Valeuutisia ja uutisvaleita

Uutisia valeuutisista, tämä on näemmä ajan henki. Ja kas: ensimmäinen valetoimittajakin on ilmiannettu!

Faktat puhuttavat päivästä toiseen. Hyvä niin. Toimittajat ovat terhakasti totuuden asialla. Mutta olisiko oikeillakin journalisteilla nyt peiliin katsomisen paikka?

Uutinen on tekstilaji, joka perustuu tietojen välittämiseen. Niin uutisten tekijät kuin yleisötkin ovat tottuneet siihen, että uutisiin pitää voida luottaa. Olemme rakentaneet uskomattoman vahvan uskon tähän genreen: näin se on, uutisissa sanottiin.

Samalla olemme tuudittautuneet ajatukseen, että tällä kielellisellä tuotoksella, uutisella, pystytään totuudenmukaisesti kuvaamaan maailman asioita. Hm… Ettemme vain näkisi yhteistä unta, eläisi kollektiivisessa elämänvalheessa.

Uutinen on kieltä, ja koska se on kieltä, se on aina valintaa. Aiheen, näkökulman, painotusten, haastateltavien, tekstin rakenteen, sanajärjestyksen, sanojen valintaa. Pisteiden, pilkkujen, lainausmerkkien.

Arvovaltaisetkin mediat ovat sortuneet valinnoissaan, esimerkiksi uutistensa otsikoinnissa, pöljiin yleistyksiin ja kestämättömiin kärjistyksiin. Klikkikiimassa totuuden torvetkin saattavat töräytellä mitä sattuu.

Ylilyövää otsikointia isompi ongelma ovat kuitenkin ihan tavalliset uutiset, niihin ujutetut oletukset asioiden todellisesta tolasta. Olen käyttänyt uutisgenren totuusongelmasta usein esimerkkinä pikkutekstiä, jossa kerrotaan susilauman vaarantaneen liikennettä E18-tiellä.

Jutussa ei täsmennetä, miten vaarantaminen tapahtui. Sen sijaan siinä puhutaan Venäjältä tulleista pedoista ja mainitaan myös, että susien jälkiä on nähty pihojen tuntumassa.

Mutta jospa tämä onkin vain yksi vaihtoehtoinen totuus. Mitä jos se olikin niin, että liikenne vaaransi susien elämää? Ehkäpä monet tosiuutisistamme ovatkin – susia.