Sääntöjen hengessä

Journalistin ohje 1

JO1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

JOURNALISTI
10.2.2017

Manu Marttinen, teksti,
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Voiko turhautunut työntekijä tehdä JSN-kantelun omasta työnantajastaan?

Eräs toimittaja kertoi olevansa syvästi pettynyt oman työnantajansa julkaisupäätökseen. Toimituksen johto ei suostunut julkaisemaan hänen kirjoituksiaan sellaisenaan, vaan vaati niihin niin isoja muutoksia, että toimittaja ei enää halunnut antaa juttuja julkaistavaksi lainkaan.

Toimittaja purki tuntojaan joukolle kollegoita. Hän oli sitä mieltä, että työnantaja rajoittaa hänen sananvapauttaan ja pohti kantelun tekemistä Julkisen sanan neuvostoon oman työnantajansa toiminnasta.

Kantelun perusteluksi hän mietti Journalistin ohjetta numero 1, jonka mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Paikalla olleet kollegat eivät kanteluun kannustaneet eikä toimittaja kantelua tehnyt, mutta idea on silti mielenkiintoinen.

JSN:n ohjeissa kantelun tekemistä omasta työnantajasta ei ole erikseen kielletty. Puheenjohtaja Elina Grundström muistuttaa, että JSN on yleensä tehnyt Journalistin ohjeiden tulkintaa koskevia ratkaisuja vain julkaistuista jutuista. Hän ei silti sulje kantelun tekemistä kokonaan pois.

”Voisi teoreettisesti ottaen ajatella, että tuo voisi olla sitä meidän toista asiaryhmäämme eli sananvapauteen liittyvän lausuman pyytämistä. Terrafame-vyyhtiin liittyvien kantelujen yhteydessä tätäkin asiaa selvitetään”, Grundström sanoo.

 

Moni toimittaja on urallaan törmännyt tilanteeseen, jossa ”vellihousupäätoimittaja” jättää julkaisematta kovan uutisen, jonka eteen toimittaja on tehnyt paljon töitä. Monella on myös kokemusta siitä, että jutusta jätetään keskeisiä nimiä pois tai poistetaan oleellisia tietoja, jolloin jutun luonne muuttuu oleellisesti. Päätoimittajalla on viime kädessä valta ja vastuu julkaisupäätöksistä.

Tällaisessa tilanteessa toimittaja harkitsee turhautuneena vaihtoehtojaan: unohtaako koko asia, vaihtaako työpaikkaa vai voisiko tiedot vuotaa kollegan kautta kilpailevaan toimitukseen?

Moni lähtee vähin äänin, toisinaan tapaukset nousevat julkisuuteen, kuten Ylen Sipilä-kohun jälkimainingeissa kävi. Toimittajat Jussi Eronen ja Salla Vuorikoski päättivät irtisanoutua Yleisradiosta ja kertoivat lähdön yhdeksi syyksi juuri sananvapauden rajoittamisen.

 

Kantelu omasta työnantajasta on tuskin järkevä toimenpide työsuhteen jatkon kannalta. Journalistiliiton lakimies Sanna Nikula muistuttaa, että työehtosopimuksen mukaan toimituksellisen henkilökunnan tulee noudattaa kustantajan määrittelemää linjaa, jonka on oltava riittävän selvästi ja kirjallisesti määritelty.

Työntekijän on myös noudatet-tava työsopimuslakiin kirjattua lojaliteettivelvoitetta, jonka mukaan työntekijän on vältettävä toimintaa, joka saattaisi aiheuttaa työnantajalle vahinkoa.

JSN-kantelu voi olla sellainen toimenpide. Laki tai työehtosopimus eivät kantelun tekemistä kuitenkaan estä.

Työntekijällä on oikeus mielipiteensä ilmaisuun muussa kuin omassa tiedotusvälineessään. Nikula muistuttaa, että toimittaja voi pyrkiä julkaisemaan tietonsa esimerkiksi kirjana, kunhan on tarjonnut tietoja julkaistavaksi ensin omalle työnantajalleen.

 

Näin toimivat esimerkiksi Helsingin Sanomien politiikan toimittajat aikanaan. He tarjosivat poliitikoista kertovia kriittisiä juttuja julkaistavaksi lehteen, mutta toimituksen johto torppasi aiheet.

Turhautuneet toimittajat tekivät työnantajaltaan salaa kirjan Tamminiemen pesänjakajat (Lehtimiehet 1981) – alansa klassikon, joka muutti pysyvästi suomalaista politiikan journalismia ja yhteiskuntaa avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi.

Vaikka kirjan tekijöiden paljastuminen johtikin varoituksiin ja politiikan toimituksen esimiehen Aarno Laitisen potkuihin, kirja on hyvä muistutus siitä, että työnantaja on erehtyväinen ja voi toimillaan aiheuttaa tilanteen, jossa Journalistin ohjetta 1 rikotaan.

JSN käsittelee Terrafame-uutisointia tulevissa kokouksissaan. Yksi kantelu koskee Ylen toimittajien sananvapauden rajoittamista.

Journalistin ohje 1

JO1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta