös sosiaali- ja terveysministeriksi elokuussa nousseen kansanedustaja Pirkko Mattilan (ps.) taannoinen humalatila Tukholman edustusillallisella viime keväänä nousi myöhemmin otsikoihin. Mattilan skandaali jäi kuitenkin pieneksi ja unohtui pian, koska hän myönsi tekonsa.

Sen sijaan Juha Sipilä on omalla toiminnallaan jatkuvasti pahentanut tilannettaan ja antanut aineksia uusille kohuille.

Poliittisessa skandaalissa ei useinkaan ole olennaisinta, onko jokin teko laiton vai ei. Pelkkä epäily voi johtaa skandaaliin, minkä lisäksi on hyvin paljastavaa, miten poliitikko toimii yllättävässä tilanteessa.

Läheskään kaikki poliitikot eivät selviydy raa’asta skandaalijulkisuudesta hyvin, eivätkä pysty tekemään sen keskellä järkeviä ratkaisuja.

Juha Sipiläkin periaatteessa selvisi loppuvuoden 2016 Terrafame-sotkusta, mutta osaamaton toiminta heikensi häntä. Hän on nyt aivan eri tavalla toimittajien ja kansalaisten tarkkailussa kuin ennen. Tämä näkyi muun muassa tukussa kanteluita, jotka tehtiin Sipilän vienninedistämismatkasta Intiaan tammikuussa, heti Terrafame-jupakan jälkeen.

Myös Anne Berneriä tapaus Finavia vahingoitti. Hänen viimeaikaisten aloitteidensa kaatuminen hallituksessa on periaatteessa normaalia poliittista toimintaa. Nyt joka risaus uutisoidaan. Berner ei ole enää julkisuudessa samalla viivalla muiden poliitikkojen kanssa.

Skandaalijulkisuus on selvästi vahingoittanut Sipilän ja Bernerin mainetta. Julkisuudessa heidän molempien tapaukset on kaikkea muuta kuin loppuun käsitelty.

Poliittiset skandaalit ovat usein monimutkaisia ja sotkuisia tapahtumaketjuja, joissa voi olla avoin loppu. Se tarkoittaa, että esimerkiksi Finavia-keitos kuplii pinnan alla niin kauan kuin tapahtumia ei ole lopullisesti selvitetty.

Jos Finaviasta tulee vielä tällä vaalikaudella julkisuuteen ratkaisevaa uutta tietoa, Berneriä koskeva poliittinen skandaali syttyy taas täyteen roihuun – niin kuin se ei olisi koskaan hiipumassa ollutkaan.

Samoin jatkuva kiinnostus kohdistuu Sipilän omistuksiin.


Anne Moilasen tutkimus Political Scandals in Finland and in the UK: How Do The Media Cultures Differ? on luettavissa Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin sivuilla. 



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta