Hermolepokeikka

Kuvaus menee varmasti pieleen, jos keikalle menee pää ylimielisesti tyhjänä. Kokemuksia on siitäkin, kirjoittaa Journalistin uusi kolumnisti, freelancekuvaaja Lauri Rotko.

Jääkiekkopelin kuvaaminen on lomaa päivätyöstäni. Erityisen miellyttävän lätkämatsikeikasta tekee se, että en voi keskeyttää kuvaustilannetta. En voi pyytää pelaajia tekemään maalia uudestaan, koska tarkensin vahingossa laitapleksiin, tai tuulettamaan hitaammin, jotta ehdin sommitella kuvan paremmin. Yhtälö on raaka: revi tästä mitä irti lähtee. Toisekseen hommasta tekee riemastuttavan erilaista se, että minun ei tarvitse olla sosiaalinen yhdenkään hallissa peliä seuraavan kolmentuhannen ihmisen kanssa. Koko toimeksiannon voi hoitaa sanomatta sanaakaan.

Se valokuvaajan arki, josta olen lätkämatsissa lomalla, on ihmisiin tutustumista, kuuntelemista, ohjaamista, suostuttelua, käskemistä, pyytämistä, uudelleenpyytämistä, vieläkerranuudelleenpyytämistä, kuvattavan kunnioittamista ja toisaalta hänen tunteidensa unohtamista ja niiden hyväksikäyttöä.

Ihmiset ovat epävarmoja, kameraa pelkääviä otuksia. Poikkeuksia toki on, mutta suurin osa ihmisistä haluaa, että heitä ohjataan kuvaustilanteessa. He haluavat, että joku ottaa tämän epävarman ja hankalan tapahtuman haltuunsa ja ohjaa heidät sen läpi. Ei ole väliä, onko kyseessä ylikansallisen yrityksen toimitusjohtaja vai lukioikäinen teinipoika.

Haastavinta on saada kuvaan ihmisen elämästä jotain sellaista, mitä ei ole olemassa muualla kuin toimituksen briiffissä. Siinä leikissä erotellaan ammattilaiset amatööreistä, kun kaksi toisiinsa penseästi suhtautuvaa ihmistä pitää saada kuvassa näyttämään parhailta kavereilta. Miten olisi pieni halaus?

Keikalle valmistautuminen on tärkeää. Pitää miettiä, mitä haluaa, mikä toimii, miten voi käskeä toista ihmistä olemaan kuvassa. Ja mitä ei ainakaan halua hänen tekevän. Kuvaus menee varmasti pieleen, jos keikalle menee pää ylimielisesti tyhjänä. Kokemuksia on siitäkin. Kuvaustilanne vieraan ihmisen kanssa on aina niin hektinen, että ilman tavoitelistaa on lopputuloksena hikinen iltapäivä kuvankäsittelytalkoissa.

Työni on erittäin antoisaa ja palkitsevaa. En voisi kuvitella mitään mukavampaa ammattia. Kiitos kuitenkin teille kuvatoimittajat, kun välillä pyydätte lätkämatsiin keikalle. Ei tarvitse sopia mitään ennakkoon eikä suunnitella. Muistikortti tyhjäksi ja sarjatuliasento päälle.

3.3.2017
Facebook

Lauri Rotko
lauri.rotko@gmail.com
Kirjoittaja on Heinolassa asuva freelancevalokuvaaja.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta