Miten tehdä oikaisu Facebookiin?

JOURNALISTI
10.2.2017

Anna-Sofia Nieminen

sohvi.nieminen@gmail.com

Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja.

Verkossa oikaisukäytännöt hakevat vielä muotoaan, eikä olisi pahitteeksi, jos niitä pohdittaisiin välillä myös printissä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Törmäsin vastikään Improbaturin päätoimittajana toimitusten ikuisuusongelmaan: oikaisukäytäntöihin. Olin julkaissut verkkolehdessä jutun, jakanut sen lehden Facebook-sivulla ja ostanut jaolle mainontaa. Hyvin nopeasti lukija kommentoi Facebookissa, että jutussa ja päivityksessä ollut väite ei pidä paikkaansa.

Miten tuollaisessa tilanteessa kuuluu toimia? Kun Facebookissa on ostanut päivitykselle mainontaa, jakoa ei enää pääse muokkaamaan – paitsi jos keskeyttää mainonnan.

Journalistin ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön.

Ryhdyin toimeen. Tein oikaisun juttuun ja keskeytin Facebook-päivityksen mainonnan. Tein uuden päivityksen, jossa kerroin jutun virheestä, ja ostin uudelle päivitykselle mainontaa. Lisäksi editoin alkuperäistä Facebook-päivitystä.

Uusi päivitys ei välttämättä tavoita samoja lukijoita kuin vanha, mutta en keksinyt parempaakaan tapaa toimia.

 

Verkossa oikaisukäytännöt hakevat vielä muotoaan, eikä olisi pahitteeksi, jos niitä pohdittaisiin välillä myös printissä. Olisi hienoa, jos Julkisen sanan neuvosto ehdottaisi hyviä toimintatapoja erilaisiin tilanteisiin. Yhtä lailla tärkeää olisi, että toimittajat puhuisivat käytännöistä – asiat kun kehittyvät keskustelun kautta.

Oikaisun tekeminen ärsyttää joka kerta. Minua kuitenkin helpottaa ajatus, jonka toimittajakaverini lausui hiljattain: Jokaiselle sattuu virheitä. Kun lukija osoittaa jutussa virheen, sehän vain tarkoittaa, että juttua luetaan.

Niinpä. Jos lukija vaivautuu kertomaan jutun virheestä, sitä on syytä kunnioittaa asiallisella oikaisulla.

Otimme asiaan kantaa pari vuotta sitten, kun julkaisimme kahdeksan kollegan kanssa projektiluontoista Uusi Inari -verkkopaikallislehteä. Kun teimme virheen, päätimme ottaa oikaisun kylkeen koko toimituksesta kuvan, jossa jokainen nosti kätensä pystyyn virheen merkiksi. Julkaisimme kuvallisen oikaisun erillisenä juttuna.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että jokainen lehti täyttyy käsi pystyssä tönöttävistä toimittajista. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että oikaisu on laatujournalismin tae. Siksi käytäntöjä pitää kehittää koko ajan.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta