Kuviteltuja faktoja

JOURNALISTI
10.2.2017

Janne Arola, teksti

Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa journalisti ja vuosina 2014–2015 toimineen Torikokous.fi-verkkomedian päätoimittaja. Sivusto julkaisi huhtikuussa 2015 laajan jutun turkkilaismiehen vaiheista Suomessa.

Narratiiviseen journalismiin pätevät samat säännöt kuin muuhunkin journalismiin: kaiken on oltava totta, kirjoittaa Janne Arola.

Jutun alku oli suurta draamaa.

Lännen Media julkaisi 21. tammikuuta osakaslehdissään ja myöhemmin lehtien verkkosivuilla jutun, jossa kerrotaan Suomessa opiskelleesta turkkilaisesta, joka liittyi Isisiin. Jutun ensimmäisessä kohtauksessa kuvaillaan, kuinka valokuvauksesta intoillut turkkilaismies kulki joulukuussa 2014 Ylläksellä Äkäslompolo-järven jäällä ja odotti revontulien tulevan esiin.

Tekstissä maalaillaan, kuinka ”tympiintyneen” matkamiehen ”toppahaalari suhisi”, kun hän teki järven jäällä ”mutkaista jälkeä”. Mies ”vilkaisi kelloaan: jo 16”. Talvipäivänseisaukseen oli enää puoli tuntia, mutta taivas oli pilvessä.

Pian mies ”tihrusti uudelleen taivaalle ja näki tähden”. Yhtäkkiä ”isot pilvenrössöt vaeltelivat hiljakseen pois Ylläksen yltä” ja pian esiin tulivat mahtavat revontulet.

Sitten ”hän kolisteli kolmijalkaa asentoon, kiinnitti kameraa, asetti sen herkkyyttä suuremmalle ja valotusaikaa pidemmäksi” ja ryhtyi kuvaamaan.

Myöhemmin hän kirjoitti Facebookissa, että se oli hänen elämänsä parhaimpia hetkiä.

 

Kohtaus on kuin narratiivisen journalismin oppikirjasta: yksityiskohtia, toimintaa, tunteita ja yllättävä käänne.

Jutun kirjoittanut toimittaja ei kuitenkaan itse ollut jäällä todistamassa tätä iloisen lopun saanutta luonnonnäytelmää. Kysyttäessä hän kertoi, että juttu perustuu muun muassa turkkilaismiehen Facebook-päivityksiin ja -kuviin sekä miehestä kirjoitettuihin artikkeleihin. Miestä itseään ei ole voinut haastatella, sillä hän on tiettävästi kuollut Syyriassa viime vuonna.

Toimittajan mukaan yksityiskohtaiset kuvaukset järven jäältä ovat lähdemateriaaliin pohjautuvia dramatisoituja kohtauksia. Kirjoittaja tietää miehen olleen jäällä ja kuvanneen revontulia, mutta ei tiedä täsmälleen, missä järjestyksessä asiat tapahtuivat tai tapahtuiko niitä ollenkaan. Ehkä mies tosiaan katsoi kelloa, näki tähden ja kolisteli kolmijalkaa, mutta varmuutta siitä ei ole.

 

Soitin tätä kirjoitusta varten kolmelle narratiivisen journalismin asiantuntijalle ja kysyin, missä kulkevat narratiivisen journalismin rajat. Lyhyt vastaus kuuluu, että siihen pätevät samat säännöt kuin kaikkeen muuhunkin journalismiin: mitään ei saa keksiä.

Kun Kuukausiliitteen esimies Lauri Malkavaara vastasi puhelimeen, hän oli juuri korjannut helmikuun Kuukausiliitteen sivuvedoksesta sinne itse tekemänsä virheen. Hän oli editoidessaan lisännyt taideväärennöksistä kertovaan Anu Nousiaisen juttuun maininnan, että jätesäkit, joita väärentäjä vei kaatopaikalle, olivat mustia. Nousiainen kuitenkin huomautti, ettei tiennyt jätesäkkien väriä. Väri jätettiin pois, koska sitä ei voitu vahvistaa.

”Olemme hyvin tiukkoja. Kaikelle, mitä lehdessä lukee, pitää olla lähde tai peruste”, Malkavaara sanoo.

Aina näin ei tosin ole ollut. Malkavaara muistaa niin sanotun uuden journalismin jälkimainingit 1990-luvun alkuvuosina, jolloin hänen mukaansa joskus yhdisteltiin haastateltavien lausuntoja isoissa asiajutuissa. Saatettiin haastatella kahta saman alan asiantuntijaa, mutta panna molempien sanomiset yhden henkilöhahmon suuhun.

”Silloin otettiin taiteellisia vapauksia. Olen itse kirjoittanut Kuukausiliitteen kansijutun, jossa kuvailtiin juhlia ja juhliin osallistuneiden henkilöiden elämäntilanteita. Juhlat ja henkilöt olivat totta, mutta kaikki henkilöt eivät olleet niissä juhlissa”, Malkavaara sanoo.

Hänen mukaansa tänä päivänä näin ei missään tapauksessa enää toimittaisi.

 

Long Playn päätoimittaja Anu Silfverbergkin korostaa, että poikkeustilanteita ei ole: journalismissa kaiken on oltava totta.

”Narratiivisten elementtien keksiminen ei aseta kyseenalaiseksi vain yksittäistä lehteä ja toimittajaa, vaan koko median.”

Hän kertoo, että useista Long Playn jutuista on jouduttu jättämään pois meheviä yksityiskohtia, koska niitä ei ole pystytty luotettavasti vahvistamaan.

Erityisesti näinä aikoina, kun valtamedia pyrkii kiivaasti erottautumaan valemedioista ja propagandasivustoista, faktojen paikkansapitävyyden varmistamisen pitäisi olla ensisijaisen tärkeää.

Viime aikojen ilmiö on kuitenkin se, että yksittäisten ihmisten kokemuksia nostetaan tasaveroisiksi asiantuntijatiedon rinnalle. Mediassa näkee säännöllisesti tarinallisia juttuja sairaudesta tai muusta vaikeasta elämäntilanteesta selviytyneistä ihmisistä. Usein lähteenä ovat vain haastateltavat itse, eikä heidän taustojaan tai sanomisiaan ole tarkistettu muualta.

”Tarinallisessa jutussa pitäisi yhtä lailla varmistaa, että faktat pitävät”, sanoo kirjoituskouluttaja ja narratiivisesta journalismista väitöskirjansa tehnyt Maria Lassila-Merisalo.

 

Journalistin ohjeiden mukaan yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Ainakin tältä osin Lännen Median juttu on ongelmallinen. Jutussa ei mainita, että siinä on dramatisoituja kohtauksia tai kerrota kuvailun lähteitä.

Lännen Median päätoimittaja Matti Posio kuitenkin puolustaa juttua. Hänen mielestään tarinallisessa journalismissa miljöön kuvailussa kerronnan faktoiksi riittävät tiedot siitä, millaista yleensä on Äkäslompolo-järven jäällä tai millainen vaikutus revontulien näkemisellä on keneen tahansa ihmiseen.

Posion mukaan olennaista on, että lukijat pystyvät erottamaan, mikä jutussa on tiukkaa uutistietoa ja mikä on dramatisoitua osuutta.

 

Hyvissä jutuissa on usein yksityiskohtia, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin ja antavat tekstille voimaa. Yksityiskohdilla luodaan vahvoja mielikuvia ihmisistä ja asioista, joita niillä kuvataan. Mutta jos tiedot eivät pidä paikkaansa, mielikuvat vääristyvät.

Lukuisia Pulitzer-palkittuja juttuja editoinut Jack Hart kirjoittaa narratiivisen journalismin klassikkokirjassaan Storycraftissa, että maailmaa ei ole mahdollista kuvata ehdottoman täsmällisesti oikein, mutta ainut eettisesti kestävä vaihtoehto on pyrkiä niin lähelle totuutta kuin mahdollista. Eikä hän tarkoita kuviteltua totuutta.



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta