Luottamuksen arvoinen

JOURNALISTIN OHJE 10

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JOURNALISTI
3.3.2017

Manu Marttinen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Miten määritellä sopiva etäisyys tietolähteeseen?

Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin Keisari Aarnio -kirja (HSKirjat 2017) paljastaa hämmentäviä tietoja toimittajien ja vankeuteen tuomitun Jari Aarnion välisestä tiiviistä yhteistyöstä jutunteossa.

Kirjassa Reinboth ja Passi kirjoittavat, että Iltalehdellä, Suomen Kuvalehdellä ja MTV:llä oli luottotoimittajat, jotka kirjoittivat Helsingin huumepoliisien kannalta myötäsukaisia juttuja. Kirjan tietojen mukaan Aarnio vaikutti juttujen näkökulmiin ja toimi jopa nimettömänä lähteenä, vaikka oli rikoksista epäilty.

 

Kirja nosti esiin kysymyksen, millaiset välit toimittajalla voi olla tietolähteen kanssa.

On selvää, että ilman toimivia lähdeverkostoja ja suhteita on vaikeaa saada uutisvoittoja tai edes seurata oman alansa asioita. On silti eri asia pitää luottamuksellista ja ammattillista suhdetta lähteeseensä kuin olla ”luottotoimittaja”.

Keisari Aarnion perusteella muutamalla toimittajalla oli hyvin tiiviit, jopa kaverilliset välit Aarnion kanssa. Yhteistyö näyttää johtaneen kestämättömiin journalistisiin ratkaisuihin, joiden seurauksena käsitys tapahtumista osaltaan hämärtyi. Tämä sai toimittajien esimiehetkin uskomaan Aarnion tarinoihin.

”Voiko toinen osapuoli eli krp olla uskottava ja esteetön tutkija. Miksi poliisijohto ja sisäministeriö välttelevät vastuuta? Aarnio tunnetaan pätevänä poliisina, joka on hoitanut taitavasti arkaluontoisia yhteyksiä rikollispiireihin”, kirjoitti Suomen Kuvalehden silloinen päätoimittaja Tapani Ruokanen pääkirjoituksessaan 17. huhtikuuta 2014.

SK:n jutut ovat säännöllisesti tuoneet esille asioita Aarnio-vyyhdistä juuri tästä näkökulmasta.

Iltalehti puolestaan käänsi vyyhden alkuvaiheessa kriittisen katseensa muun muassa tutkinnan kannalta keskeisen lähteen eli HS:n esiintuoman ”Saaran” taustojen selvittämiseen – eikä esimerkiksi siihen, miksi huumepoliisin pomolla oli seksisuhde prostituoidun kanssa.

Kirjoittelu synnytti mielikuvan huumepoliisiin kohdistuvan tutkinnan puolueellisuudesta ja siitä, että vyyhdissä olisi ollut kyse Helsingin huumepoliisiin kohdistuneesta ajojahdista. Kirja havainnollistaa, että näin ei ollut.

Tutkinnan kohteena olleet huumepoliisit tehtailivat ensimmäisen, vuonna 2007 alkaneen virkarikostutkinnan aikana kanteluita krp:n tutkinnasta. Näin he käyttivät hyväkseen yleistä mielipidettä, joka ei siinä vaiheessa voinut perustua tosiasioihin, koska tutkinta oli vielä kesken ja tutkintaaineisto oli salainen.

 

On vaikeaa yleispätevästi määritellä, mikä on sopiva etäisyys lähteen ja toimittajan välillä. Uutisen lähde saa olla vaikka lähisukulainen tai paras kaveri, kunhan juttua koskevat päätökset tehdään journalistisin perustein.

Journalistin ohjeiden mukaan ”tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, varsinkin jos lähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus”. Myöskään journalistista päätösvaltaa ei saa luovuttaa ulkopuoliselle.

Sillä ei ole merkitystä, minkä journalismin alalajin piirissä työskentelee. Kysymys on sama: onko toimittajan suhde lähteeseen sellainen, että se kestää kriittisen tarkastelun?

Yhteiskunnallisten seurausten ja yleisen merkittävyyden kannalta on toki iso ero siinä, onko toimittajalla läheinen suhde huumepoliisin päällikköön vai entiseen mäkihyppääjään.

Etäisyys lähteeseen pitäisi silti pystyä määrittelemään journalistisin perustein. Viimeistään silloin pitäisi toimituksen hälytyskellojen soida, kun jutun nimetön lähde on itse rikoksesta epäilty. Varsinkin jos juttu käsittelee lähdettä itseään.

JOURNALISTIN OHJE 10

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta