Ei se rapaudu

JOURNALISTI
10.2.2017

Asko Lehtonen
lehtonenasko@gmail.com
Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies.

Tänä vuonna neuvotellaan taas journalistien työehtosopimuksia uusiksi. Sopimuksia tarvitaan, ja niiden puolesta pitää myös olla valmis panemaan kova kovaa vastaan, kirjoittaa Asko Lehtonen.

”Näytimme, että toimimme samalla tavalla kuin muutkin ammattiliitot. Ei meitä voi miten tahansa pompotella.” Sanoin näin Journalisti-lehden haastattelussa vuoden 2013 työehtosopimusneuvottelujen jälkeen.

Sopimus syntyi silloin valtakunnansovittelijan avustamana, ja se hyväksyttiin pari tuntia ennen kuin Journalistiliitto olisi aloittanut lakon. Liiton lehteen haastat-telu tehtiin, koska vedin työryhmää, joka valmisteli työtaistelua.

Miksi näitä mietin?

Ainakin siksi, että viimeinen luottamustehtäväni Suomen Journalistiliitossa päättyi vuodenvaihteessa. Se pistää arvioimaan mennyttä ja tulevaa.

Toiseksi siksi, että ammattiyhdistysliikettä syytetään nykyään melkein kaikesta pahasta, mitä maailmassa tapahtuu. Näkemyksen saa puristamatta ulos muiltakin kuin nobelisti Bengt Holmströmiltä, joka sanoi MTV:n haastattelussa ammattiliittojen pitävän vanhasta kiinni mutta murenevan itsestään. En suhtaudu ay-liikkeeseen romanttisesti.

Tiedän, että monelle individualistijournalistille liitto on etäinen.

Toisaalta olen oppinut, että kun tilanne kiristyy, jäsenet terhentyvät. Kun on yhteisiä etuja ja valmiutta niiden puolustamisen, järjestö ei rapaudu.

Ja kolmanneksi siksi, että pitkän ay-putken aikana koin liittoni olevan vahvimmillaan, kun lakon uhalla torjuttiin työantajan vaatimus lehdistön työajan pidentämisestä. Sopimus syntyi, ja vuosilomat säilyivät ennallaan. Lakkovaroituksen jättäminen tasapainotti voimasuhteita, vaikka työnantaja vastasikin työsululla.

 

Viime kevään kilpailukykysopimus tuntui vetävän maton jalkojen alta.

Työajan pidennys, jonka pieni liitto onnistui torjumaan määrätietoisuudellaan, ajettiin toisessa muodossa läpi valtakunnallisesti. Sopimuksen tekivät keskusjärjestöt. Nielin ratkaisun ajattelemalla, että järjestöjohtajat säilyttivät yhteiskuntarauhan taipumalla hallituksen pakkolakipainostuksen edessä.

Kun aloitin ay-tehtävissä 1990-luvun alussa, edunvalvonta keskittyi työehtosopimuksiin. Niiden piiriin saatiin vähitellen uusia jäsenryhmiä, ja toimintasuunnitelmiin kirjattiin tavoitteeksi ulottaa sitovat sopimukset myös freelancetyöhön.

Aikojen muuttuessa edunvalvonta on laajentunut. Kutsuttakoon uutta tekemisestä jäsenten työmarkkina-aseman parantamiseksi. Järjestöllä on mahdollisuuksia esimerkiksi uraohjaukseen ja koulutukseen, ja on hyvä, että niitä käytetään. Ovatko ammattiliitot jäykkiä? Ainakin SJL näyttää pystyvän sopeutumaan työmarkkinoiden muutoksiin.

Mielenkiintoisin tapaus tällä saralla on vasta aloittanut Journalistiliiton työosuuskunta Mediakunta.

 

EK:n uusi puheenjohtaja Veli-Matti Mattila on korostanut, että työehdoista pitää sopia entistä enemmän paikallisesti. Jos paikalliselle sopimisella ei aseteta perälautaa yleissitovalla työehtosopimuksella, työntekijät ovat heikoilla.

Muutosten keskelläkin perusasetelma on ennallaan. Toiset tarjoavat työtilaisuuksia, toiset työpanostaan. Raha on yhä vaihdon väline ja arvon mitta. Tänä vuonna neuvotellaan taas journalistien työehtosopimuksia uusiksi. Sopimuksia tarvitaan, ja niiden puolesta pitää myös olla valmis panemaan kova kovaa vastaan.



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta