Miten tehdä oikaisu Facebookiin?

JOURNALISTI
10.2.2017

Anna-Sofia Nieminen

sohvi.nieminen@gmail.com

Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja.

Verkossa oikaisukäytännöt hakevat vielä muotoaan, eikä olisi pahitteeksi, jos niitä pohdittaisiin välillä myös printissä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Törmäsin vastikään Improbaturin päätoimittajana toimitusten ikuisuusongelmaan: oikaisukäytäntöihin. Olin julkaissut verkkolehdessä jutun, jakanut sen lehden Facebook-sivulla ja ostanut jaolle mainontaa. Hyvin nopeasti lukija kommentoi Facebookissa, että jutussa ja päivityksessä ollut väite ei pidä paikkaansa.

Miten tuollaisessa tilanteessa kuuluu toimia? Kun Facebookissa on ostanut päivitykselle mainontaa, jakoa ei enää pääse muokkaamaan – paitsi jos keskeyttää mainonnan.

Journalistin ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön.

Ryhdyin toimeen. Tein oikaisun juttuun ja keskeytin Facebook-päivityksen mainonnan. Tein uuden päivityksen, jossa kerroin jutun virheestä, ja ostin uudelle päivitykselle mainontaa. Lisäksi editoin alkuperäistä Facebook-päivitystä.

Uusi päivitys ei välttämättä tavoita samoja lukijoita kuin vanha, mutta en keksinyt parempaakaan tapaa toimia.

 

Verkossa oikaisukäytännöt hakevat vielä muotoaan, eikä olisi pahitteeksi, jos niitä pohdittaisiin välillä myös printissä. Olisi hienoa, jos Julkisen sanan neuvosto ehdottaisi hyviä toimintatapoja erilaisiin tilanteisiin. Yhtä lailla tärkeää olisi, että toimittajat puhuisivat käytännöistä – asiat kun kehittyvät keskustelun kautta.

Oikaisun tekeminen ärsyttää joka kerta. Minua kuitenkin helpottaa ajatus, jonka toimittajakaverini lausui hiljattain: Jokaiselle sattuu virheitä. Kun lukija osoittaa jutussa virheen, sehän vain tarkoittaa, että juttua luetaan.

Niinpä. Jos lukija vaivautuu kertomaan jutun virheestä, sitä on syytä kunnioittaa asiallisella oikaisulla.

Otimme asiaan kantaa pari vuotta sitten, kun julkaisimme kahdeksan kollegan kanssa projektiluontoista Uusi Inari -verkkopaikallislehteä. Kun teimme virheen, päätimme ottaa oikaisun kylkeen koko toimituksesta kuvan, jossa jokainen nosti kätensä pystyyn virheen merkiksi. Julkaisimme kuvallisen oikaisun erillisenä juttuna.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että jokainen lehti täyttyy käsi pystyssä tönöttävistä toimittajista. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että oikaisu on laatujournalismin tae. Siksi käytäntöjä pitää kehittää koko ajan.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta