Uupumattomat

Helsingin Sanomien Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat penkoneet Jari Aarnion rikosvyyhteä jo neljä vuotta. Uutuuskirja Keisari Aarnio olisi silti saattanut jäädä syntymättä.

Helsingin Sanomien Minna Passi ja Susanna Reinboth aikovat seurata Aarnio-tapauksen etenemistä jatkossakin. ”Toki lomakin voisi jossain vaiheessa olla hyvä ajatus.”

Minna Passi

Työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2007, josta valtaosan rikostoimittajana. Passin erikoisalaa ovat vakava ja järjestäytynyt rikollisuus.

Susanna Reinboth

Työskennellyt Helsingin Sanomien oikeustoimittajana vuodesta 1990. Vuosina 2004–2012 hän oli Nelosen uutisissa.

Reinboth ja Passi voittivat Aarnio-uutisoinnista Lumilapio-palkinnon vuonna 2014.

JOURNALISTI
3.3.2017

Manu Haapalainen, teksti
Aapo Huhta, kuvat

Suomessa ei ole toista yhtä voimakasta journalismin vallan merkkiä kuin Sanomatalo. Vuonna 1999 valmistunut lasikuutio Eduskuntatalon ja Rautatieaseman välissä symboloi Sanoman mahtia suomalaisen kaupallisen median kentässä.

Helsingin Sanomia parjataan ja siihen luotetaan. Näyttäviä mediataloja ja vahvoja uutisorganisaatioita on muitakin, mutta Hesarin on tunnetuin. Ja ilman sitä juuri tätä juttuvyyhteä ei välttämättä olisi.

Helsingin Sanomien rikostoimittaja Minna Passi ja Nelosen uutisten mukana rakennukseen muuttanut oikeustoimittaja Susanna Reinboth tapasivat ja tutustuivat Sanomatalon avokonttorissa loppuvuodesta 2012.

Sanomatalon lounaskahvilassa ja työpisteillä he vertailivat tietolähteiltä saamiaan vinkkejä Helsingin huumepoliisista ja Jari Aarniosta. Sanomatalon neuvotteluhuoneeseen he vetäytyivät alkuvuonna 2013 tutkimaan tietojaan järjestelmällisemmin. Siellä he tekivät päätöksensä: tätä täytyy penkoa.

Paitsi Passin ja Reinbothin omaan puurtamiseen, työparin perinpohjainen Aarnio-saagan raportointi perustuu Hesarin vahvuuteen, valtaa ja voimaa henkivään organisaatioon. Instituutioon. Sen tarjoamaan tukeen ja suojaan.

”Olen miettinyt, olisimmeko pystyneet tähän, jos olisimme kaksi freelancetoimittajaa”, Susanna Reinboth sanoo nyt.

”Meihin kohdistui painostusta ylhäältä poliisiorganisaatiosta. Motiivejamme, lähteitämme ja työtämme kyseenalaistettiin. Painostusta kuitenkin hillitsi pikkaisen se, että olemme Helsingin Sanomien toimittajia. En tiedä kuinka olisi käynyt, jos täsmälleen samat jutut olisi tehnyt kaksi freelanceria. Vahva uutisorganisaatio on jonkin verran suojannut meitä loalta, panettelulta ja kyseenalaistamiselta.”

Parivaljakon työ sai huipennuksensa helmikuun puolivälissä, kun Sanoman kustantama Keisari Aarnio julkaistiin. Yli 400-sivuinen kirja kertoo, miten Aarnion jäljille päästiin, miten häntä vastaan koottiin todistusaineisto ja miten hänet tuomittiin.

Ja miten poliisi ja media onnistuivat vuosien ajan ummistamaan silmänsä hänen rikoksiltaan.

 

Passi ja Reinboth kertovat linjanneensa lähteiden käytön perussäännöt heti Aarnio-tutkimustensa alussa. Työpari jakaisi kaikki tietolähteet keskenään, jottei yhtä ja samaa lähdettä esimerkiksi erehdyttäisi luulemaan kahdeksi. Samoin päätoimittajat pidettäisiin tietoisina lähteistä.

”Näin kannattaisi toimituksissa laajemminkin toimia. On ilmeisen harvinaista, että päätoimittajat tietävät, mihin tietoihin ja mihin lähteisiin jutut perustuvat”, Reinboth sanoo.

”Koin oloni turvalliseksi, kun tiesin, että esimieheni seisovat sataprosenttisesti juttujen takana.”

 

Keisari Aarniossa on voimakasta kritiikkiä myös toimittajia kohtaan. Aarniolla oli uskollisia, näkökulmissaan hänelle kuuliaisia luottotoimittajia. Aarnio tunnettiin mukavana miehenä ja joviaalina, alamaailman asiat näköalapaikaltaan tarkasti näkevänä tietolähteenä. Sellaisesta miehestä ei helposti haluta kirjoittaa kriittisesti. Susanna Reinboth pitää ongelmaa suomalaiselle journalismille tyypillisenä.

”Monet toimittajat tykkäävät siitä, että saavat liikkua vallan kabineteissa. Läheisyys valtaapitävien kanssa vie joskus näkökyvyn. Kari Suomalainen kertoi aikoinaan, että hän oli erehtynyt menemään johonkin kokkareille juttelemaan poliitikkojen kanssa, eikä sitten pystynyt pariin viikkoon tekemään heistä pilapiirroksia.”

”Suomihan on siitä erikoinen maa, että voin tuosta vaan soittaa vaikka ministerille”, Minna Passi huomauttaa.

”Ei se ole maailmalla tavallista. Kun olen jutellut ulkomaisten tutkivaa journalismia tekevien kollegoiden kanssa, niin Suomessa on tosi hyvä ’access’. Se on sekä hyvä että huono asia.”

Passi ja Reinboth sanovat tunnistavansa vallan viehätyksen myös omassa työssään.

”Ihmiset ovat useimmiten mukavia, eikä kivoille ihmisille halua mitään pahaa. En itsekään osaa sanoa, kuinka monta skuuppia on uran aikana tällaisen takia lipunut ohi”, Passi naurahtaa.

”Mutta luottamukseni poliisiin on kyllä vähentynyt tämän keissin myötä huomattavasti”, Reinboth jatkaa.

”Pitää aina muistaa, että olen toimittaja. Tehtäväni ei ole luottaa vallanpitäjiin vaan valvoa heitä.”

 

Aarnio teki Hesarin suhteen suuren virheen, Passi ja Reinboth sanovat. Aarnion hyvin hallitsemaa mediapeliä ei edes yritetty Sanomatalon suuntaan. Ehkä Aarnio luotti siihen, että luottotoimittajat Suomen Kuvalehdessä, Iltalehdessä ja MTV:ssä ovat tarpeeksi, ehkä kysy-mys oli jostain muusta. Aarnio ja hänen lähipiirinsä Helsingin huumepoliisissa eivät halunneet antaa kommenttejaan Hesarille koko tutkinnan ja oikeusprosessin aikana.

”Se oli heiltä katastrofaalinen virhe. Heidänhän olisi pitänyt tulla tapaamaan meitä ja juttelemaan meille mukavia! Olemme siunailleet, että luojan kiitos he eivät tehneet niin. Me totesimme, että hankitaan faktoja ja tehdään jutut sillä perusteella”, Reinboth muistelee.

Näin Passi ja Reinboth välttivät kokonaan kiusauksen uskoa joviaalin Aarnion loruiluita.

 

Silti jutut olisivat voineet jäädä tekemättäkin. Oli siinä ja siinä, lähtikö toimittajakaksikko vuoden 2013 alkupuolella penkomaan koko vyyhdin avanneita helsinkiläisprostituoitu Saaran hurjia, sittemmin täysin tosiksi osoittautuneita väitteitä Aarniosta, tämän rahankäytöstä sekä Aarnion ja Saaran suhteesta.

”Tunnustan, että olin lähellä tehdä virheen. Katsoin, että kun tämän ihmisen taustassa on vähän sellaista feelua, niin hän on epäluotettava, eli häntä ei kannata kuulla”, Reinboth sanoo.

”Tuohan on hirveän pelottava ajattelutapa! Korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva puhuisi automaattisesti totta. Ja heikommassa asemassa oleva automaattisesti valehtelisi. Tällainen ajattelu antaa vallankäyttäjille hyvät mahdollisuudet käyttää asemaansa väärin. Tuntuu, että Aarniokin on lähtenyt siitä, ettei kukaan usko Saaraa. Eikä kukaan ollutkaan uskoa.”

”Näiden vuosien aikana olemme toki keskustelleet ihmisten kanssa, joiden taustassa on enemmänkin hämärää. Hyvää, kovaa, paikkansapitävää tietoa on tullut sieltäkin”, Minna Passi jatkaa.

”Ihmisillä voi olla monenlaisia taustoja, mutta se ei vielä kerro, miten luotettavia he ovat toimittajan lähteinä. Jokainen tapaus pitää katsoa erikseen, ja kuunnella mitä ihmisellä on sanottavaa.”

 

Aarnion luottotoimittajiksi Keisari Aarniossa esitutkintamateriaalin perusteella nimetyt Suomen Kuvalehden Pekka Anttila ja Iltalehden Risto Kunnas eivät ole myötäilijän leimaa hyväksyneet. Journalistin haastattelussa miehet korostivat käyttäneensä lähteitä kirjassa esitettyä monipuolisemmin ja muistuttivat juttujensa edenneen julkaisuun normaalin journalistisen prosessin kautta.

Passi ja Reinboth pitävät kiinni tulkinnastaan.

”Viestittely heidän ja Aarnion välillä ei anna kuvaa tavanomaisesta journalistin ja tietolähteen suhteesta. Kyllä se puhuu omaa kieltään”, Reinboth huomauttaa.

”Anttila kävi oikeudessakin näyttämässä peukkua Aarniolle. Se on ihan poikkeuksellista. Olemme istuneet lukuisissa ja lukuisissa oikeudenkäynneissä, emmekä ole koskaan nähneet mitään vastaavaa toimittajilta”, Passi jatkaa.

”Eikä sekään ole mielestäni normaalia, että toimittaja [Risto Kunnas] kirjoittaa viestin rikoksesta epäillylle tietolähteelleen: ’Taistele!!!’”

”Meidän peruspointtimme on se, että lukijoidenkin pitäisi tietää, jos rikoksesta epäiltyä haastatellaan, tai hän vaikuttaa keskeisesti jutun sisältöön. Epäillyllä on omassa asiassaan voimakas motiivi valehdella”, Minna Passi sanoo.

 

Toimittajien ammattikunnalle itsekritiikki ei aina ole helppoa, Passi ja Reinboth huomauttavat.

”Aarnion läheisten toimittajien on vaikea selittää edes itselleen, että he eivät ole huomanneet vuosikymmenen skuuppia, vaikka ovat olleet ihan metrin etäisyydellä”, Reinboth sanoo.

”Ketuttaahan se ketä vain, jos on tehnyt virheen. On äärimmäisen mälsää mokata. Meidän ammatissamme se on myös julkista”, Passi jatkaa.

Monessa muussa ammatissa virheet eivät ole samalla tavalla kaikkien nähtävillä. Passi ja Reinboth toivovat Aarnion tapauksen virittävän keskustelua myös toimittajien osaamisesta, etiikasta, toimintatavoista ja suhteesta valtaan.

”On ymmärrettävää, ettei toimittajien ole helppo puuttua oman ammattikuntansa työskentelytapojen ongelmiin. Silloin saa helposti vastaansa vihaisia kollegoita, eikä se tietenkään ole kenestäkään mukavaa”, Minna Passi sanoo.

Passi ja Reinboth kehottavat valppauteen esimerkiksi tietolähteiden kanssa. Jälleen palataan siihen, että kiinnostavan, hyvässä asemassa olevan lähteen vinkeistä ei saa hurmaantua liiaksi.

”Jos minulla olisi tosi läheinen viranomaislähde, jolta paljastuisikin todella rankka rikostausta, ei minulla olisi mitään tarvetta häntä enää sympaattisesti kuunnella”, Minna Passi sanoo.

”Ei lähde voi pelata moneen suuntaan outoja pelejä, ja sitten odottaa että toimittaja pysyy hänen rinnallaan. Toki lähdesuoja on tärkeä asia, mutta ei lähteelle tarvitse olla maailman tappiin lojaali, jos hän on tehnyt jotain hirvittävää.”

 

OIKAISU

Journalistissa 3/2017 julkaistun Uupumattomat-jutun muotoilusta voi saada sen kuvan että, Suomen Kuvalehden toimittaja Pekka Anttila lähetti Jari Aarniolle ”Taistele!” -viestin. Viestin lähetti Iltalehden toimittaja Risto Kunnas.

Journalistin toimitus

 

Minna Passi

Työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2007, josta valtaosan rikostoimittajana. Passin erikoisalaa ovat vakava ja järjestäytynyt rikollisuus.

Susanna Reinboth

Työskennellyt Helsingin Sanomien oikeustoimittajana vuodesta 1990. Vuosina 2004–2012 hän oli Nelosen uutisissa.

Reinboth ja Passi voittivat Aarnio-uutisoinnista Lumilapio-palkinnon vuonna 2014.



13 2018
Arkisto

Kuolet jos et lopeta

The New York Timesille työskennellyt toimittaja Mohamed Ibrahim oli työmatkalla Suomessa, kun asemiehet uhkasivat Somaliassa tappaa hänen perheensä hänen työnsä takia. Journalisti tapasi kolme Suomesta turvapaikkaa hakenutta journalistia. Ammatti tai vainon riskiryhmään kuuluminen eivät takaa turvapaikkaa Suomesta.

Poromiehen ääni

Saamelaiset kaipaavat perusteellisempaa ajankohtaisjournalismia. Aslak Paltto selvittää tapahtumien taustoja omassa A-studiossaan.

Surmattua bulgarialaistoimittaja Viktoria Marinovaa muistettiin hänen kotikaupungissaan Rusessa, missä hautajaiset pidettiin 12. lokakuuta. Suuren kansainvälisen huomion saanut surma ei maan viranomaisten mukaan liity Marinovan työhön.

Pahalta näyttää, Eurooppa

EU-tukien tutkiminen on tarkoittanut journalisteille putkareissuja Bulgariassa ja Kreikassa. Bulgarialainen tutkiva journalisti toivoo, että maassa surmatun televisiotoimittajan tapaus tutkittaisiin tarkemmin.

Ping, te siellä!

Nuorimmat ikäluokat lipuvat salakavalasti tubekanaville journalismin ulottumattomiin. Ja tämä on ihan meidän syytämme, kirjoittaa Elina Grundström.

Vihakampanja käynnistyy - toimi näin

Miten toimia, kun toimittaja joutuu masinoidun verkkovihan kohteeksi? Ota talteen Journalisti-lehden ohjeet vihakampanjan varalta kohteelle, esimiehille ja kollegoille.

Härliga, jobbiga möte

Vad gör egentligen en producent? Den där spindeln i nätet som borde ha koll på precis allt och som är den person en redaktör kan ty sig till i vått och torrt. Journalisten följde med Kia Svaetichin, innehållsproducent för kulturaktualiteter på Svenska Yle, under en arbetsdag.

Opiskelija Ilmo Ilkka on käyttänyt useita päiviä työnhakuun: ”Muistan, että viime vuonnakin harjoitustoimituksessa oli iso porukka kirjoittelemassa hakemuksia itsenäisyyspäivänä.”

Aikaistuva kesätyöhaku stressaa opiskelijoita

Kesätoimittajahaut aikaistuvat vuosi vuodelta opiskelijoiden harmiksi. Työnantajista osa on valmis siirtämään hakujen aloittamista myöhäisempään ajankohtaan.

Liiton vuosikokouksen yhteydessä toimittajien edustajat kokoontuivat yhteiselle illalliselle. Kuva on vuodelta 1931, jolloin liitto täytti kymmenen vuotta.

Journalistiliiton kaksijakoinen tarina

Journalistiliiton uusi historiateos kertoo, miten herrakerhosta kasvoi vahva ammattiliitto. Jäsenmäärä, vastuut ja itsetunto vahvistuivat, mutta työehtosopimuksia väännettäessä tekijänoikeudet ja freelancerit jäivät sivuun.

Riikka Kaartinen innostui yleistajuisesta kirjoittamisesta Suomen Luonnon #muutos-verkkolehden kautta ja päätyi lopulta toimittajaksi. ”Taustani ansiosta ymmärrän tutkijoiden kieltä ja niitä epävarmuuksia, joita tieteeseen liittyy. Toisaalta vaatii opettelua hyväksyä, että kaikkia tutkijalle merkittäviä yksityiskohtia ei voi jutuissa kertoa.”

Ankerias ihmisen jaloissa

Riikka Kaartisen ankeriasjuttu vaati runsaat taustatyöt. ”Vaikuttavin hetki oli, kun löysin Europolin ja Euroopan ankeriastyöryhmän dokumentit eurooppalaisen ankeriaan salakaupasta ja tajusin, miten valtavaa se on sekä volyymiltaan että rahavirroiltaan.”

Kuntalehden päätoimittajan Marja Honkakorven ympärillä ei ole toimitusta. Lehden tekijät ovat freelancereita, jotka työskentelevät kuka missäkin.

Sote siivittää Kuntalehteä

Päätoimittaja Marja Honkakorpi johtaa virtuaalitoimitusta, jonka asiantuntemusta arvostetaan.

Itse olet ekoterroristi

Mitä median pitäisi tehdä ilmastoasiassa? ”Jos uskaltaisin, ehdottaisin ansaintamallienkin uhalla jotain radikaalimpaa. Että ei vain 'oteta huomioon', vaan lopetetaan kaman mainostaminen, autoarvostelut, matkailulehdet ja grillireseptit”, kirjoittaa Marja Honkonen.

Maaseudun kuvaaja

Sanne Katainen aloitti 1. marraskuuta Maaseudun Tulevaisuuden vakituisena kuvaajana. Hänestä kamera on tasa-arvon väline.

Vesa-Matti Väärä iloitsee telinevoimisteluharjoituksissa sekä omasta kehityksestään että muiden onnistumisista.

Puhtia permannolta

Pää menee harjoituksissa tempuista sekaisin, mutta telinevoimistelun ansiosta Vesa-Matti Väärän on keikoilla helpompi ryömiä ottamaan kuvia.

Marko Laitalan mukaan liiton varainhoitajan toimeksiantoon kuuluu poistaa eettisiä ohjeita rikkovat yritykset liiton sijoitussalkusta.

Miljoonasalkulle uusi koti

Journalistiliiton sijoituksista 18 miljoonaa euroa on kiinni rahastoissa. Varoista kolmannes on ollut rahanpesuskandaalissa ryvettyneen Danske Bankin hoidossa.

Laajeneva haitari

Ruuat kallistuvat, hinnat nousevat, tapahtuu jopa suuria harppauksia ylöspäin! Missä luuraa taloustekstin ihminen, kysyy Vesa Heikkinen.

När verktygsbacken tryter

Det är intressant att den journalistiska analysen av Touko Aalto direkt gick till hur hård politiken är, skriver Dan Lolax. ”Kanske är vi också ointresserade av andra svar.”

Stalinin väikkyvät nimilistat

Jaana-Stiina Alakorpi sai tehtäväkseen haastatella Stalinin kuolemanleiriltä selviytyneen urhon ja päätti tehdä todella riipaisevan jutun.

Pitkä katse ja nähdyn tulkinta

Eeva Lennon kirjoittaa olevansa parantumaton journalisti, jota henkilökohtainen kokemus ilman faktoja ja historiallisia puitteita ei tyydytä – ja hyvä niin. Hänen toimittajaelämäkertansa ei sorru uskottavuutta rapauttavaan egoiluun.

Otavamediassa jo neljännet yt-neuvottelut

Otavamedia on aloittanut jo neljännet yt-neuvottelut tänä vuonna. Sen lisäksi neuvotteluja käydään A-lehdissä, Aamulehdessä ja Sanoma Media Finlandissa. Allerin neuvottelut johtivat 11 työntekijän irtisanomiseen, Kainuun Sanomien neuvottelut pitkiin lomautuksiin.

Saariselän mökkien hinnat ja varaaminen muuttuvat

Journalistiliiton Tunturimaja- ja Uutistunturi-lomahuoneistojen välitystä ja avainpalvelua hoitaa jatkossa Saariselän Keskusvaraamo. Muutoksen yhteydessä Journalistiliitto ottaa käyttöön uuden nettivarausjärjestelmän. Myös huoneiden hinnoittelu ja varausehdot muuttuvat.

Journalistiliitto: Alv-rahat työpaikoiksi

”Verohelpotus ei voi valua vain tärkeään kehitystyöhön tai omistajille. Osan rahasta on näyttävä uusina työpaikkoina. Päätöksellä tavoitellaan hyvää journalismia. Se tarvitsee tekijänsä”, sanoo puheenjohtaja Hanne Aho.

#visakvitton tvingar fram penningbesked

Journalisterna har bett de svenska Europaparlamentarikerna att redovisa för hur de använder sina ”kontorspengar”. Nu verkar envisheten ha haft effekt.

Hot tema på svenska seminariet

Journalistförbundets svenska seminarium ordnas i Tammerfors den 23 – 24 november.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta